Kulttuurisodilla tarkoitetaan Yhdysvaltoja halkovia arvokiistoja koskien esimerkiksi aborttioikeutta, sukupuoli- ja seksua­a­li­vä­hem­mistöjen oikeuksia tai maahanmuuttoa. Kulttuurisodat eivät kuitenkaan puhkea itsestään, vaan maasta löytyy suuri joukko konser­va­tii­vi­jär­jestöjä ja -ajatushautomoita, joiden tehtävänä on niiden lietsominen ja ohjaus.

Vaa­lien al­la tois­te­taan usein po­li­tii­kan klas­sis­ta ky­sy­mys­tä: mit­kä asi­at aja­vat ää­nes­tä­jät te­hok­kaim­min vaa­liu­ur­nil­le? Ylei­sin vas­taus ko­ros­taa ta­lout­ta. Mut­ta yh­dys­val­ta­lai­sen oi­keis­ton pa­ris­ta löy­tyy ko­ko­nai­nen po­liit­tis­ten jär­jes­tö­jen kent­tä, joka poh­tii tois­ta vas­taus­ta: kult­tuu­ri­so­tia. Kult­tuu­ri­so­tien nä­kö­kul­mas­ta po­li­tiik­ka esit­täy­tyy ek­sis­ten­ti­aa­li­se­na kamp­pai­lu­na, jos­sa yh­teen ot­ta­vat hy­vyy­den ja pa­huu­den voi­mat. Mo­ni­mut­kai­set ky­sy­myk­set su­ku­puo­len mo­ni­nai­suu­des­ta, maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­ta ja vaik­ka abort­ti- ja aseen­kan­to-oi­keu­des­ta pel­kis­ty­vät osa­sik­si laa­jem­paa aat­teel­lis­ta kamp­pai­lua pe­rin­tei­den ja edis­tyk­sen vä­lil­lä.

Vii­me vuo­det ovat osoit­ta­neet kult­tuu­ri­so­tien tai­pui­suu­den. Usein niis­sä on­kin kyse ni­me­no­maan ta­vas­ta teh­dä po­li­tiik­kaa. Pan­de­mi­an al­ku­ai­koi­na kas­vo­mas­keis­ta tuli Yh­dys­val­lois­sa kult­tuu­ri­so­ta­sym­bo­lei­ta, kun mas­kin käyt­töön tai sii­tä kiel­täy­ty­mi­seen alet­tiin las­kos­taa po­liit­ti­sia mer­ki­tyk­siä. Vii­me vuon­na vuo­ron­sa sai­vat kaa­su­hel­lat. Re­pub­li­kaa­ni­toi­mi­joi­den pa­ris­sa le­vi­tet­tiin val­heel­lis­ta aja­tus­ta, et­tä liit­to­val­tio oli­si il­mas­to­po­li­tii­kan var­jol­la ta­ka­va­ri­koi­mas­sa kaa­sul­la toi­mi­via hel­lo­ja kan­sa­lai­sil­ta. Usein kult­tuu­ri­so­dat näh­dään nii­tä aja­vien toi­mi­joi­den pa­ris­sa yh­te­nä laa­ja­mit­tai­se­na so­ta­na, joka siir­tyy tais­te­lu­tan­te­reel­ta toi­sel­le. Esi­mer­kik­si tran­sih­mis­ten oi­keus elää su­ku­puo­le­naan nou­si kult­tuu­ri­so­ta­po­li­tii­kan täh­täi­miin sen jäl­keen, kun kon­ser­va­tii­vit hä­vi­si­vät kamp­pai­lun­sa sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­to-oi­keut­ta vas­taan.

Mer­kit­tä­vän haa­ran kult­tuu­ri­so­dis­sa muo­dos­taa jär­jes­tö­jen te­ke­mä kä­si­te­työ, jos­sa et­si­tään uu­sia sa­no­ja ja kei­no­ja vas­ta­puo­len mää­rit­te­le­mi­sek­si: ter­mit, ku­ten ”po­liit­ti­nen kor­rek­tius”, ”kult­tuu­ri­mar­xis­mi” ja ”woke” ovat kaik­ki eri ta­po­ja mää­ri­tel­lä sa­maa asi­aa. Tämä te­kee jos­kus kult­tuu­ri­so­tien käy­tös­tä vaa­li­kam­pan­join­nis­sa haas­teel­lis­ta. Niis­sä käy­tet­ty kie­li voi avau­tua hy­vin ydin­kan­nat­ta­jil­le. Po­liit­ti­set me­di­a­ka­na­vat, ku­ten Fox News, tai eri­lai­set in­ter­ne­tis­sä toi­mi­vat vaih­to­eh­to­me­di­at ovat hy­viä le­vit­tä­mään kult­tuu­ri­so­ta­ter­mi­no­lo­gi­aa eteen­päin. Sitä vas­toin les­ki­ver­rol­le ää­nes­tä­jäl­le käy­tet­ty kie­li viit­tauk­si­neen ei vält­tä­mät­tä au­kea. Kult­tuu­ri­so­ta­te­ol­li­suu­den toi­mi­jat teet­tä­vät­kin koh­de­ryh­mä­tut­ki­muk­sia ja ky­se­lyi­tä sel­vit­tääk­seen, mit­kä ter­mit ja re­to­ri­set kei­not ovat po­liit­ti­ses­ti te­hok­kaim­pia.

