Mitä kult­tuu­ri­so­dat Yh­dys­val­lois­sa oi­ke­as­taan ovat? Tut­kin väi­tös­kir­jas­sa­ni ame­rik­ka­lais­ten juu­ta­lais­ten osal­lis­tu­mis­ta kult­tuu­ri­so­tiin Oba­man pre­si­dent­ti­kau­del­la. Kun ker­ron ai­hees­ta­ni jol­le­kin, usein en­sim­mäi­nen ky­sy­mys on, mi­ten mää­rit­te­len kult­tuu­ri­so­dat. Ter­mi on kut­kut­ta­va ja huo­mi­on he­rät­tä­vä, mut­ta ei ole täy­sin sel­vää, mitä sil­lä mis­sä­kin yh­tey­des­sä tar­koi­te­taan. Tar­jo­an täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa aja­tuk­sia kult­tuu­ri­so­dan mää­rit­te­lys­tä.

Läh­den liik­keel­le pro­fes­so­ri Step­hen Prot­he­ros­ta, joka muo­toi­lee ver­rat­tain pä­te­vän, ne­li­o­sai­sen kult­tuu­ri­so­tien mää­rit­te­lyn hie­man raf­laa­vas­ti ot­si­koi­dus­sa kir­jas­saan Why li­be­rals win (Even when they lose elec­ti­ons) vuo­del­ta 2016.

Hä­nen mu­kaan­sa kult­tuu­ri­so­dat
a) ovat jul­ki­sia kiis­to­ja, jot­ka ta­pah­tu­vat ylei­sil­lä ja yh­teis­kun­nal­li­sil­la foo­ru­meil­la,
b) kos­ke­vat mo­raa­li­sia, us­kon­nol­li­sia ja kult­tuu­ri­sia ai­hei­ta, ei­vät­kä esi­mer­kik­si suo­ra­nai­ses­ti ta­lou­del­li­sia ky­sy­myk­siä,
c) lin­kit­ty­vät ky­sy­myk­seen sii­tä, kuka tai mikä on ”oi­ke­as­ti ame­rik­ka­lais­ta” (truly Ame­ri­can) ja
d) ovat kii­vai­ta ja ra­ju­ja kiis­to­ja, joi­hin liit­tyy aja­tus sii­tä, et­tä vas­ta­puo­li ei ai­no­as­taan ole eri miel­tä, vaan sen aat­teet ja ta­voit­teet muo­dos­ta­vat uhan koko kan­sa­kun­nal­le. Prot­he­ron mää­ri­tel­mä on hyvä läh­tö­koh­ta, mut­ta ei vie­lä täy­sin tyh­jen­tä­vä vas­taus alus­sa esi­tet­tyyn ky­sy­myk­seen.
 

Kulttuurisota vai kulttuurisodat?


Pi­täi­si­kö kult­tuu­ri­so­dis­ta pu­hua yk­si­kös­sä vai mo­ni­kos­sa? So­dan aja­tel­laan ta­val­li­ses­ti koos­tu­van mo­nis­ta tais­te­luis­ta. Sii­nä mie­les­sä tun­tui­si loo­gi­sel­ta, et­tä oli­si yk­si suu­ri kult­tuu­ri­so­ta, jon­ka al­la käy­dään mo­nia (kult­tuu­ri)tais­te­lui­ta. Tut­ki­muk­ses­sa kui­ten­kin pu­hu­taan usein kult­tuu­ri­so­dis­ta mo­ni­kos­sa. Täl­löin aja­tel­laan, et­tä esi­mer­kik­si kiis­ta sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien oi­keu­des­ta avi­o­liit­toon on yk­si kult­tuu­ri­so­ta, ja kes­kus­te­lu or­juu­den his­to­ri­aan liit­ty­vien pat­sai­den pois­ta­mi­ses­ta on toi­nen kult­tuu­ri­so­ta.

