En­sim­mäi­nen kos­ke­tuk­se­ni Ame­rik­kaan tuli te­le­vi­si­on ja lei­kin kaut­ta. Minä ja pi­ha­pii­ri­ni lap­set näim­me te­le­vi­si­os­ta län­ne­ne­lo­ku­via, ja nä­ke­mäm­me seik­kai­lut muut­tui­vat lei­keik­si ou­lu­lai­ses­sa met­säs­sä. Har­ras­tin jopa ”tyt­tö­jen jut­tu­ja” ja kä­vin rat­sas­ta­mas­sa ky­e­täk­se­ni iso­na elät­tä­mään it­se­ni cow­bo­y­na tai rat­su­vä­en tie­dus­te­li­ja­na. En pik­ku­poi­ka­na ol­lut vie­lä var­ma, kum­pi ura oli­si mie­lei­sem­pi.

Hie­man van­hem­pa­na, mut­ta ei pal­jon, ti­la­sin nyt jo hau­das­sa ole­vaa Ho­pe­a­nuo­li-leh­teä ja kuu­luin sen ker­hoon. Ryh­dyin myös lu­ke­maan län­nen­ro­maa­ne­ja ja -lu­ke­mis­to­ja.

Ku­vaa­ni Yh­dys­val­lois­ta muok­ka­si­vat elo­ku­vat, te­le­vi­sio, sar­ja­ku­vat ja ro­maa­nit. Luin pal­jon, ja eri­tyi­ses­ti ame­rik­ka­lais­ta ja Ame­rik­kaan liit­ty­vää kir­jal­li­suut­ta. Kaik­kea mah­dol­lis­ta R-ki­os­kin Län­nen­ties­tä ja Mon­ta­nas­ta Phi­lip Rot­hin, Ja­mes A. Mic­he­ne­rin ja Step­hen Kin­gin ro­maa­nei­hin.

Ol­les­sa­ni kib­but­sil­la Is­ra­e­lis­sa ta­pa­sin mo­nia ame­rik­ka­lai­sia lä­hes kai­kis­ta osa­val­ti­ois­ta ja use­am­mas­ta ter­ri­to­ri­os­ta. Teim­me työ­tä avo­ca­do­pel­loil­la, keit­ti­ös­sä ja pa­pe­ri­rul­la­teh­tais­sa, ja kes­kus­te­lim­me kai­kes­ta, mis­tä nuo­ret kes­kus­te­le­vat. Il­lat is­tuim­me kat­so­mas­sa Be­a­vi­sin ja But­t­he­a­din toi­lai­lu­ja Mu­sic Te­le­vi­si­o­nis­ta. Ta­paa­ma­ni ame­rik­ka­lais­nuo­ret ei­vät muis­tut­ta­neet piir­ros­hah­mo­ja, vaan oli­vat pir­tei­tä nuo­ria mie­hiä ja nai­sia, usein en­si ker­taa omin päin ul­ko­mail­la.

Vil­li Län­si py­syi mu­ka­na­ni läpi vuo­sien. Mi­nul­le Vil­li Län­si edus­taa vii­meis­tä ajan jak­soa, jol­loin ih­mi­nen oli va­paa pär­jää­mään tai kaa­tu­maan omil­la voi­mil­laan. 1800-lu­vun Yh­dys­val­to­jen ra­ja­seu­dul­la pys­tyi on­nen tai tai­to­jen avul­la ke­rää­mään omai­suu­den, ja myös me­net­tä­mään sen het­kes­sä. Sa­man­lais­ta va­paut­ta ei ole Vil­lin Län­nen jäl­keen näh­ty. Sil­ti, vaik­ka Van­ha Län­si oli vil­li, se ei ol­lut anar­kia. Laki ja jär­jes­tys oli­vat ole­mas­sa, jos­kin har­vas­sa ja nii­tä pi­det­tiin yl­lä luo­val­la ta­val­la.

