Yh­dys­val­tain kult­tuu­ria ja yh­teis­kun­nal­li­sia olo­ja tar­kas­tel­laan usein eu­roop­pa­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta, on­han mer­kit­tä­väl­lä osal­la maan kan­sa­lai­sis­ta juu­ren­sa ni­me­no­maan At­lan­tin ta­kaa. To­si­a­si­as­sa ny­ky­päi­vä­nä Yh­dys­val­lois­sa en­tis­tä use­am­man ame­rik­ka­lai­sen läh­tö­koh­dat ovat eri puo­lil­ta La­ti­na­lais­ta Ame­rik­kaa. Tämä nä­kyy en­tis­tä vah­vem­min myös ame­rik­ka­lai­ses­sa keit­ti­ös­sä.

Yh­dys­val­lois­sa on vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä poh­dit­tu use­aan ot­tee­seen sii­tä, mi­ten ete­läs­tä tu­le­vaa muut­to­lii­ket­tä oli­si mah­dol­lis­ta ra­joit­taa. Ky­sy­mys oli eri­tyi­sen nä­ky­väs­ti esil­lä Do­nald Trum­pin pre­si­dent­ti­kau­den ai­ka­na. Mi­tään pa­tent­ti­rat­kai­sua ei kui­ten­kaan ole löy­det­ty – sekä lail­li­nen et­tä lai­ton muut­to­lii­ke on jat­ku­nut tä­hän päi­vään saak­ka. Se on it­se asi­as­sa ol­lut niin voi­ma­kas­ta, et­tä se on muut­ta­nut koko maan de­mog­ra­fis­ta ra­ken­net­ta. Tä­nään La­ti­na­lai­ses­ta Ame­ri­kas­ta tul­lei­ta muut­ta­jia on niin pal­jon, et­tä hei­dän osuu­ten­sa on jo suu­rem­pi kuin Af­ri­kas­ta eri vai­heis­sa tul­lei­den ny­kyis­ten af­ro­a­me­rik­ka­lais­ten ja hei­dän jäl­ke­läis­ten­sä osuus koko maan vä­es­tös­tä.

Yh­dys­val­tain po­li­tii­kas­sa vä­es­tön kan­sal­li­sil­la juu­ril­la on ai­na ol­lut oma mer­ki­tyk­sen­sä. Eri­lai­set tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, et­tä maan af­ro­a­me­rik­ka­lai­set ää­ni­oi­keu­te­tut ovat var­sin yk­si­tuu­mai­sia de­mok­raat­tien kan­nat­ta­jia. La­ti­not sen si­jaan muo­dos­ta­vat pal­jon he­te­ro­gee­ni­sem­man ryh­män: la­ti­no­re­pub­li­kaa­nit ei­vät toi­sin sa­no­en ole mi­kään har­vi­nai­nen il­miö. Tämä se­lit­tä­nee omal­ta osal­taan sen, et­tä la­ti­no­jen edus­tus esi­mer­kik­si Yh­dys­val­tain kong­res­sis­sa on pie­nem­pi kuin hei­dän osuu­ten­sa maan vä­es­tös­tä.

Ete­läs­tä tul­lei­den maa­han­muut­ta­jien vir­ta on tar­koit­ta­nut myös sitä, et­tä si­kä­läi­sen ruo­ka­kult­tuu­rin vai­kut­teet ovat li­sään­ty­neet mer­kit­tä­väs­ti. Maa­han on vii­me vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na syn­ty­nyt mo­nia ra­vin­to­la­ket­ju­ja, jot­ka pal­ve­le­vat myös mui­ta kuin la­ti­no­ja. On­pa ai­na­kin yk­si niis­tä eli Taco Bell löy­tä­nyt tien­sä myös meil­le Suo­meen. Mek­si­ko­lais­ten ra­vin­to­loi­den mää­rä on kas­va­nut, ja myös Ete­lä-Ame­ri­kas­ta tu­le­vat ra­vin­to­lat ovat li­sän­neet suo­si­o­taan huo­mat­ta­vas­ti. Myös ete­läs­tä tul­lei­ta et­ni­siä ruo­ka­kaup­po­ja tu­lee koko ajan li­sää. Ei­kä tuo le­vit­täy­ty­mi­nen näy vain Yh­dys­val­lois­sa vaan yh­tä lail­la myös Eu­roo­pas­sa.

