Val­mis­tuin tänä ke­vää­nä lä­hes vii­den vuo­den ru­pe­a­man jäl­keen ame­rik­ka­lai­ses­ta yli­o­pis­tos­ta. Osa­na toh­to­ri­o­pin­to­ja­ni tein tut­ki­mus­ta, jos­sa sel­vi­tin kah­den hy­vin eri­lai­sen maa­han­muut­ta­ja­ryh­män ko­ke­muk­sia Yh­dys­val­lois­sa. Haas­tat­te­lin sekä eti­o­pi­a­lai­sia et­tä suo­ma­lai­sia maa­han­muut­ta­jia ver­tail­lak­se­ni hei­dän ar­ki­ko­ke­muk­si­aan vie­raal­la maal­la. Fo­ku­soin tut­ki­muk­se­ni ruo­kaan, mut­ta löy­dök­set aut­toi­vat mi­nua poh­ti­maan laa­jem­min kult­tuu­rin kä­si­tet­tä.

Ant­ro­po­lo­gi­an alal­la kult­tuu­rin kä­si­te on kes­kei­nen: sil­lä vii­ta­taan ih­mi­syh­tei­sö­jen ar­voi­hin, us­ko­muk­siin, elä­män­ta­paan, kie­leen sekä käy­tän­töi­hin. Maa­han­muut­to- ja siir­to­lai­suus­tut­ki­muk­ses­sa kult­tuu­rin kä­sit­teel­lä on pit­kään ol­lut kes­kei­nen roo­li: eri maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien so­peu­tu­mis­ta esi­mer­kik­si Yh­dys­val­toi­hin on tut­kit­tu sii­tä nä­kö­kul­mas­ta, mi­ten he kult­tuu­ri­ses­ti so­peu­tu­vat niin kut­sut­tuun kan­so­jen su­la­tu­suu­niin.
 

Näin omas­sa tut­ki­muk­ses­sa­ni, mitä kaik­kea kult­tuu­ri mer­kit­si niin suo­ma­lai­sil­le kuin eti­o­pi­a­lai­sil­le maa­han­muut­ta­jil­le Yh­dys­val­lois­sa. Oman kult­tuu­ri­sen taus­tan ym­mär­tä­mi­nen ja oman his­to­ri­an tun­te­mi­nen aut­toi ym­mär­tä­mään omaa paik­kaa maa­il­mas­sa. Oma kult­tuu­ri myös aut­toi hah­mot­ta­maan iden­ti­teet­tiä uu­des­sa maas­sa: se toi­mi ikään kuin ank­ku­ri­na.

Kult­tuu­ri oli ar­kis­ta: mo­nien ruo­kien mer­ki­tys säi­lyi su­ku­pol­vien yli re­sep­tien siir­ty­es­sä van­hem­mil­ta lap­sil­le. Tu­tut ruu­at toi­vat tur­vaa ja loh­tua. Ta­ri­noi­ta vaih­det­tiin omal­la äi­din­kie­lel­lä, ja lau­lut muis­tut­ti­vat omas­ta ko­ti­maas­ta. Ta­vat kas­vat­taa lap­sia ja hoi­va­ta yh­tei­sön van­him­pia ker­toi­vat myös­kin kult­tuu­ri­ses­ta taus­tas­ta.

Näin, kuin­ka kult­tuu­rit ovat ai­na muu­tok­ses­sa. Var­sin­kin seu­raa­vien su­ku­pol­vien maa­han­muut­ta­jat ja yh­tei­sö­jen nuo­rem­mat edus­ta­jat usein kar­sas­ti­vat nii­tä osia kult­tuu­ris­taan, jot­ka ko­ki­vat lii­an jä­mäh­tä­neik­si. He loi­vat uut­ta kult­tuu­ria yh­dis­te­le­mäl­lä uut­ta ja van­haa. Heil­le pe­rin­teet oli­vat ar­vok­kai­ta mut­ta myös tar­koi­tet­tu muut­tu­vik­si ja mur­ret­ta­vik­si. Ei­kä pelk­kä sama kult­tuu­ri­nen taus­ta yh­dis­tä­nyt ih­mi­siä: suo­ma­lai­suuk­sia on mo­nia, ai­van ku­ten eti­o­pi­a­lai­suuk­si­a­kin. Yh­teen­kuu­lu­vuut­ta tuo­maan ei riit­tä­nyt pelk­kä yh­tei­nen ko­ti­maa.