Ny­ky­ään kir­joi­tan omia län­nen­ta­ri­noi­ta. Suo­ma­lai­sel­la län­nen­kir­jal­li­suu­del­la on lä­hes 200 vuo­den his­to­ria, ja sen jat­ku­mi­nen on pal­jol­ti mi­nun har­teil­la­ni. Olen täl­lä het­kel­lä ai­noa ak­tii­vi­ses­ti län­nen­ro­maa­ne­ja kir­joit­ta­va suo­ma­lais­kir­jai­li­ja, ja myös ai­noa sekä il­mei­ses­ti en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­nen Ame­ri­kan län­nen­kir­jai­li­joit­ten yh­dis­tyk­sen Wes­tern Wri­ters of Ame­ri­can-jä­sen. Us­kon yh­dis­tyk­sen 70 vuo­den his­to­ri­as­ta löy­ty­vän usei­ta ame­ri­kan­suo­ma­lai­sia, mut­ta mi­nul­le ker­ro­tun mu­kaan Suo­mes­ta ei ole ai­em­min jä­se­niä ol­lut.

Ame­rik­ka on mu­ka­na myös elo­ku­va­har­ras­tuk­ses­sa­ni. Laa­jan wes­tern­ko­ko­el­ma­ni li­säk­si olen teh­nyt yh­teis­työs­sä elo­ku­va­yh­dis­tys Ki­nod­ro­me ry: n kans­sa oman län­ne­ne­lo­ku­van. Kir­joit­ta­mas­sa­ni ro­maa­nis­sa Colt .44, re­vol­ve­ri kier­tää teh­taal­ta kä­des­tä toi­seen kau­as tu­le­vai­suu­teen, ja kir­jan yk­si koh­taus löy­tyy Yo­u­tu­bes­ta ni­mel­lä Mäm­mi­wes­tern Ha­waii Kid*.12-mi­nuut­ti­ses­sa ly­hy­te­lo­ku­vas­sa kort­ti­hui­ja­ri vie nai­sen ja ra­hat nuo­rel­ta kar­ja­pai­me­nel­ta.

Sana ”mäm­mi­wes­tern” on oma ke­hi­tel­mä­ni tar­koit­ta­maan suo­ma­lais­ta wes­ter­niä.

En­sim­mäi­nen Ame­ri­kan-reis­su­ni on vie­lä edes­sä. Jo­nain päi­vä­nä ai­on osal­lis­tua Wes­tern Wri­ters of Ame­ri­ca- yh­dis­tyk­sen vuo­sit­tai­seen ta­paa­mi­seen län­nen­ta­ri­nois­ta tu­tuis­sa mai­se­mis­sa, ja kier­tää elo­ku­vis­ta ja kir­jois­ta tun­te­ma­ni ni­met Tombs­to­ne, De­ad­wood, Lit­t­le Big Horn ja muut, sekä kul­kea kir­ja­ni Ari­zo­na Ran­ger-san­ka­rin, to­del­la ole­mas­sa ol­leen ran­ger Jens Hol­min ja­lan­jäl­jis­sä ku­vit­teel­li­sen Stra­ye­din kau­pun­gin seu­duil­le. Ro­maa­nin ta­ri­na on fik­ti­o­ta, mut­ta lä­hes kaik­ki ta­pah­tu­mat to­del­li­sia Ari­zo­na Ran­ger­sien seik­kai­lu­ja.

Elä­mäs­sä tu­lee ol­la unel­mia, jot­ka muut­tu­vat suun­ni­tel­mik­si. Mi­nul­la on ol­lut on­ni to­teut­taa omat unel­ma­ni, ja myös mat­ka Yh­dys­val­toi­hin to­teu­tuu. Liit­ty­mi­se­ni SAM:n jä­se­nek­si on yk­si as­kel unel­man muut­tu­mi­ses­sa suun­ni­tel­mak­si.

***
Esa Pa­lo­nie­men luot­saa­ma kult­tuu­riyh­dis­tys Ki­nod­ro­me ry jär­jes­tää Ou­lun en­sim­mäi­set län­ne­ne­lo­ku­va­juh­lat Kult­tuu­ri­ta­lo Val­veen Stu­dio-elo­ku­va­te­at­te­ris­sa 3.6.2023 klo 11-17. Oh­jel­mas­sa on muun mu­as­sa lu­en­to­ja ja elo­ku­vat Char­ro! ja Me­ne­tet­ty maa sekä ko­ti­mai­nen ly­hyt­länk­kä­ri Ha­waii Kid. Li­sä­tie­to­ja ta­pah­tu­mas­ta: tee­ri­vaa­ra@gmail.com.


* link­ki

Yo­u­tu­been: Mäm­mi­wes­tern Ha­waii Kid