Tex­mex on tut­tu kä­si­te myös meil­lä Suo­mes­sa. Sil­lä tar­koi­te­taan ruo­ka­la­je­ja, jot­ka ovat saa­neet run­saas­ti vai­kut­tei­ta mek­si­ko­lai­ses­ta keit­ti­ös­tä. Nii­tä ovat mm. ta­cot, bur­ri­tot. enc­hi­la­dat, fa­ji­tak­set, ja qu­e­sa­dil­lat. Tu­lis­ten kas­tik­kei­den (mm. gu­a­ca­mo­len) mer­ki­tys on niis­sä suu­ri. Kos­ka mo­net yh­dys­val­ta­lai­set ei­vät pidä suu­rem­min tu­li­sis­ta kas­tik­keis­ta, olen jou­tu­nut ta­val­li­ses­ti pyy­tä­mään, et­tä ruo­ka­ni teh­täi­siin mah­dol­li­sim­man tu­li­sek­si. Pari ker­taa on­kin käy­nyt niin, et­tä mi­nut on pan­tu var­ta vas­ten tes­tiin ja val­mis­tet­tu ruo­ka­ni eri­tyi­sen tu­li­sek­si. Il­mei­ses­ti on ha­lut­tu tes­ta­ta, olen­ko oi­ke­as­ti sa­no­je­ni mit­tai­nen. Tois­tai­sek­si en ole jou­tu­nut ka­tu­maan toi­vei­ta­ni. Useim­mil­la tex­mex-ruo­il­la on vas­ti­neen­sa myös Mek­si­kos­sa. Jos jo­kin ero ha­lu­taan teh­dä, voi­daan to­de­ta et­tä mek­si­ko­lai­sis­sa ruo­ka­la­jeis­sa käy­te­tään vä­hem­män li­haa. Mi­kään jyrk­kä tuo ero ei kui­ten­kaan ole.

Pe­rin­tei­nen mek­si­ko­lai­nen ruo­ka ei ole – ku­ten tex­mex usein – mi­tään pi­ka­ruo­kaa vaan ne vaa­ti­vat usein pit­kän val­mis­tu­sa­jan ja eri ruo­ka-ai­nei­den osuus on niis­sä huo­mat­ta­van suu­ri. Oma suo­sik­ki­ra­vin­to­la­ni maa­il­man kai­kis­ta ra­vin­to­lois­ta on Chi­ca­gos­sa toi­mi­va Fron­te­ra Grill. Sen omis­ta­ja Rick Ba­y­less on yk­si Yh­dys­val­tain ar­vos­te­tuim­mis­ta ko­keis­ta. On­nek­si hä­nel­tä on il­mes­ty­nyt usei­ta keit­to­kir­jo­ja, jot­ka avaa­vat eri­no­mai­sel­la ta­val­la mek­si­ko­lai­sen keit­ti­ön sa­lo­ja, ol­koon­kin, et­tä oh­jeet ovat usein var­sin vaa­ti­via.

KALAA GUACAMOLEN KANSSA

New Me­xi­con osa­val­tio si­jait­see kau­ka­na me­ris­tä ei­kä siel­lä ole suu­rem­min omia jär­viä tai jo­ki­a­kaan. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, et­tä ka­la­ruo­at oli­si­vat siel­lä täy­sin tun­te­mat­to­mia. Ohei­ses­sa ruo­as­sa on yh­dis­tet­ty mek­si­ko­lai­sen keit­ti­ön hen­ges­sä pais­tet­tu ja jääh­dy­tet­ty kala avo­ka­do­poh­jai­seen gu­a­ca­mo­leen.

Kala:
2 ka­la­fi­let­tä, esi­mer­kik­si sii­kaa, ku­haa tai turs­kaa
½ tl suo­laa
½ tl val­ko­pip­pu­ria
1 rkl sit­ruu­na­me­hua
ri­paus tim­ja­mia
1 laa­ke­rin­leh­ti
puo­li­kas ohu­ek­si vii­pa­loi­tu si­pu­li

Gu­a­ca­mo­le:
2 isoa avo­ka­doa kuo­rit­tu­na ja muus­sat­tu­na
1 tl sit­ruu­na­me­hua
puo­li­kas si­pu­li pie­nek­si pa­loi­tel­tu­na
1 kyp­sä to­maat­ti kuo­rit­tu­na ja pa­loi­tel­tu­na
lo­raus Ta­bas­coa
hyp­py­sel­li­nen suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria

Ka­la­fi­leet maus­te­taan suo­lal­la ja pip­pu­ril­la. Ne lai­te­taan uu­ni­vuo­kaan ja pääl­le lai­te­taan sit­ruu­na­me­hu, tim­ja­mi ja vii­pa­loi­tu si­pu­li. Kyp­sen­ne­tään 200 as­tees­sa noin 20 mi­nuut­tia tai kun­nes kala on kyp­sää. Ka­lan an­ne­taan jääh­tyä ja lai­te­taan jää­kaap­piin ai­na­kin kah­dek­si tun­nik­si. Gu­a­ca­mo­len ai­nek­set se­koi­te­taan hy­vin. Jääh­ty­nyt kala tar­joil­laan sen kans­sa.

