Yh­dys­val­tain Tyy­nen­me­ren puo­lei­sel­la ran­ni­kol­la si­jait­se­va Ka­li­for­nia on vä­ki­lu­vul­taan maan suu­rin ja pin­ta-alal­taan kol­man­nek­si suu­rin osa­val­tio. Se on kas­va­nut mel­ko no­pe­as­ti, sil­lä sii­tä tuli Yh­dys­val­tain osa­val­tio vas­ta vuon­na 1850. Sitä en­nen sen omis­tuk­ses­ta oli­vat kiis­tel­leet Yh­dys­val­lat ja Es­pan­ja, jos­kin siel­lä oli tuol­loin jopa ve­nä­läi­siä siir­to­kun­tia. Sen vä­ki­lu­ku läh­ti no­pe­aan nou­suun sen jäl­keen, kun siel­tä löy­det­tiin suu­ria kul­ta­e­siin­ty­miä. Tänä päi­vä­nä Ka­li­for­ni­an vä­ki­lu­ku on ylit­tä­nyt jo 40 mil­joo­nan ra­ja­pyy­kin ja kas­vu jat­kuu edel­leen.

Ka­li­for­nia on it­se asi­as­sa kuin koko Yh­dys­val­lat pie­nois­koos­sa. Siel­tä löy­tyy lä­hes kaik­kea: meri ja vuo­ria, au­ti­o­mai­ta, suu­ren mit­ta­kaa­van maa­ta­lout­ta, kult­tuu­ria, öl­jyä ja kaa­sua sekä ny­ky­ai­kais­ta tek­no­lo­gi­aa. Vuon­na 1848 al­ka­neen kul­ta­kuu­meen ja maan ran­nik­ko­ja yh­dis­tä­vän rau­ta­tien ra­ken­ta­mis­ta seu­ra­si laa­jo­jen alu­ei­den ot­ta­mi­nen maa­ta­lou­den käyt­töön. Vuon­na 1890 osa­val­ti­on vä­ki­lu­ku oli ylit­tä­nyt mil­joo­nan ra­jan, 1950-lu­vun alus­sa 10 mil­joo­nan ra­jan ja vuon­na 1970 ka­li­for­ni­a­lai­sia oli 20 mil­joo­naa. En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen Los An­ge­le­sin alu­eel­le Hol­ly­woo­diin syn­tyi glo­baa­lin viih­de­te­ol­li­suu­den kes­kus, ja vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na on var­sin­kin San Fran­cis­con alu­eel­le Pii­laak­soon nous­sut maa­il­man mer­kit­tä­vin mo­der­nin tek­no­lo­gi­an kes­kus.

Ka­li­for­ni­an ta­lou­del­li­nen, vä­es­töl­li­nen ja maan­tie­teel­li­nen kir­jo nä­kyy myös osa­val­ti­on ruo­ka­kult­tuu­ris­sa. Var­sin­kin aa­si­a­lai­nen vai­ku­tus on ol­lut siel­lä suu­ri. San Fran­cis­con kes­kus­tas­sa si­jait­se­va Chi­na­town on maa­il­man­kuu­lu ja myös ko­re­a­lai­sen ja ja­pa­ni­lai­sen keit­ti­ön vai­ku­tus on Ka­li­for­ni­as­sa suu­ri. San Fran­cis­con koil­lis­puo­lel­la si­jait­se­va Napa Val­ley puo­les­taan on Yh­dys­val­tain tär­kein vii­ni­a­lue, jon­ka his­to­ri­as­sa myös suo­ma­lai­sel­la yrit­tä­jyy­del­lä ja osaa­mi­sel­la on ol­lut oma osuu­ten­sa. Hel­sin­gis­sä syn­ty­nyt me­ri­kap­tee­ni Gus­tav Ny­bom (ame­rik­ka­lai­sit­tain Gus­ta­ve Nie­baum) pe­rus­ti sin­ne 1880-lu­vul­la vii­ni­ti­lan, jos­ta tuli maa­il­man­kuu­lu ja joka mo­nien vai­hei­den jäl­keen siir­tyi 1970-lu­vul­la kuu­lui­san elo­ku­va­oh­jaan Fran­cis Ford Cop­po­lan omis­tuk­seen. On kai­ken kaik­ki­aan pe­rus­tel­tua sa­noa, et­tä Ka­li­for­nia on mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la ede­saut­ta­nut mo­nien ruo­kain­no­vaa­ti­oi­den syn­ty­mis­tä, tuot­teis­ta­mis­ta ja yleis­maa­il­mal­lis­tu­mis­ta.

