Miamin Little Havanan kaupunginosan sanotaan olevan Yhdysvaltojen kuubalaisväestön kulttuurinen keskus. Little Havanan kaduilla esillä on kuitenkin vain suppea näkemys kuubalaisuudesta ja kuubalaisten diasporasta, mikä korostaa ennen kaikkea Kuuban vallankumouksen jälkeisen pakolaissukupolven kansallista identiteettiä.
Teimme kenttätyömatkan Miamiin joulukuussa 2022 osana Koneen Säätiön rahoittamaa CUBAFLUX-tutkimusprojektia, jossa tarkastellaan mobiilietnografian menetelmin kuubalaisten ja kuubalaisyhteisöiden tuottamaa visuaalista kulttuuria ja sen politiikkaa. Matkan tarkoituksena oli havainnoida, miten ja minkälaista Kuubaa ja kuubalaisuutta tuotetaan diasporassa Kuuban valtion ulkopuolisissa kuubalaisyhteisöissä Floridansalmen toisella puolen.
Miamin on toiminut kuubalaisen diasporan keskuksena vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa asui yli 2,4 miljoonaa kuubalaistaustaista henkilöä. Floridan Miami, Fort Lauderdale ja West Palm Beach muodostavat merkittävimmän Yhdysvaltojen kuubalaisten keskittymän.
Miamissa keskeisin kohteemme oli Little Havana. Se muodostaa kaupunginosan, jonka taloudesta, politiikasta ja kulttuurisesta ympäristöstä vastaavat kuubalaistaustaiset poliitikot sekä kansalaisjärjestöt. Moninaisen kansallisidentiteetin sijaan esillä oli näennäisen yhtenäinen ja monokulttuurinen Kuuba, joka päästi ääneen vain yhden sukupolven näkemyksen kansallisesta identiteetistä.
Kansallinen identiteetti ja monumentit
Eräänlaisena porttina Little Havanan keskustaan toimii Calle Ocholla sijaitseva monumenttiaukio. Aukion kolmesta monumenteista yksi oli pystytetty tunnustukseksi vuosina 1960–1966 Kuuban hallitusta vastustaneita antikommunistisia partisaaneja kohtaan ja kaksi muuta kunnioittivat vuonna 1961 tapahtuneeseen Sikojenlahden maihinnousuun osallistuneita prikaati 2506 veteraaneja. Ensimmäiseksi mainittu monumentti rakennettiin vuonna 2001 – muut kaksi viimeisen kolmen vuoden aikana.
Monumentit olivat ensikosketuksemme Little Havanalle ominaiseen kulttuuripoliittiseen kaupunkiympäristöön, joka korostaa erityisesti Kuuban vallankumouksen jälkimainingeissa lähteneen pakolaissukupolven eli eksiilien (eng. Exiles) kansallista identiteettiä. Eksiileillä on erityinen suhde Sikojenlahden maihinnousuun, sillä kylmän sodan aikaiseen epäonnistuneeseen maihinnousuun osallistuneet kuubalaistaustaiset vastavallankumoukselliset olivat heidän sukupolveaan. Eksiilejä yhdistää edelleen voimakas Kuuban vallankumouksen jälkeisen hallinnon vastaisuus ja nostalginen identifioituminen vallankumousta edeltäneeseen Kuubaan.
Eksiilisukupolvi koostui suurelta osin yhteiskunnan hyväosaisista, jotka pakenivat Kuuban sosialistihallinnon pakkolunastettua yksityisomisteiset maat ja yritykset. Tämä tausta antoi heille verrattain suosiolliset lähtökohdat poliittisen vaikutusvallan tavoitteluun Yhdysvalloissa. Tänä päivänä Yhdysvaltain kuubalaisilla on merkittävä poliittinen valta erityisesti Miamissa, mutta myös laajemmin liitto- ja osavaltiotasolla. Suuri osa Yhdysvaltojen kuubalaistaustaisesta poliittisesta eliitistä on joko eksiilejä tai heidän jälkeläisiään. Eksiilisukupolven valta-aseman myötä heillä on valta määrittää, miltä kuubalaisuus näyttää.
Kontrolloimalla symboleita, joiden kautta kuubalaista identiteettiä tuotetaan Little Havanassa, eksiilisukupolvi legitimoi oman valta-asemansa kutsumalla muut kuubalaistaustaiset identifioitumaan heidän tuottamaansa näkemykseen kuubalaisuudesta. Monumentit toimivat tällä tavoin visuaalisina politiikan välineinä. Kenttätyömatkan aikana pääsimme näkemään, miten maihinnousuun liittyvät monumentit ja muistoesineet nivoutuivat osaksi laajempaa eksiilisukupolven luomaa symbolien täyteistä diasporista kansallista ympäristöä.