FAJITAS

Fa­ji­tas on kiis­tat­ta yk­si tex­mex-keit­ti­ön par­hais­ta tuot­teis­ta ja sa­mal­la ruo­ka­la­ji, jota ti­laan ra­vin­to­lois­sa to­del­la mie­lel­lä­ni. Fa­ji­tas koos­tuu pöy­däs­sä kää­rit­tä­väs­tä tor­til­las­ta, jon­ka si­säl­le ate­ri­oit­si­ja aset­taa ha­lu­a­mi­aan täyt­tei­tä, jot­ka ovat yleen­sä li­haa (kana, nau­ta, pos­su, lam­mas), ka­laa tai äy­ri­äi­siä. Fa­ji­tas voi­daan val­mis­taa myös kas­vis­poh­jai­se­na. Li­han tai vas­taa­van li­säk­si sii­hen tu­lee vi­han­nek­sia ja eri­lai­sia kas­tik­kei­ta: sal­saa, gu­a­ca­mo­lea ja juus­to­kas­ti­ket­ta. Maun täy­den­tä­vät ma­ri­noi­dut ja­lo­pe­no­vii­pa­leet. Kas­tik­keet ovat par­hai­ta, kun ne val­mis­te­taan it­se, mut­ta nii­tä kaik­kia saa myös val­mii­na.

1 pa­ket­ti tor­til­lo­ja
500 gr. sui­ka­loi­tua kan­saa, pos­sua tai nau­taa
1 si­pu­li pa­loi­tel­tu­na
1 pu­nai­nen ja 1 vih­reä pap­ri­ka
tuo­ret­ta ko­ri­an­te­ria
suo­laa
pip­pu­ria
sal­sa­kas­ti­ket­ta
gu­a­ca­mo­lea
juus­to­kas­ti­ket­ta
ha­pan­ker­maa
vii­pa­loi­tua ma­ri­noi­tua ja­lo­pe­noa

Pais­te­taan öl­jys­sä li­ha­sui­ka­leet, si­pu­li ja pap­ri­ka sekä ko­ri­an­te­ri, maus­te­taan suo­lal­la ja pip­pu­ril­la. Läm­mi­te­tyn tor­til­lan kes­kel­le le­vi­te­tään li­haa ja vi­han­nek­sia sekä maun mu­kaan eri­lai­sia kas­tik­kei­ta. Lo­puk­si mu­kaan lai­te­taan ja­lo­pe­no­ja ja rans­kan­ker­maa. Tor­til­la kää­ri­tään rul­lal­le niin. et­tä si­säl­lä ole­vat ai­neet ei­vät valu pois. Tois­te­taan niin mon­ta ker­taa kuin tor­til­lo­ja ja täy­te­ai­nei­ta riit­tää. Fa­ji­tak­sen kans­sa mais­tuu joko man­sik­ka­mar­ga­ri­ta tai tum­ma mek­si­ko­lai­nen olut ku­ten neg­ro mo­del­lo.
 

MOLEA JA GRILLATTUA KANAA (Mole with Grilled Chicken)

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten jär­jes­te­tyn Ame­ri­can Top Chef Mas­ters –kil­pai­lun voit­ti ai­kai­sem­min mai­nit­se­ma­ni Fron­te­ra Grill –ra­vin­to­lan omis­ta­ja Rick Ba­y­less. Lop­pu­kil­pai­lus­sa teh­tä­vä­nä oli val­mis­taa jo­kai­sen oma herk­ku­ruo­kan­sa. Ba­y­les­sin va­lin­ta oli gril­lat­tua ka­naa mek­si­ko­lai­sen suk­laa­kas­tik­keen kans­sa. Kun hän­tä ki­san jäl­keen ju­tu­tet­tiin, hä­nel­tä ky­syt­tiin, kuin­ka pit­kään tuom ruo­ka­la­jin op­pi­mi­nen oli kes­tä­nyt. Vas­taus oli ly­hyt ja var­ma: ”Kak­si­kym­men­tä vuot­ta." Ohei­sen oh­jeen avul­la se toi­von mu­kaan voi ta­pah­tua hie­man no­pe­am­min. Kos­ka Suo­mes­ta ei saa kaik­kia tar­vit­ta­via chi­li­la­jik­kei­ta, kan­nat­taa nii­den va­lin­nas­sa käyt­tää omaa luo­vuut­ta.