 MANSIKKA-AVOKADOSALAATTI (Strawberry-Avocado Salad)

Yh­dys­val­tain län­si­ran­ni­kon ruo­ka­la­jeil­le on tyy­pil­lis­tä roh­kea halu teh­dä ko­kei­ta eri­lai­sil­la ma­ku­yh­dis­tel­mil­lä. Län­si­ran­ni­kon keit­ti­öl­le on omi­nais­ta myös ter­veel­lis­ten ja vä­hä­ras­vais­ten ai­ne­so­sien ar­vos­ta­mi­nen. Nämä pe­ri­aat­teet nä­ky­vät hy­vin ohei­ses­sa sa­laa­tis­sa, joka toi­mii eri­tyi­sen hy­vin vä­li­sa­laat­ti­na kah­den tu­ke­vam­man ruo­ka­la­jin vä­lis­sä. Se on­nis­tuu hy­vin myös pa­kas­te­tuis­ta man­si­kois­ta mut­ta eri­tyi­sen hy­vää se on tuo­reis­ta val­mis­tet­tu­na.

2 kyp­sää avo­ka­doa
1 pus­si (65 g) sa­laat­ti­pi­naat­tia
0,5 l tuo­rei­ta man­si­koi­ta
2 rkl juok­se­vaa hu­na­jaa
1 tl si­nap­pia
1 dl kyl­mä­pu­ris­tet­tua olii­vi­öl­jyä
3 kpl murs­kat­tu­ja val­ko­si­pu­lin­kyn­siä
½ tl suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria myl­lys­tä

Kuo­ri ja vii­pa­loi avo­ka­dot. Jaa man­si­kat kah­teen osaan, jois­ta puo­let vii­pa­loi­daan ja puo­let so­seu­te­taan.

Li­sää so­seu­tet­tu­jen man­si­koi­den jouk­koon 1 tl si­nap­pia, olii­vi­öl­jy, juok­se­va hu­na­ja, suo­la, rou­hit­tu mus­ta­pip­pu­ri ja murs­ka­tut val­ko­si­pu­lin kyn­net. Se­koi­ta ai­nek­set huo­lel­li­ses­ti kes­ke­nään.

Nos­te­le tar­joi­lu­as­ti­aan vii­pa­loi­dut avo­ka­dot, sa­laat­ti­pi­naat­ti ja man­si­kan­pa­lat ja kaa­da kas­ti­ke nii­den pääl­le. An­na sa­laa­tin het­ken ai­kaa ve­täy­tyä jää­kaa­pis­sa en­nen tar­joi­lua.

KARJATILALLISEN MUNAT (Huevos Rancheros)

Kar­ja­ti­lal­li­sen mu­nat on yk­si oi­va tapa val­mis­taa ra­vit­se­va ja hy­vän­ma­kui­nen ka­li­for­ni­a­lais­tyy­li­nen aa­mi­ai­nen, jon­ka to­sin sa­no­taan ole­van läh­töi­sin ete­läm­pää mek­si­ko­lai­sil­ta maa­ti­loil­ta. Olen naut­ti­nut sitä en­sim­mäi­sen ker­ran erää­nä kau­nii­na ja läm­pi­mä­nä aa­mu­na lä­hel­lä San­ta Bar­ba­ran sa­ta­maa si­jain­nees­sa pie­nes­sä ra­vin­to­las­sa kah­vin ja tuo­rei­den he­del­mien kera. Sen val­mis­ta­mi­nen on­nis­tuu hy­vin myös tääl­lä Suo­mes­sa. Ohei­nen oh­je on tar­koi­tet­tu nel­jäl­le ruo­kai­li­jal­le.

