Af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sel­la gos­pel­mu­sii­kil­la on pit­kä­ai­kai­nen his­to­ria suo­ma­lais­ten kuun­te­li­joi­den ja krii­tik­ko­jen ar­vos­ta­ma­na mu­siik­ki­na. Suo­mes­sa tun­ne­tuim­pien gos­pe­lar­tis­tien jouk­koon kuu­luu mes­ta­ril­li­nen lau­la­ja Ma­ha­lia Jack­son (1911-1972). Tar­kas­te­le­mal­la hä­nen mu­siik­kin­sa vas­taa­not­toa voim­me saa­da uu­sia kuu­lo­kul­mia Suo­men mo­ni­puo­li­ses­ti soi­vaan his­to­ri­aan.
 

Afrikka­lai­sa­me­rik­ka­laisen gospelmusiikin naishistoriaa

Af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sen gos­pel­mu­sii­kin kes­kei­nen vai­ku­tus maa­il­man­laa­jui­ses­ti suo­sit­tuun ame­rik­ka­lai­seen po­pu­laa­ri­mu­sii­kiin on laa­jal­ti tie­dos­sa. Tois­tai­sek­si vä­hem­män tie­de­tään sii­tä, et­tä mo­net nais­muu­si­kot ja -sä­vel­tä­jät sekä bu­si­nes­s­nai­set ovat kes­kei­ses­ti vai­kut­ta­neet gos­pel­mu­sii­kin ke­hi­tyk­seen sekä luo­vi­na joh­to­hah­moi­na et­tä mu­sii­kin kau­pal­lis­ta­ji­na.

Gos­pel­mu­sii­kin al­ku­ai­koi­na 1930-lu­vul­la nais­ten mu­sii­kil­li­nen joh­ta­juus voi­daan ai­na­kin osak­si yh­dis­tää kir­kon pii­rei­hin, jois­sa pap­peus oli usein ra­joi­tet­tu mie­hil­le. Kui­ten­kin mu­sii­kin kaut­ta nai­set toi­mi­vat tär­keis­sä hen­gel­li­sis­sä roo­leis­sa sekä ju­ma­lan­pal­ve­luk­sien ai­ka­na et­tä evan­ke­li­oi­mis­työs­sä, jo­hon muun mu­as­sa kuu­lui hym­nien lau­la­mi­nen jul­ki­sil­la pai­koil­la. Hen­gel­lis­ten teh­tä­vien täyt­tä­mi­sek­si mo­net nais­lau­la­jat ke­hit­ti­vät mu­kaan­sa­tem­paa­via il­mai­su­kei­no­ja, ku­ten dy­naa­mi­sia ryt­me­jä, puo­leen­sa­ve­tä­viä huu­dah­duk­sia ja häi­käi­se­vän tai­ta­via me­lo­di­a­kul­ku­ja.

Ma­ha­lia Jack­son oli mu­sii­kil­li­nen tien­rai­vaa­ja, jol­la on edel­leen vah­va kuu­li­ja­kun­ta myös Suo­mes­sa. Jack­son viet­ti lap­suu­ten­sa New Or­le­an­sis­sa. Mo­nien siir­to­lais­ten ta­voin hän muut­ti 1930-lu­vun tait­tees­sa Chi­ca­goon. Al­kuun hä­nen ete­läis­tä kult­tuu­ria edus­ta­vaa evo­ka­tii­vis­ta lau­lu­tyy­li­ään pa­hek­sut­tiin af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sen kes­ki­luo­kan suo­si­mis­sa suu­ris­sa kir­kois­sa. Niis­sä län­si­mai­seen tai­de­mu­siik­kiin as­so­si­oi­tiin ar­vok­kuut­ta ja sitä pi­det­tiin so­pi­va­na ju­ma­lan­pal­ve­lus­mu­sii­kik­si. Haas­teis­ta huo­li­mat­ta Jack­son, yh­teis­työs­sä “gos­pel­mu­sii­kin isän” Tho­mas Dor­sey kans­sa, jat­koi blues-sä­vyt­tei­sen uu­den­lai­sen hen­gel­li­sen mu­sii­kin esit­tä­mis­tä. Hei­dän sekä mui­den gos­pel­pi­o­nee­rien ah­ke­ran työn tu­lok­se­na mu­sii­kin suo­sio kas­voi; vuon­na 1948 Ma­ha­lia Jack­so­nin vir­tuo­o­si­mai­ses­ti esit­tä­mä kap­pa­le “Move on Up a Lit­t­le Hig­her” myi yli mil­joo­na ko­pi­o­ta ja sii­tä tuli ai­kan­sa suu­rin gos­pel­hit­ti.
 