Opin, kuin­ka kult­tuu­ris­ta voi tul­la myös lyö­mä­a­se. Juu­ri täs­tä syys­tä kult­tuu­rin kä­si­tet­tä on ant­ro­po­lo­gi­as­sa ja yh­teis­kun­ta­tie­teis­sä myös kri­ti­soi­tu. Kun kä­si­tet­tä käy­te­tään kri­tii­kit­tä, kult­tuu­rit esi­tel­lään muut­tu­mat­to­mi­na ja jäyk­ki­nä, mitä ne ei­vät kos­kaan ole.

Huo­ma­sin, kuin­ka sekä suo­ma­lais­ten et­tä eti­o­pi­a­lais­ten pa­ris­sa ar­keen vai­kut­ti­vat mo­net asi­at, jot­ka lii­an usein ra­ja­taan kult­tuu­ri-kä­sit­teen ul­ko­puo­lel­le: näi­tä oli­vat esi­mer­kik­si ihon­vä­ri, ta­lou­del­li­nen ase­ma, työ­paik­ka, asuin­paik­ka, Yh­dys­val­to­jen kan­sa­lai­suus tai sen puut­tu­mi­nen, ikä ja su­ku­puo­li.

Kun kult­tuu­ris­ta tu­lee lyö­mä­a­se, jää tämä maa­han­muut­ta­jien ar­keen vai­kut­ta­va mo­nien te­ki­jöi­den kir­jo nä­ke­mät­tä. Sil­loin saa­te­taan väit­tää, et­tä ai­no­as­taan kult­tuu­rie­rot ovat syy­nä jon­kun maa­han­muut­ta­ja­ryh­män so­peu­tu­mi­sen puut­tee­seen tai vai­keuk­siin.

Omas­sa tut­ki­muk­ses­sa huo­ma­sin, et­tä myös maa­han­muut­ta­jat it­se tois­te­li­vat kom­ment­te­ja ”lii­an suu­ris­ta kult­tuu­rie­rois­ta” vii­ta­tes­saan mui­hin maa­han­muut­ta­jiin tai Yh­dys­val­to­jen vä­hem­mis­töi­hin. Sa­mal­la saa­tet­tiin oman kult­tuu­rin eri­tyis­piir­teik­si mai­ni­ta ah­ke­ruus, re­hel­li­syys, ja kova työn­te­ko. Kyl­lä me, mut­ta ei­vät nuo muut.

Ta­pa­sin myös sekä eti­o­pi­a­lais­ten et­tä suo­ma­lais­ten maa­han­muut­ta­jien pa­ris­sa hen­ki­löi­tä, jot­ka haas­toi­vat omas­sa elä­mäs­sään täl­lai­sia nar­ra­tii­ve­ja. He poh­ti­vat, mi­ten voi­si­vat omas­sa yh­tei­sös­sään edis­tää kult­tuu­rin­sa jat­ku­mis­ta ta­val­la, joka ei vaa­ti­si säi­ly­äk­seen mui­den kult­tuu­rien vä­hek­sy­mis­tä.

Täl­löin kult­tuu­ris­ta tu­lee rik­kaus ei­kä taak­ka.
 

***
 

Lau­ra Kihlst­röm on juu­ri val­mis­tu­nut Uni­ver­si­ty of South Flo­ri­das­ta fi­lo­so­fi­an toh­to­rik­si ja kan­san­ter­veys­tie­tei­den mais­te­rik­si. Lau­ra on myös tie­to­kir­jai­li­ja, ko­lum­nis­ti ja ame­ri­kan­suo­ma­lai­sil­le nai­sil­le suun­na­tun an­ti­ra­sis­ti­sen kir­ja­ker­hon pe­rus­ta­ja. Lau­ra on toi­mi­nut ”Ame­ri­kas­ta, rak­kau­del­la”-pod­cas­tin toi­se­na juon­ta­ja­na yh­des­sä Co­lo­ra­dos­sa asu­van sis­kon­sa kans­sa tam­mi­kuus­ta 2021 läh­tien.