Kulttuurisodat kampanjoinnissa

Kult­tuu­ri­so­tien toi­mi­vuu­del­le vaa­li­kam­pan­join­nis­sa ei ole ta­kei­ta. Yk­si kult­tuu­ri­so­ta­or­ga­ni­saa­tio on Ame­ri­can Prin­cip­les Pro­ject (APP), joka kan­nus­taa re­pub­li­kaa­ni­puo­lu­et­ta tart­tu­maan ak­tii­vi­ses­ti kult­tuu­ri­so­ta­tee­moi­hin eri­tyi­ses­ti hyök­kää­mäl­lä tran­sih­mis­ten ter­vey­den­huol­toa vas­taan. Vuo­den 2022 vä­li­vaa­leis­sa APP tuki en­si­si­jai­ses­ti MAGA-eh­dok­kai­ta, joka ni­met­ty Do­nald Trum­pin slo­ga­nin, Make Ame­ri­ca Great Again, mu­kaan, ku­ten Ari­zo­nan Blake Mas­ter­sia ja Kari La­kea. He en­na­koi­vat re­pub­li­kaa­neil­le ää­ni­vyö­ryä. En­nus­teet me­ni­vät mön­kään, ja yk­si 2022 vä­li­vaa­lien tär­keim­mis­tä ta­ri­nois­ta oli mo­nien kult­tuu­ri­so­dil­le omis­tau­tu­nei­den MAGA-eh­dok­kai­den tap­pi­ot.

Sa­ma­ten 2024 esi­vaa­leis­sa Flo­ri­dan ku­ver­nöö­ri Ron De­San­tis poh­ja­si eh­dok­kuu­ten­sa pit­käl­ti kult­tuu­ri­so­ta­tee­moi­hin. Hän brän­dä­si it­se­ään an­ti-woke-kamp­pai­li­ja­na, joka voi­si pe­riä Trum­pin mant­te­lin, mi­kä­li tämä osoit­tau­tui­si va­lit­se­mis­kel­vot­to­mak­si. Tak­tiik­ka osoit­tau­tui riit­tä­mät­tö­mäk­si De­San­te­sin ta­voit­teil­le. 

Kon­ser­va­tii­vi­sen aja­tus­hau­to­mo Cla­re­mont Ins­ti­tuu­tin pa­ris­sa De­San­ti­sin an­ti-woke-lin­jaa pi­det­tiin lä­pi­nä­ky­vä­nä po­liit­ti­se­na pyr­ky­ryy­te­nä. Hä­nen vas­taus­taan ky­sy­myk­seen sii­tä, mitä ”woke” tar­koit­taa, pi­det­tiin jär­jes­tön pa­ris­sa lii­an yli­mal­kai­se­na ol­lak­seen te­ho­kas. Asia sel­vi­ää New York Ti­me­sin hal­tuun­sa saa­mas­ta ja jul­kai­se­mas­ta Cla­re­mont Ins­ti­tuu­tin si­säi­ses­tä vies­tin­näs­tä, jos­ta pal­jas­tuu hy­vin kult­tuu­ri­so­ta­te­ol­li­suu­den tak­ti­set puo­let. Kult­tuu­ri­so­ta­po­li­tiik­kaa ei näh­dä it­se­ar­voi­sen toi­mi­va­na, vaan sitä pi­tää so­vel­taa har­ki­ten ja va­ro­vai­ses­ti.

Kulttuurisissi- ja asemasotaa

Cla­re­mont Ins­ti­tuu­tis­sa tie­dos­te­taan tark­kaan, mil­loin jär­jes­tön ta­voit­te­le­ma kult­tuu­ri­nen muu­tos on lii­an ra­di­kaa­li tai yleis­tä mie­li­pi­deil­ma­pii­riä vas­taan. Aja­tus­hau­to­mon edus­ta­jien mu­kaan hei­dän var­si­nai­se­na ta­voit­tee­naan on pa­laut­taa ”disk­ri­mi­naa­tio” eli syr­jin­tä po­si­tii­vi­sek­si ter­mik­si. Taus­tal­la on yh­dys­val­ta­lai­sel­le kon­ser­va­tis­mil­le tyy­pil­li­nen nä­ke­mys ih­mis­ten pe­rin­poh­jai­ses­ta, usein bi­o­lo­gi­as­ta kum­pu­a­vas­ta eri­lai­suu­des­ta ja täs­tä syn­ty­väs­tä eri­ar­voi­suu­des­ta. 1980-lu­vul­ta as­ti liik­keen pa­ris­sa on har­mi­tel­tu disk­ri­mi­naa­ti­on ker­ryt­tä­mää ne­ga­tii­vis­ta sä­vyä. Se on näh­ty seu­rauk­se­na yh­den­ver­tai­suus­liik­kees­tä, joka pyr­kii hä­vit­tä­mään yh­teis­kun­nal­li­sen eri­ar­voi­suu­den.