Mahalia Jacksonin gospelmusiikki laulutaiteena

Lap­se­na Jack­son it­se­o­pis­ke­li mu­siik­kia tark­ka­kor­vai­ses­ti kuun­te­le­mal­la ko­ti­kau­pun­kin­sa New Or­le­an­sin mo­ni­sä­vyis­tä ää­ni­mai­se­maa. Sa­mal­la hän har­jaan­nut­ti vah­vaa lau­lu­ään­tään Mount Mo­ri­ah Bap­tist Churc­hin kirk­ko­kuo­ron so­lis­ti­na. Hän myös ot­ti vai­kut­tei­ta lä­hei­sen py­hi­tys­lii­ket­tä edus­ta­van kir­kon mu­sii­kil­li­ses­ta il­ma­pii­ris­tä, jos­sa seu­ra­kun­ta­lai­set ta­put­ti­vat kä­si­ään ja jal­ko­jaan sekä soit­ti­vat tam­bu­rii­nia.  Jack­so­nin sa­noin he "lau­loi­vat koko ke­hol­laan!"

Jack­son työs­ti lau­lu­tai­det­taan koko elä­män­sä ajan. Hä­nen luon­nol­li­sel­ta vai­kut­ta­va mes­ta­ril­li­suu­ten­sa oli to­del­li­suu­des­sa tu­los­ta poik­keuk­sel­li­ses­ta mu­si­kaa­li­suu­des­ta sekä tar­kas­ta ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ta har­joit­te­le­mi­ses­ta. Tätä to­dis­taa Jack­so­nin apu­lai­se­na toi­mi­neen Wil­li­am Rus­sel­lin ää­ni­te­ko­ko­el­mat (1944-1945), jot­ka si­jait­se­vat The His­to­ric New Or­le­ans Col­lec­ti­o­nin ar­kis­tos­sa. Rus­sel­lin ko­ko­el­mas­sa on nau­hoit­tei­ta Jack­so­nin jul­ki­sis­ta esiin­ty­mi­sis­tä ja ko­to­na pi­de­tyis­tä har­joi­tuk­sia yh­des­sä pi­a­nis­ti Mild­red Fal­l­sin kans­sa.

Nau­hoit­teis­ta voi kuul­la kuin­ka Jack­son har­joit­te­lee lau­lu­ja muok­kaa­mal­la ää­nen­sä soin­tia sä­vel sä­ve­lel­tä, tes­tail­len eri­lai­sia il­mai­su­kei­no­ja ja jos­kus myös epä­on­nis­tu­en niis­sä. Esi­mer­kik­si har­joi­tel­les­saan kap­pa­let­ta “Holy City” hän ei al­kuun saa so­vi­tet­tua lau­lun sa­no­ja ryt­miin. Kui­ten­kin har­joi­tus­ten edis­ty­es­sä hän al­kaa saa­maan otet­ta lau­lun luon­tees­ta. Tä­män myö­tä hän myös ryh­tyy “gos­pe­li­soi­maan” lau­lun me­lo­di­aa me­lis­maat­ti­sil­la ko­ru­ku­vi­oil­la. Erään toi­sen tuo­ki­on ai­ka­na har­joi­tel­les­saan pe­rin­teis­tä kap­pa­let­ta “Clo­ser I Walk With Thee”, Jack­son an­taa me­lo­di­al­le uut­ta hen­keä ko­kei­luil­la, jois­sa hän tois­taa ta­vu­ja eri ta­voin ja loik­kaa yl­lät­tä­väl­lä ta­val­la nuo­tis­ta toi­seen.
 

