Yh­dys­val­to­jen jo yli 20 vuot­ta käy­mä ter­ro­ris­min vas­tai­nen sota on tuot­ta­nut uu­den ve­te­raa­ni­kir­jai­li­ja­su­ku­pol­ven. Usein näi­den so­ti­las­kir­jai­li­joi­den tuo­tan­toa lei­maa vah­va kriit­ti­syys niin Yh­dys­val­to­jen sisä- kuin ul­ko­po­li­tiik­kaa koh­ti. Sa­mal­la ne myös kri­ti­soi­vat so­ti­laan ase­maa ame­rik­ka­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa. Ny­ky­a­me­rik­ka­lai­nen ve­te­raa­ni­kir­jal­li­suus tar­jo­aa näin ai­nut­laa­tui­sen nä­kö­kul­man ame­rik­ka­lai­suu­den ki­pu­pis­tei­siin.

Yh­dys­val­to­jen ve­täy­ty­mi­nen Af­ga­nis­ta­nis­ta elo­kuus­sa 2021 oli spek­taak­ke­li, joka kul­mi­noi­tui kaa­ok­seen Ka­bu­lin len­to­ken­täl­lä. So­dan se­ka­sor­toi­sel­la pää­tös­vai­heel­la oli myös vah­va sym­bo­li­nen ulot­tu­vuus, joka he­rät­ti Yh­dys­val­lois­sa tyy­pil­li­seen ta­paan po­la­ri­soi­tu­nut­ta kes­kus­te­lua ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan mer­ki­tyk­ses­tä.

Täs­tä huo­li­mat­ta 20 vuot­ta jat­ku­nut sota ter­ro­ris­mia vas­taan näyt­täy­tyy useim­mil­le ame­rik­ka­lai­sis­ta mel­ko kau­kai­se­na ja abst­rak­ti­na asi­a­na. Ver­rat­tain pie­ni kaa­tu­nei­den mää­rä, maan­tie­teel­li­nen etäi­syys tais­te­lu­ken­til­tä, sekä pal­ve­luk­sen kes­kit­ty­mi­nen so­ti­las­su­kui­hin ovat kaik­ki osal­taan vai­kut­ta­neet ta­paan, jol­la so­das­ta on tul­lut jat­ku­vas­ti läs­nä ole­va, mut­ta sa­mal­la nä­ky­mä­tön voi­ma ame­rik­ka­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa. Pa­ra­dok­saa­li­ses­ti su­ku­pol­ven mit­tai­nen sota on joh­ta­nut sa­ma­nai­kai­ses­ti ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan mi­li­ta­ri­soi­tu­mi­seen sekä si­vii­li­vä­es­tön ja ase­voi­mien vä­li­sen kui­lun kas­va­mi­seen.

Nä­ky­mät­tö­myys hei­jas­tuu myös me­di­aan. Do­ku­ment­te­ja, ku­ten Rest­re­po (2010) ja Ko­ren­gal (2014), lu­kuun ot­ta­mat­ta eri­tyi­ses­ti Af­ga­nis­ta­nin sota on lois­ta­nut suu­rel­ta osin pois­sa­o­lol­laan niin val­ko­kan­kail­ta kuin tv-ruu­duil­ta. Yh­dys­val­to­jen sota Ira­kis­sa puo­les­taan näyt­täy­tyy mer­kit­tä­väm­pä­nä: elo­ku­vat ku­ten Ame­ri­can Sni­per (2015) sekä Hurt Loc­ker (2009) ke­rä­si­vät il­mes­ty­es­sään sekä kriit­tis­tä et­tä ylei­sö­me­nes­tys­tä.

Sii­tä huo­li­mat­ta ter­ro­ris­min vas­tai­nen sota ei ole tuot­ta­nut sa­man­lai­sia ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van merk­ki­te­ok­sia ku­ten Viet­na­min sota, jon­ka ai­heut­ta­ma kan­sal­li­nen trau­ma lä­pi­käy­tiin val­ko­kan­kail­la ym­pä­ri maa­il­maa. Ter­ro­ris­min­vas­tai­sen so­dan ker­to­mus on­kin jää­nyt var­sin yk­si­puo­lei­sek­si ame­rik­ka­lai­ses­sa po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­sa kes­kit­ty­en lä­hin­nä jal­ka­vä­en ja eri­kois­jouk­ko­jen ko­ke­muk­siin.
 

Sotilaskuvan murtumat

Ny­ky­a­me­rik­ka­lai­nen ve­te­raa­nien kir­joit­ta­ma kir­jal­li­suus tar­jo­aa ai­nut­laa­tui­sen ka­na­van ym­mär­tää su­ku­pol­ven mit­tai­sen so­dan vai­ku­tuk­sia Yh­dys­val­toi­hin ja aut­taa kon­teks­tu­a­li­soi­maan maa­ta ra­vis­te­le­via yh­teis­kun­nal­li­sia le­vot­to­muuk­sia.

Sa­mal­la ve­te­raa­nien kir­joit­ta­ma kir­jal­li­suus ru­nois­ta oma­e­lä­män­ker­toi­hin tar­jo­aa lu­ki­jal­le vaih­to­eh­toi­sia ja vä­häl­le huo­mi­ol­le jää­nei­tä pers­pek­tii­ve­jä Yh­dys­val­tain his­to­ri­an pi­sim­pään so­taan. Nais­ve­te­raa­nien elä­män­ker­rat, ku­ten The­re­sa Fa­zi­on Fi­de­lis (2020) ja Anu­rad­ha Bhag­wa­tin Un­be­co­ming (2019), tar­jo­a­vat nä­kö­kul­man ta­poi­hin, joil­la nai­set na­vi­goi­vat me­ri­jal­ka­vä­en mas­ku­lii­ni­suu­den mää­rit­tä­miä ra­ken­tei­ta. Näin ne mur­ta­vat mie­hi­syy­teen poh­jaa­vaa so­ti­las­ku­vaa.