"Donde la Cuba de ayer se vive hoy!" (suom. Missä eilisen Kuuba elää tänään!) maalaus Little Havanan talon julkisivussa.
Kuubalaisuuden tuotteistaminen
Diasporisen keskuksen lisäksi Little Havana on turistikohde, mistä johtuen sen kaduilla esitettävä kuubalaisuus on tehty kulutettavaksi. Tähän kansallisen identiteetin tuotteistamiseen liittyy olennaisesti eksiilisukupolven nostalgian sävyttämä ajatus vallankumousta edeltäneestä yltäkylläisyyden ja kulutuksen karakterisoimasta Kuubasta.
Itselleni voimakkaimpia esimerkkejä kulutuskulttuurin ja tuotetun kuubalaisuuden yhteen kietoutumisesta Little Havanassa olivat kuubalaisella symboliikalla ratsastava La Pequeña Habana McDonald’s, Kuuban valokuvista tutut vanhat kunnostetut autot ja fedorakauppana toimiva vierailijakeskus. Vanhat autot, jotka Kuubassa edustavat olosuhteiden luomaa välttämättömyyttä, näyttäytyivät Little Havanan kaduilla kontekstistaan revittyinä menneen kuubalaisen glamourin symboleina.
Myös sikari on erottamaton osa sitä, miten kuubalaisuutta tuotetaan ja tuotteistetaan Little Havanassa. Lähes jokaisessa korttelissa on sikarikauppa, jonka tuotteita markkinoidaan ”kuubalaisten käsin kääriminä”, ”autenttisina” ja ”perinteenmukaisina”. Tätä autenttisuutta myydään rodullistavien visuaalisten materiaalien kautta. Asetelma ilmentää sitä kuvastoa, joka sikareihin on historiallisesti yhdistetty.
Kolonialismin aikakaudelta tähän päivään saakka sikareita on markkinoitu eksotisoidun toiseuden kuvauksilla. Taustalla on pyrkimys ruokkia länsimaisten ihmisten kiinnostusta tuntemattomaan. Siinä, missä Kuubassa tuotettujen sikareiden myynti on yhä kiellettyä Yhdysvalloissa, Little Havanassa tuotetut ”autenttiset kuubalaiset sikarit” mahdollistavat yhdysvaltalaisille kokemuksen, joka on verrattavissa eräänlaiseen virtuaaliseen turismiin.
Myöhemmille kuubalaisille siirtolaisille Little Havanan esittämä kuubalaisuus saattaa tuntua vieraannuttavalta. Sosiaaliantropologi Mette Louise Bergin kirjaansa tekemissä haastatteluissa nuoremmat kuubalaiset siirtolaiset sanovat Miamin merkitsevän heille ennen kaikkea yhdysvaltalaista kulutuskulttuuria ja ”eksiilikitschia”.
Vaikka eksiilien jälkeiset sukupolvet eivät tuntisi yhteenkuuluvuutta Little Havanan esittämään kulutuskulttuurin kyllästämään kansallisidentiteettiin, heillä on vain hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen valta-aseman myötä eksiilisukupolvi on päävastuussa Little Havanan talouden, kulttuurin ja päivittäisen elämän hallinnasta.
Eilisen Kuuba vai elävä kansakunta?
Kuubalaisten siirtolaisten kokemuksia omasta kotimaastaan määrittää se, minkälaisesta historiallisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta kuubalainen hän lähtee, minkälaisesta taustasta hän tulee ja minkälaiseen tilanteeseen hän saapuu. Yhtenäisen identiteetin ja kansallisen yhtenäiskulttuurin esiintuominen on perusteltua poliittisena strategiana, mutta riskinä on, että se työntää ulkopuolelleen monisyisemmän käsityksen kansakunnasta.
Little Havanassa esitetty kuubalainen kansallisidentiteetti ei tänä päivänä enää vetoa tulevaan kotiinpaluuseen, vaan esittää itsensä paikkana, ”jossa eilisen Kuuba elää tänään”. Ruusuisten lasien läpi näyttäytyvä nostalginen ”eilisen Kuuba” luo kuitenkin oudon kokemuksen, jonka ristiriitainen visuaalinen ympäristö on omiaan vieraannuttamaan monet viimeaikaisemmat kuubalaiset maahanmuuttajat.
Kuubalainen diaspora on lähtökohtaisesti monimuotoinen.
***
Jaakko Dickman (FM) on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Hän työskentelee Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa (JMC) ja tekee väitöskirjaansa valtio-opin oppiaineeseen.