2 kes­ki­ko­kois­ta anc­ho-chi­liä (voi­daan kor­va­ta iso­ko­koi­sel­la pap­ri­kal­la ja tum­mal­la chili-jau­heel­la)
4 rkl öl­jyä
½ vii­pa­loi­tu si­pu­li
2 pil­kot­tua val­ko­si­pu­lin­kynt­tä
250 gr. kyp­siä to­maat­te­ja
2 dl paah­det­tu­ja ja rou­hit­tu­ja maa­päh­ki­nöi­tä
2 vii­pa­let­ta veh­nä­lei­pää pa­la­sik­si re­vit­ty­nä
2 purk­kia chi­pot­le –chi­liä tai 1 rkl säi­löt­tyä ja­lo­pe­noa
½ tl ka­ne­lia
7 dl ka­na­lien­tä
1 dl pu­na­vii­niä
1 tl ome­na­e­tik­kaa
2 laa­ke­rin­leh­teä
1 tl jau­het­tua maus­te­pip­pu­ria
suo­laa (tar­vit­ta­es­sa)
1 rkl so­ke­ria
50 gr. raas­tet­tua tum­maa suk­laa­ta
1 broi­le­ri
mus­ta­pip­pu­ria
per­sil­jaa (ko­ris­te­luun)

Anc­ho-chi­lit paah­de­taan pan­nul­la ja va­ro­taan et­tä ne ei­vät pää­se pa­la­maan. Pei­te­tään 30 mi­nuu­tik­si kuu­mal­la ve­del­lä ja va­lu­te­taan. Kuu­men­ne­taan pan­nus­sa öl­jy ja li­sä­tään si­pu­li ja val­ko­si­pu­li. Kyp­sen­ne­tään hil­jai­sel­la läm­möl­lä noin 10 mi­nuu­tin ajan. Paah­de­taan to­maa­tit uu­nis­sa kuu­man gril­li­ri­ti­län al­la noin 5 mi­nuu­tin ajan tai kun­nes ne al­ka­vat mus­tua. Kään­ne­tään ym­pä­ri ja tois­te­taan uu­del­leen. An­ne­taan jääh­tyä ja pa­loi­tel­laan, ote­taan mah­dol­li­nen lie­mi tal­teen.

Lai­te­taan se­koit­ti­meen to­maa­tit, päh­ki­nät, lei­pä, maus­te­pip­pu­ri, chi­pot­le tai ja­lo­pe­no, kui­va­tut anc­hot ja ka­ne­li. Li­sä­tään ka­na­lie­mi ja jat­ke­taan se­koit­ta­mis­ta, kun­nes seos on ta­sais­ta. Li­sä­tään tar­vit­ta­es­sa nes­tet­tä.

Kaa­de­taan seos pie­neen tilk­kaan kuu­maa öl­jyä, se­koi­te­taan koko ajan ja an­ne­taan tum­mua noin 5 mi­nuu­tin ajan, li­sä­tään sen jäl­keen lo­put ka­na­lie­mes­tä, vii­ni, etik­ka ja laa­ke­rin­leh­det sekä raas­tet­tu suk­laa. An­ne­taan hau­tua kes­ki­läm­möl­lä noin 45 mi­nuu­tin ajan ja se­koi­te­taan sään­nöl­li­ses­ti. Tar­kis­te­taan suo­lan ja so­ke­rin mää­rä.

Lai­te­taan mole si­vuun ja pi­de­tään se läm­pi­mä­nä. Pa­loi­tel­laan ka­nan­poi­ka ai­na­kin kuu­teen osaan, rus­kis­te­taan pa­la­set pan­nul­la ja lai­te­taan ne gril­liin. An­ne­taan pais­tua rei­lut kym­me­nen mi­nuut­tia mut­ta var­mis­te­taan et­tä se ei ta­pah­du lii­an no­pe­as­ti. Kään­ne­tään pa­la­set pais­ta­mi­sen puo­les­sa­vä­lis­sä. Le­vi­te­tään kas­ti­ket­ta jo­kai­sel­le lau­ta­sel­le ja ase­te­taan gril­la­tut ka­nan­pa­lat kas­tik­keen pääl­le. Ko­ris­tel­laan rou­hi­tuil­la maa­päh­ki­nöil­lä ja per­sil­ja­sil­pul­la. Nau­ti­taan kei­te­tyn rii­sin kans­sa.

***

Ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta vas­taa­va Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. Hän on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.

Ruo­ka­ku­vat on ku­van­nut va­lo­ku­vaa­ja Samp­sa Pär­nä­nen.