Tänä vuonna 49 vuotta täyttävä Mikko Hautala on ollut Ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1999 lähtien. Hän sanoo oman ammatillisen haaveensa alkaneen hahmottua jo 13-vuotiaana.
- En ollut teini-ikäisenä mikään mallioppilas ja tuotin välillä vanhemmilleni paljon harmaita hiuksia. Haave kuitenkin eli koko ajan taustalla ja ohjasi tärkeissä taitekohdissa valintojani. Valitsin opintoni sen mukaan, minkä arvelin auttavan diplomaattiuralle pääsyssä. Tein tämän mukaisesti sitten systemaattisesti työtä enkä oikeastaan koskaan vakavissaan pohtinut muuta alaa, vaikka tiesin, että uralle pääsy on vaikeaa ja hyvin kilpailtua. Päätin kuitenkin laittaa kaikki tämän kortin varaan ja katsoa kuinka minun käy.
Mitä vinkkejä antaisit diplomaatin työstä kiinnostuneelle?
- Diplomaattiuraa pohtivan on minusta hyvä tiedostaa se, että ajamme nimenomaan Suomen etua. Diplomatia ei siis ole sama kuin yleisemmin kansainväliset tehtävät tai työ ulkomailla – se on ennen muuta oman kotimaan intressien ajamista kansainvälisessä ympäristössä. Jos ei koe tätä eetosta kovin vahvana, kannattaa minusta harkita myös muita tehtäviä. Erilaisista kansainvälisistä mahdollisuuksistahan ei ole nykyään pulaa. Aiemmin diplomaattiura oli yksi harvoista kansainvälisistä tehtävistä, nyt se on yksi monista. Pitää siis kysyä itseltään, haluanko omistaa työurani Suomen etujen puolustamiseen kansainvälisesti? Pitää myös tuntea ja olla monipuolisesti kiinnostunut omasta kotimaasta ja sen asioista. Täytyy tietää, ketä edustaa ja mikä on erilaisten suomalaisten kannalta tärkeää.
- Diplomaatiksi haluavan on syytä varautua siihen, että työtä joutuu tekemään paljon ja suurin osa tästä on arkista puurtamista, joskus myös hyvin vaikeissa oloissa. Aiemmin puhuin säännöllisesti uusille diplomaattikursseille ja usein kysyin, mikä on suomalaisen diplomaatin tärkein kieli? Sain aina erilaisia vastauksia, mutta korostin sen olevan suomen kieli. Muita kieliä täytyy tietysti osata hyvin, mutta oma raportointimme, johtamisemme ja toimintamme tehdään suomeksi. Viestintätaidot ovat hyvin keskeisiä tässä ammatissa, niin suullisesti kuin kirjallisesti. Täytyy olla myös aitoa kiinnostusta ulkopolitiikkaan, kansainvälisen turvallisuuden ja talouden kysymyksiin. Pelkästään hienolta kuulostavan ammattinimikkeen tai ulkomaankokemuksen takia tähän työhön ei kannata hakeutua. On oltava palo edustaa Suomea ja ajaa Suomen etua, satoi tai paistoi, sanoo Helsingin yliopistosta valtiotieteiden ja filosofian maisteriksi valmistunut Hautala.
Entä mitkä ovat yleisimmät virheelliset mielikuvat työstäsi, joihin törmäät säännöllisesti?
- Diplomatiaan liittyvät kliseiset mielikuvat muuttuvat hitaasti, jos ollenkaan. Usein törmää ajatukseen siitä, että diplomaatit eivät tee muuta kuin käy kutsuilla viinilaseja kilistelemässä. Arki on karumpi ja kahvikuppi paljon yleisempi kuin viinilasi. Diplomaatin työ on ehkä helpompi mieltää lobbarina, joka ajaa Suomen asioita ulkomailla. Hankkii tietoa, koettaa puhua ihmisiä puolelleen, puolustaa etuja ja hoitaa asioita. Kutsuillakin kyllä käydään, mutta kyllä sitä muissakin ammateissa tapahtuu. Meille kutsut ja juhlat ovat verkottumisen, vaikuttamisen ja tiedonhankinnan kenttiä, siksi niihin mennään. Monelle on vaikea mieltää, että jokin, joka omassa elämässä näyttää huvittelulta, ei toiselle välttämättä sitä ole. Usein edustustyö lisäksi tapahtuu iltaisin – meille ei makseta siitä ylityökorvauksia. Eli tätä tehdään paljolti normityöpäivän päälle, sanoo suurlähettiläs Mikko Hautala.
Artikkeli on julkaistu SAM Magazine 1/2021 helmikuussa 2021.
Lue myös Suurlähettiläs Mikko Hautala: Kansalaisdiplomatia tuo perustaa maiden välisiin suhteisiin