1 vii­pa­loi­tu kel­ta­si­pu­li
1 kuu­ti­oi­tu pu­nai­nen pap­ri­ka
½ kg kuu­ti­oi­tu­ja luu­mu­to­maat­te­ja (tai pur­kil­li­nen säi­löt­ty­jä to­maat­te­ja)
2 val­ko­si­pu­lin­kynt­tä
1 vih­reä kes­ki­tu­li­nen chili
1 rkl voi­ta tai öl­jyä
1 tl so­ke­ria
½ tl suo­laa
1 rkl sit­ruu­na­me­hua
4 ka­na­mu­naa
1 dl hie­non­net­tua tuo­ret­ta ko­ri­an­te­ria
1 dl juus­to­raas­tet­ta (Ched­dar)

Vii­pa­loi si­pu­li, kuu­ti­oi pap­ri­ka ja to­maa­tit. Vii­pa­loi val­ko­si­pu­lin­kyn­net ja chili. Rus­kis­ta si­pu­li ja pap­ri­ka pan­nus­sa ja li­sää to­maa­tit, val­ko­si­pu­li, chili sekä so­ke­ri ja suo­la.

Hau­du­ta mie­dol­la läm­möl­lä 5 mi­nuut­tia, ja li­sää sit­ruu­nan­me­hu. Tar­kis­ta suo­lan maku. Li­sää jouk­koon ko­ri­an­te­ri.

Pai­na pan­nus­sa ole­vaan se­ok­seen nel­jä kuop­paa, riko ka­nan­mu­nat kuop­piin ja kyp­sy­tä kan­nen al­la muu­ta­ma mi­nuut­ti, kun­nes val­ku­ai­nen kyp­syy ja kel­tu­ai­nen on edel­leen juok­se­vaa.

Nau­ti­taan joko sel­lai­se­naan tai läm­pi­mien tor­til­lo­jen pääl­le le­vi­tet­tyi­nä. Se­ok­sen pääl­le voi­daan ha­lut­ta­es­sa le­vit­tää hie­man juus­to­raas­tet­ta (esim. ched­da­ria).

PAISTETTU TAI GRILLATTU TONNIKALAPIHVI (Grilled Tuna)

Tuo­re ton­ni­ka­la on eh­dot­to­mas­ti luon­non­ka­lo­jen aa­te­lia. Sitä ka­las­te­taan run­saas­ti Tyy­nes­tä Val­ta­me­res­tä, mut­ta sitä löy­tyy hy­vin va­rus­te­tuil­ta ka­la­tis­keil­tä myös meil­lä Suo­mes­sa. Tuo­re ton­ni­ka­la kuu­luu myös vä­li­me­rel­li­seen keit­ti­öön. Sitä on meil­lä saa­ta­vil­la val­mii­na fi­lei­nä, jo­ten ko­to­na sen leik­kaa­mi­nen noin sen­tin pak­sui­sik­si pih­veik­si on help­poa.

ton­ni­ka­la­pih­ve­jä (1 pih­vi/ruo­kai­li­ja)
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
sit­ruu­na­me­hua

Maus­ta ton­ni­ka­la­pih­vit suo­lal­la ja pyö­ri­tä pih­vien ul­ko­reu­nat jau­he­tus­sa mus­ta­pip­pu­ris­sa.

Kuu­men­na pais­tin­pan­nu, li­sää öl­jy tai voi ja pais­ta pih­vit mo­lem­min puo­lin niin et­tä ne ovat pin­nal­taan rus­kis­tu­neet mut­ta jää­vät si­säl­tä pu­nai­sek­si.

Va­le­le pih­ve­jä pais­ta­mi­sen ai­ka­na pan­nus­sa ole­val­la ras­val­la.

Kaa­da pih­vien pääl­le pais­ta­mi­sen lo­puk­si pie­ni tilk­ka vas­ta­pu­ris­tet­tua sit­ruu­na­me­hua.  

Nos­ta pih­vit lau­ta­sel­le ja nau­ti ne esi­mer­kik­si suo­la­ve­des­sä no­pe­as­ti kie­hau­tet­tu­jen kau­si­vi­han­nes­ten sekä vi­her­sa­laa­tin kans­sa.

Ruo­ka­juo­mak­si so­pii eri­tyi­sen hy­vin Napa Val­leyn pu­na­vii­ni (Ca­ber­net Sau­vig­non) tai val­ko­vii­ni (Char­don­nay).

***

Ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta vas­taa­va Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. Hän on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.

Ruo­ka­ku­vat on ku­van­nut va­lo­ku­vaa­ja Samp­sa Pär­nä­nen.