Ins­ti­tuu­tis­sa tun­nis­te­taan, et­tä disk­ri­mi­naa­ti­on kään­tö po­si­tii­vi­sek­si ter­mik­si voi ny­ky­ti­lan­tees­sa ol­la lii­an ra­di­kaa­li ta­voi­te. Niin­pä he työs­ken­te­le­vät ta­voit­teen eteen vä­li­kä­sien kaut­ta, esi­mer­kik­si en­sin lei­maa­mal­la kä­si­te ”so­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus” (engl. so­ci­al jus­ti­ce) ne­ga­tii­vis­sä­vyt­tei­sek­si.

Kult­tuu­ri­so­ta­po­li­tii­kan haas­tee­na vaa­list­ra­te­gi­an kan­nal­ta on, et­tä mo­net sen ta­voit­teet ei­vät vält­tä­mät­tä nau­ti suur­ta kan­san­suo­si­o­ta. Val­ta­o­sa yh­dys­val­ta­lai­sis­ta esi­mer­kik­si ei tue kir­jo­jen pois­ta­mis­ta kou­luis­ta tai kir­jas­tois­ta, vaik­ka se on ol­lut nou­se­va osa vii­me vuo­sien kult­tuu­ri­so­ta­po­li­tiik­kaa. Kon­ser­va­tii­vien jär­jes­tö­ken­täl­lä vas­taus on­gel­maan on ol­lut siir­tää vaa­leis­sa kes­kus­te­lu kos­ke­maan van­hem­pien oi­keut­ta päät­tää las­ten­sa op­pi­si­säl­löis­tä.

Tä­ten kult­tuu­ri­so­ta­te­ol­li­suu­den ken­täl­lä­kään ei ai­na ole yh­den­mie­li­syyt­tä par­hais­ta mah­dol­li­sis­ta tak­tii­kois­ta. Taus­tal­la on pe­rin­poh­jai­nen ky­sy­mys kult­tuu­ri­so­tien ja po­liit­ti­sen val­lan suh­tees­ta: Ovat­ko kult­tuu­ri­so­dat kei­no kan­nat­ta­jien in­nos­ta­mi­sek­si ja mo­bi­li­soin­nik­si vai ovat­ko ne pyr­ki­mys it­ses­sään? Ovat­ko ne osa vaa­list­ra­te­gi­aa vai vaa­lien ta­voit­tei­ta?

Kulttuurisodat vaalitavoitteena

He­ri­ta­ge Foun­da­ti­on on yh­teis­työs­sä mui­den kon­ser­va­tii­vi­jär­jes­tö­jen kans­sa tuot­ta­nut lä­hes 1000-si­vui­sen Pro­ject 2025 -oh­jel­man, joka otet­tai­siin käyt­töön Do­nald Trum­pin voi­ton yh­tey­des­sä. Se ei ker­ro, mi­ten vaa­lit voi­te­taan, vaan mitä suun­ni­tel­mis­sa voi­ton va­ral­ta on. Se on lä­pi­ko­tai­sin kult­tuu­ri­so­tien kyl­läs­tä­mä do­ku­ment­ti. Yh­te­nä hal­lin­non en­sim­mäi­sis­tä as­ke­lis­ta oli­si pois­taa kaik­ki sek­su­aa­li­seen suun­tau­tu­mi­seen, su­ku­puo­leen, mo­ni­nai­suu­teen ja yh­den­ver­tai­suu­teen liit­ty­vät ter­mit kai­kis­ta liit­to­val­ti­o­ta­son oh­jel­mis­ta ja lain­sää­dän­nös­tä.

Pro­ject 2025 osoit­taa, et­tä lä­hes koko Yh­dys­val­tain kon­ser­va­tii­vi­puol­ta aja­va po­liit­ti­nen ko­neis­to on kult­tuu­ri­so­tien asi­al­la. Ky­sy­myk­se­nä siis vaa­leis­sa ei kon­ser­va­tii­vi­puo­lel­la ole, käy­dään­kö kult­tuu­ri­so­tia vai ei. Ai­no­as­taan käy­dään­kö nii­tä avoi­mes­ti osa­na vaa­list­ra­te­gi­aa vai­ko vain var­jois­sa ku­lis­sien ta­ka­na. 

***

Pek­ka Ko­leh­mai­nen toi­mii tut­ki­ja­toh­to­ri­na Tu­run yli­o­pis­ton Poh­jois-Ame­ri­kan tut­ki­muk­sen John Mor­ton -kes­kuk­ses­sa ja Tu­run ih­mis­tie­tei­den tut­ki­ja­kol­le­giu­mis­sa. Hän tut­kii an­ti­fe­mi­nis­miä ja yh­dys­val­ta­lai­sen oi­keis­ton kä­sit­teel­li­siä stra­te­gi­oi­ta. Hä­nel­lä on toh­to­rin tut­kin­to Tu­run yli­o­pis­ton kult­tuu­ri­his­to­ri­as­ta.