Kiis­to­jen eriyt­tä­mi­nen eril­li­sik­si kult­tuu­ri­so­dik­si on pe­rus­tel­tua sii­nä mie­les­sä, et­tä vaik­ka tun­tui­si hou­kut­te­le­val­ta kat­soa kaik­kia kiis­to­ja ja nii­den osa­puo­lia yh­te­nä ko­ko­nai­suu­te­na, to­del­li­suu­des­sa osa­puo­let ei­vät ai­na koos­tu sa­mois­ta tai sa­man­lai­sis­ta ta­hois­ta. Pi­dän siis mo­ni­kon käyt­töä pe­rus­tel­lum­pa­na vaih­to­eh­to­na, vaik­ka on­kin to­det­ta­va, et­tä 2010-lu­vun ede­tes­sä eri kiis­to­jen osa­puo­let jon­kin ver­ran yh­te­näis­tyi­vät. Tämä joh­tui osal­taan so­si­aa­li­sen me­di­an kiih­dyt­tä­mäs­tä po­la­ri­saa­ti­os­ta ja li­be­raa­lil­la puo­lel­la in­ter­sek­ti­o­naa­li­ses­ta ajat­te­lu­ta­vas­ta, jon­ka myö­tä eri ryh­mien ta­voit­teet kie­tou­tui­vat ai­em­paa vah­vem­min yh­teen.

Il­miö, jon­ka ny­kyi­sin ym­mär­räm­me kult­tuu­ri­so­ti­na, al­koi muo­dos­tua 1960-lu­vul­la, jol­loin kan­sa­lai­soi­keus­liik­keen, fe­mi­nis­min ja muun iden­ti­teet­tei­hin poh­jau­tu­van ak­ti­vis­min myö­tä sai muo­ton­sa niin sa­not­tu uu­si va­sem­mis­to (New Left). Uu­den va­sem­mis­ton aat­teel­li­sek­si vas­ta­puo­lek­si muo­tou­tui 1970-lu­vun ai­ka­na ne­o­kon­ser­va­tis­mi, joka nou­si pet­ty­myk­ses­tä uut­ta va­sem­mis­toa koh­taan. Se yh­dis­ti aat­tei­ta oi­ke­al­ta ja va­sem­mal­ta, eli käy­tän­nös­sä vas­tus­ti val­ti­ol­lis­ta pa­kot­ta­mis­ta, kan­nat­ti jol­tain osin hy­vin­voin­ti­val­ti­on pal­ve­lui­ta ja näki va­paan mark­ki­na­ta­lou­den kes­kei­se­nä osa­na toi­mi­vaa yh­teis­kun­taa. Nämä kak­si ryh­mää muo­dos­tui­vat aat­teel­li­ses­ti kult­tuu­ri­so­dan kes­kei­sik­si vas­ta­puo­lik­si 1980- ja 1990-lu­vuil­la, joi­ta kult­tuu­ri­so­tien his­to­ri­aa tut­ki­nut pro­fes­so­ri And­rew Hart­man pi­tää kiih­keim­pä­nä kult­tuu­ri­so­tien ai­ka­kau­te­na.

Yk­sit­täi­si­nä merk­ki­paa­lui­na kult­tuu­ri­so­ta­kes­kus­te­lun his­to­ri­as­ta nos­te­taan usein Ja­mes Da­vi­son Hun­te­rin tut­ki­mus Cul­tu­re Wars (1991), joka aloit­ti aka­tee­mi­sen kes­kus­te­lun kult­tuu­ri­so­dis­ta, sekä Pat Buc­ha­na­nin puhe re­pub­li­kaa­nien kan­sal­li­ses­sa puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa pre­si­den­tin­vaa­lien al­la vuon­na 1992. Sii­nä Buc­ha­nan sa­noit­ti ja sa­mal­la toi­saal­ta mää­rit­ti kult­tuu­ri­so­taa kiis­to­jen kiih­keim­pien vuo­sien kes­kel­lä:

"My friends, this elec­ti­on is about more than who gets what. -- There is a re­li­gi­ous war going on in this count­ry. It is a cul­tu­ral war, as cri­ti­cal to the kind of na­ti­on we shall be as was the Cold War it­self, for this war is for the soul of Ame­ri­ca. And in that strug­g­le for the soul of Ame­ri­ca, Clin­ton & Clin­ton are on the ot­her side, and Ge­or­ge Bush is on our side."
 