Mahalia Jacksonin musiikki Suomessa

Ma­ha­lia Jack­so­nin mu­siik­ki saa­pui Suo­meen jo 1950-lu­vul­la. Vuo­si­kym­men oli suo­ma­lai­sen mu­siik­kie­lä­män kan­sain­vä­lis­ty­mi­sen ai­kaa, jol­loin var­sin­kin ame­rik­ka­lai­sia vir­tauk­sia seu­rat­tiin suu­rel­la mie­len­kiin­nol­la. Suo­mes­sa myös kon­ser­toi­vat mo­net kan­sain­vä­li­set täh­tie­siin­ty­jät, ku­ten Lou­is Armst­rong, Diz­zy Gil­les­pie ja Jo­sep­hi­ne Ba­ker.

Suo­mes­sa Ma­ha­lia Jack­so­nin mu­siik­ki saa­vut­ti laa­jan ja in­nok­kaan kuu­li­ja­kun­nan eri­lais­ten me­di­a­ka­na­vien ja ää­nit­tei­den kaut­ta. Hän ei kos­kaan kon­ser­toi­nut Suo­mes­sa, mut­ta hä­nen mu­siik­kin­sa tuli tu­tuk­si suo­ma­lai­sil­le ylei­söil­le le­vy­tyk­sien, leh­ti­kir­joi­tus­ten, elo­ku­vien, ra­di­on ja te­le­vi­si­on kaut­ta. Jo vuon­na 1952 hä­nen jou­lu­le­vy­ään mai­nos­tet­tiin Suo­mes­sa (Huf­vuds­tadsb­la­det 20.12.1952). Yh­dek­sän vuot­ta myö­hem­min jou­lu­nai­kaan erään krii­ti­kon mu­kaan: “Ma­ha­lia Jack­son on vii­me vuo­si­na saa­nut it­sel­leen lu­kui­san suo­ma­lai­sen ys­tä­vä- ja ihai­li­ja­jou­kon. Hei­dän ilok­seen on jou­lu­mark­ki­noil­le il­mes­ty­nyt EP jol­la Ma­ha­lia esit­tää nel­jä kau­nis­ta jou­lu­lau­lua [lau­lu­jen ni­met] kaik­ki Ma­ha­li­an ai­toi­na ja jäl­jit­te­le­mät­tö­mi­nä tul­kin­toi­na!” (Kan­san Uu­ti­set 23.12.1961). Le­vy­ty­su­ran­sa ohel­la Jack­son toi gos­pel­mu­siik­kia myös suo­ma­lai­seen te­le­vi­si­oon. Hä­nen oma tv-shown­sa “Ma­ha­lia Sings!” näy­tet­tiin Suo­men te­le­vi­si­os­sa vuo­si­na 1963-64 ni­mel­lä “Ma­ha­lia Jack­son lau­laa”.

Vuon­na 1958 Ma­ha­lia Jack­son esiin­tyi New­port Jazz Fes­ti­vaa­lil­la, jon­ka oh­jel­mis­toa suo­ma­lai­set jaz­zin ys­tä­vät pys­tyi­vät kuun­te­le­maan Voi­ce of Ame­ri­ca -ra­di­o­lä­he­tyk­sien vä­li­tyk­sel­lä. Ta­pah­tu­ma huo­mi­oi­tiin myös suo­ma­lais­ten mu­siik­kik­rii­tik­ko­jen kes­kuu­des­sa. He ke­hui­vat Jack­so­nin lau­luil­mai­sua ja hä­nen esiin­ty­mi­sen­sä vai­kut­ta­vuut­ta. Erään kon­sert­ti­ra­por­tin mu­kaan: “Ma­ha­lia Jack­son, vai­kut­ta­van ryh­di­käs ja sie­luk­kaan kau­nis nai­nen, sei­soi vaa­ti­mat­to­ma­na ylei­sön edes­sä. Hän sa­noi en­nen esiin­ty­mis­tään, et­tä hän oli ha­lu­ton lau­la­maan niin suu­ren vä­ki­jou­kon edes­sä. Hän lau­loi ta­val­li­ses­ti kirk­ko­kuo­ros­sa. Al­koi sa­taa hä­nen aloit­ta­es­saan en­sim­mäi­sen lau­lun­sa, mut­ta ylei­sö py­syi pai­koil­laan. Hän lau­loi us­kon­nol­li­sia lau­lu­ja, ja hä­nen voi­ma­kas, rai­kas ää­nen­sä sai kyy­ne­leet nou­se­maan mo­nen kuu­li­jan sil­miin.” (Uu­si Suo­mi 19.9.1958)

