Luin Sa­eed Jo­ne­sin How We Fight for Our Li­ves-muis­tel­ma­te­ok­sen en­sim­mäi­sen ker­ran jo hel­mi­kuus­sa. New Yor­kis­sa hy­vän kir­jan tun­nis­taa usein sii­tä, et­tä sii­hen up­pou­tuu jopa kes­kel­lä tu­pa­täyt­tä met­ro­vau­nua; ih­mis­hä­li­näs­sä, jos­sa ste­re­ot jyn­kyt­tä­vät, lap­set kir­ku­vat ja kis­kot ko­li­se­vat. Erit­täin hy­vän kir­jan tun­nis­taa taas sii­tä, et­tä sitä lu­kies­sa ajaa va­hin­gos­sa ohi oman met­ro­py­sä­kin. How We Fight for Our Li­ves on juu­ri sel­lai­nen kir­ja.

Mil­lais­ta on kas­vaa mus­ta­na qu­eer –kir­jai­li­ja­na Yh­dys­val­to­jen kon­ser­va­tii­vi­sim­mis­sa osis­sa? Jo­nes ku­vaa lap­suut­taan Tek­sa­sis­sa, opis­ke­lu­vuo­si­aan Ken­tuc­kys­sa ja lo­pul­ta ar­ke­aan ai­kui­se­na New Yor­kis­sa. Elä­mää rik­ko­vat vä­ki­val­ta, ra­sis­mi ja ho­mo­fo­bia. Ru­noi­li­ja­na tun­net­tu Jo­nes kään­tää proo­sas­saan lau­seet ru­nou­den puo­lel­le. Ly­hy­et vin­je­tit lii­mau­tu­vat mie­leen kuin kir­jas­ta vä­lit­ty­vä tu­li­kuu­ma ja hi­os­ta­va Tek­sa­sin kesä.

Ko­ro­nan myö­tä New Yor­kis­sa met­roon ek­syy ny­ky­ään har­vem­min. Sa­maa ko­hi­naa siel­lä ei kuu­le. Lu­ke­mi­nen ta­pah­tuu nel­jän sei­nän si­säl­lä tai jos­kus eh­kä puis­tos­sa. Mut­ta: How We Fight for Our Li­ves – kir­jan tee­mat ovat nyt Yh­dys­val­lois­sa esil­lä vah­vem­min kuin kos­kaan. Teos kan­nat­taa lu­kea, jos ha­lu­aa uu­tis­ten rin­nal­le ih­mis­lä­hei­sem­män kä­si­tyk­sen kult­tuu­ris­ta. Jo­nes­kin mars­si pro­tes­teis­sa pla­kaat­ti kä­des­sään ja pos­ta­si Twit­te­riin ku­van it­ses­tään. Ku­va­teks­ti­nä oli yk­sin­ker­tai­ses­ti: How We Fight for Our Li­ves.

Kal­le Mat­ti­lan ko­lum­ni on jul­kais­tu SAM Ma­ga­zi­ne 3/2020-nu­me­ros­sa syys­kuus­sa 2020.

Kal­le Os­ka­ri Mat­ti­la on New Yor­kis­sa asu­va kir­joit­ta­ja. Hän on opet­ta­nut luo­vaa kir­joit­ta­mis­ta Co­lum­bi­an yli­o­pis­tos­sa ja kir­joit­taa Yh­dys­val­lois­sa jul­kai­sui­hin ku­ten The New York Ti­mes, The At­lan­tic ja Pa­ris Re­view.