2000-luvun alun tyvenestä kohti 2010-luvun somemyrskyjä


Kar­ri­koi­dus­ti sa­no­en 2000-lu­vun alun aka­tee­mi­sen kes­kus­te­lun kult­tuu­ri­so­dis­ta voi­si tii­vis­tää sii­hen, et­tä tut­ki­ja toi­sen­sa pe­rään ju­lis­ti ne päät­ty­neik­si. Tätä nä­ke­mys­tä myös And­rew Hart­man kan­nat­ti kir­jan­sa A War for the Soul of Ame­ri­ca: A His­to­ry of the Cul­tu­re Wars en­sim­mäi­ses­sä ver­si­os­sa vuon­na 2015. Oba­man pre­si­dent­ti­kau­del­la sa­man­suun­tai­set kiis­tat nos­ti­vat kui­ten­kin taas enem­män pää­tään, mut­ta uu­sin ta­voin ja en­nen kaik­kea uu­del­la foo­ru­mil­la: so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ja muil­la in­ter­net-alus­toil­la. Nämä kiis­tat kie­tou­tui­vat suu­ril­ta osin kes­kus­te­luun sa­nan­va­pau­den ja vi­ha­pu­heen suh­tees­ta ja nii­den mää­rit­te­lys­tä.

Yk­si vii­me vuo­sien nä­ky­vim­mis­tä yh­teis­kun­nal­li­sis­ta liik­keis­tä Yh­dys­val­lois­sa on ol­lut Black Li­ves Mat­ter. Sen ym­pä­ril­lä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa käy­tyä kes­kus­te­lua voi­si mah­dol­li­ses­ti pi­tää sel­ke­ä­nä kult­tuu­ri­so­dan il­men­ty­mä­nä, mut­ta on­ko sii­nä oi­ke­as­taan ky­sy­mys kult­tuu­ri­so­das­ta?

Step­hen Prot­he­ron mää­ri­tel­mään pei­la­ten ra­ken­teel­li­ses­sa ra­sis­mis­sa ei ole ky­sy­mys vain mo­raa­li­sis­ta ja aat­teel­li­sis­ta ky­sy­myk­sis­tä, vaan myös sii­tä, min­kä­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa ra­sis­mis­ta kär­si­vät ih­mi­set käy­tän­nös­sä elä­vät elä­mään­sä. Kult­tuu­ri­so­tien osa­na voi näh­däk­se­ni pi­tää kes­kus­te­lu­ja sii­tä, mil­lä ta­voin sor­ret­tu­jen ryh­mien his­to­ri­aa tu­li­si kä­si­tel­lä jul­ki­ses­ti, ja mil­lä ta­val­la on­gel­mal­li­seen his­to­ri­aan liit­ty­viä sym­bo­le­ja ja muis­to­merk­ke­jä, ku­ten pat­sai­ta, koh­del­laan ny­ky­maa­il­mas­sa. Sen si­jaan kes­kus­te­lua sii­tä, mitä yh­teis­kun­nal­li­sia muu­tok­sia tu­li­si käy­tän­nös­sä teh­dä eri ryh­mien syr­jäy­ty­mi­sen es­tä­mi­sek­si ja yh­teis­kun­nal­li­sen ja ta­lou­del­li­sen tasa-ar­von saa­vut­ta­mi­sek­si, ei voi pi­tää vä­hät­te­le­väs­sä mie­les­sä ”pelk­kä­nä kult­tuu­ri­so­ta­na”. Ra­jat näi­den kes­kus­te­lu­jen vä­lil­lä ovat tie­tys­ti häi­ly­viä, kun aat­teel­li­set ja käy­tän­nöl­li­set ky­sy­myk­set li­mit­ty­vät toi­siin­sa.
 

Kohti uutta Obaman ajan kulttuurisotien määrittelyä


Kult­tuu­ri­so­tien mää­rit­te­le­mi­nen on haas­ta­vaa, mut­ta on sel­vää, et­tä ne ei­vät ka­don­neet uu­del­le vuo­si­tu­han­nel­le tul­ta­es­sa. Ne al­koi­vat 2010-lu­vun al­ku­puo­lel­la ot­taa uu­sia muo­to­ja, ja jat­ka­vat ke­hit­ty­mis­tään edel­leen 2020-lu­vul­la. Mut­ta mi­ten juu­ri 2010-lu­vun kult­tuu­ri­so­dat tu­li­si mää­ri­tel­lä? Oma mää­ri­tel­mä­ni on seu­raa­van­lai­nen:

Kult­tuu­ri­so­dat ovat yh­teis­kun­nal­li­sia kiis­to­ja ja kes­kus­te­lu­ja, jot­ka liit­ty­vät nä­ke­my­se­roi­hin kult­tuu­ria, mo­raa­lia ja ar­vo­ja kos­ke­vis­sa ky­sy­myk­sis­sä kon­ser­va­tii­vi-li­be­raa­li-ak­se­lil­la. Käy­tän­nös­sä ne kos­ke­vat useim­mi­ten eri­lais­ten sor­ret­tu­jen tai huo­nos­sa ase­mas­sa ole­vien ryh­mien oi­keuk­sia: toi­saal­ta sitä, mil­lä ta­val­la ryh­mien ti­lan­net­ta tu­li­si pa­ran­taa, mut­ta usein myös sitä, mil­lä ta­voin ai­hees­ta tu­li­si käy­dä jul­kis­ta kes­kus­te­lua. Näh­däk­se­ni olen­nai­sin kult­tuu­ri­so­dan il­men­ty­mä 2010-lu­vul­la oli pää­o­sin in­ter­net-alus­toil­la ta­pah­tu­nut kiis­ta vi­ha­pu­heen ja sa­nan­va­pau­den suh­tees­ta, mikä lin­kit­tyi vah­vas­ti kes­kus­te­luun eri ryh­mien yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta.

Kes­kus­te­lut muun mu­as­sa ra­sis­mis­ta, al­ku­pe­räis­kan­so­jen oi­keuk­sis­ta, Is­ra­e­lin hal­lin­non kri­ti­soin­nis­ta sekä sek­su­aa­li- ja su­ku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen ko­ke­mas­ta syr­jin­näs­tä lin­kit­tyi­vät laa­jem­min in­ter­sek­ti­o­naa­li­sen ajat­te­lun val­ta­vir­tais­tu­mi­seen, jon­ka myö­tä eri ryh­mien ta­voit­teis­ta tuli kai­kil­le yh­teis­kun­nal­lis­ta oi­keu­den­mu­kai­suut­ta aja­vil­le yh­tei­siä. In­ter­net-ai­ka­na kult­tuu­ri­so­dis­ta tuli en­tis­tä nä­ky­väm­piä ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa nii­hin pys­tyi osal­lis­tu­maan kuka ta­han­sa, mikä muut­ti nii­den luon­net­ta ja tyy­liä osit­tain kärk­kääm­pään suun­taan.

Kun väi­tös­kir­ja­ni on val­mis, mää­ri­tel­mä­ni on to­den­nä­köi­ses­ti jo muut­tu­nut ja tar­ken­tu­nut. Mitä miel­tä sinä olet?

***
Ol­li Sauk­ko (te­o­lo­gi­an mais­te­ri) on kirk­ko­his­to­ri­an väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta. Hä­nen mo­ni­tie­tei­nen väi­tös­kir­jan­sa kä­sit­te­lee ame­rik­ka­lai­sia juu­ta­lai­sia ja kult­tuu­ri­so­tia Oba­man ajan Yh­dys­val­lois­sa, ja se liik­kuu us­kon­non­tut­ki­muk­sen, kirk­ko­his­to­ri­an ja Poh­jois-Ame­ri­kan tut­ki­muk­sen aloil­la. Hän on laa­jas­ti kiin­nos­tu­nut ame­rik­ka­lai­ses­ta us­kon­nol­li­suu­des­ta ja yh­teis­kun­nan po­la­ri­saa­ti­os­ta. Hän on ai­em­min kir­joit­ta­nut muun mu­as­sa Var­ti­ja-leh­teen ja hä­nen ar­tik­ke­lin­sa "Ame­rik­ka­lai­set juu­ta­lai­set, Oba­man pe­rin­tö ja Yh­dys­val­tain pre­si­den­tin­vaa­lit Com­men­ta­ry-leh­des­sä 2015–2016" jul­kais­taan Suo­men kirk­ko­his­to­ri­al­li­sen seu­ran vuo­si­kir­jas­sa tam­mi­kuus­sa 2022. Hä­net ta­voit­taa osoit­tees­ta ol­li.sauk­ko@hel­sin­ki.fi.