Sa­moin kir­joit­ta­ja S.A. (sa­teen ajoi­tus­ta hie­man eri­ä­väs­ti ku­va­ten) ker­too lu­ki­joil­leen, et­tä “sade kar­koit­ti kat­so­mos­ta ylei­sön ja pik­ku­hil­jaa la­val­ta­kin or­kes­te­rin. Ma­ha­lia Jack­son toi lau­lul­laan ylei­sön ta­kai­sin. Hän oli­si saa­nut jat­kaa lop­pu­mat­to­miin, jos oli­si nou­dat­ta­nut ylei­sön toi­vo­muk­sia”. (Suo­men So­si­aa­li­de­mok­raat­ti 31.8.1958). Vuo­si ta­pah­tu­man jäl­keen fes­ti­vaa­lis­ta jul­kais­tiin jaz­ze­lo­ku­va. Sitä  mai­nos­tet­tiin “U.S.A:n uu­den aal­lon mes­ta­ri­te­ok­se­na”, joka näy­tet­tiin suo­ma­lai­sis­sa elo­ku­va­te­at­te­reis­sa ni­mel­lä Jaz­zin juh­laa. (Il­ta-Sa­no­mat 3.11.1960; fil­min engl. nimi Jazz on a Sum­mer's Day) Il­ta-Sa­no­mien elo­ku­va-ar­vos­te­lus­sa krii­tik­ko ylis­tää Jack­so­nin lau­lua seu­raa­val­la ta­val­la: “…vih­doin eräs fil­min tä­ri­syt­tä­vim­piä esiin­ty­jiä: Ma­ha­lia Jack­son, jon­ka lau­la­ma “Lord’s Pra­yer” ul­jaas­ti päät­tää tä­män ai­nut­laa­tui­sen jaz­zin juh­la­het­ken”. (Il­ta-Sa­no­mat 15.11.1960)
 

Lopuksi

Ma­ha­lia Jack­so­nin lau­lu­tai­teen vas­taa­not­to Suo­mes­sa avaa uu­sia kuu­lo­kul­mia gos­pel­mu­sii­kin juur­tu­mi­seen osak­si suo­ma­lais­ta mu­sii­kil­lis­ta elä­mää. Ku­ten täs­sä ar­tik­ke­lis­sa esi­tel­lyt ai­neis­tot osoit­ta­vat, Jack­so­nin mes­ta­ril­li­nen esi­tys­tyy­li on jo 1950-lu­vul­ta saak­ka ilah­dut­ta­nut suo­ma­lai­sia kuun­te­li­joi­ta, kat­se­li­joi­ta ja krii­ti­koi­ta.

Nämä alus­ta­vat löy­dök­set vah­vis­ta­vat sen, et­tä Ma­ha­lia Jack­so­nin mu­siik­ki on tär­keä osa af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sen gos­pel­mu­sii­kin his­to­ri­aa Suo­mes­sa. Tä­män tut­ki­muk­sen kaut­ta saa­tam­me jat­kos­sa myös saa­da uut­ta tie­toa niis­tä vo­kaa­li­sis­ta ja ke­hol­li­sis­ta il­mai­su­kei­nois­ta, jois­ta mo­net suo­ma­lai­set­kin po­pu­laa­ri­mu­sii­kin lau­la­jat am­men­ta­vat il­mai­suun­sa tun­teel­lis­ta sy­vyyt­tä ja re­to­ris­ta vai­kut­ta­vuut­ta.

***

PhD Nina Öh­man toi­mii yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na (ma.) mu­siik­ki­tie­teen opin­to­suun­nas­sa Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Fi­lo­so­fi­an, his­to­ri­an ja tai­tei­den tut­ki­muk­sen osas­tol­la. Hä­nen me­neil­lään ole­vat tut­ki­mus­hank­keen­sa kes­kit­ty­vät tar­kas­te­le­maan sekä nais­ten luo­van työn ja kau­pal­li­sen joh­ta­juu­den mer­ki­tyk­siä af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sen gos­pel­mu­sii­kin ke­hi­tyk­ses­sä et­tä nais­ten toi­mi­juut­ta jaz­z­mu­sii­kin ken­täl­lä Suo­mes­sa. Hä­net ta­voit­taa osoit­tees­ta: nina.oh­man@hel­sin­ki.fi