Ny­ky­ve­te­raa­ni­kir­jai­li­jat haas­ta­vat myös lu­ki­jan poh­ti­maan vas­tak­kai­na­set­te­luun poh­jau­tu­vaa vi­hol­lis­ku­vaa. El­li­ot Ac­ker­man ku­vaa Af­ga­nis­ta­nin so­taa ro­maa­nis­saan Green on Blue (2015) ko­ko­naan af­gaa­ni­nä­kö­kul­mas­ta. Brian Tur­ner puo­les­taan tar­kas­te­lee ru­nou­des­saan so­ti­lai­den sa­mais­tu­mis­ta ira­ki­lai­siin haas­ta­en näin mus­ta­val­koi­sen vi­hol­lis­ku­van. Esi­mer­kik­si ru­nos­saan ”2000 lbs.”* Tur­ner maa­laa ku­van it­se­mur­hais­kun jäl­kei­ses­tä kaa­ok­ses­ta ta­val­la, joka ei kes­ki­ty pel­käs­tään ame­rik­ka­lai­siin so­ti­la­suh­rei­hin, vaan si­säl­lyt­tää ira­ki­lai­set si­vii­lit ta­sa­ver­tai­si­na yk­si­löi­nä ja uh­rei­na.
 

Yhteiskunnan railot

Mo­nis­sa ny­ky­a­me­rik­ka­lai­sis­sa ve­te­raa­ni­teks­teis­sä esiin­tyy­kin pa­ra­dok­saa­li­nen tai­pu­mus yh­tä­ai­kai­seen sa­mais­tu­mi­seen ”vi­hol­lis­vä­es­tön” kans­sa ja vie­raan­tu­mi­seen ko­toa. Se hei­jas­taa sy­ve­ne­vää rai­loa ame­rik­ka­lai­sen si­vii­li­vä­es­tön ja ase­voi­mis­sa pal­ve­le­vien vä­lil­lä. Sama rai­lo hei­jas­tuu myös so­das­ta pa­laa­vien ve­te­raa­nien ko­ke­muk­sia kä­sit­te­le­väs­sä kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa.

Moni Phil Klayn pal­ki­tun no­vel­li­ko­ko­el­man Re­dep­lo­y­ment (2014) ta­ri­nois­ta kä­sit­te­lee so­das­ta pa­laa­mi­sen ja si­vii­lie­lä­mään so­peu­tu­mi­sen vai­keuk­sia kult­tuu­ris­sa, joka nä­en­näi­ses­ti ar­vos­taa so­ti­lai­ta mut­ta on vie­raan­tu­nut so­dan vai­ku­tuk­sis­ta. Scott Be­auc­hamp puo­les­taan poh­tii es­see­ko­ko­el­mas­saan Did You Kill Any­o­ne? (2020) sitä mi­ten ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan yk­si­lö­kes­kei­syys näyt­täy­tyy vie­raan­nut­ta­va­na te­ki­jä­nä yh­tei­söl­li­syy­teen no­jaa­van so­ti­la­si­den­ti­tee­tin kans­sa.

Ny­ky­a­me­rik­ka­lai­nen ve­te­raa­ni­kir­jal­li­suus kä­sit­te­lee kriit­ti­ses­ti ko­ti­maan vä­ki­val­tai­suu­den ja Yh­dys­val­to­jen lu­kuis­ten so­tien his­to­ri­al­lis­ta yh­teyt­tä. Roy Scran­to­nin War Porn (2016) on ku­vaus ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan al­ku­vai­heis­ta ja ame­rik­ka­lai­sen so­ti­laan myyt­ti­sen me­di­a­ku­van ra­ken­tu­mi­ses­ta. Te­ok­set ku­ten Phil Klayn Mis­si­o­na­ries (2020) ja Matt Gal­lag­he­rin Em­pi­re City (2020) puo­les­taan kom­men­toi­vat päät­ty­mä­tön­tä so­taa ja ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan kiih­ty­vää mi­li­ta­ri­soi­tu­mis­ta. Sa­mal­la ne kri­ti­soi­vat suu­ren ylei­sön apaat­ti­suut­ta niin so­tia kuin so­ti­lai­ta koh­taan.

De­wai­ne Far­ri­an ro­maa­ni Re­vo­lu­ti­ons of All Co­lors (2020) kä­sit­te­lee vä­ki­val­lan roo­lia ame­rik­ka­lai­sen mas­ku­lii­ni­suu­den mää­rit­te­lys­sä. Ro­maa­ni kom­men­toi myös vah­vas­ti af­ro­a­me­rik­ka­lai­sen ko­ke­muk­sen ja ase­pal­ve­luk­sen usein ris­ti­rii­tais­ta his­to­ri­al­lis­ta suh­det­ta.
 

Sodan värit

Huo­li­mat­ta Yh­dys­val­to­jen ve­täy­ty­mi­ses­tä Af­ga­nis­ta­nis­ta, jat­kuu ter­ro­ris­min­vas­tai­nen sota muil­la so­ta­näyt­tä­möil­lä ym­pä­ri maa­il­maa. Yh­dys­val­ta­lais­ve­te­raa­nien kir­joit­ta­ma kir­jal­li­suus tar­jo­aa mo­ni­puo­li­sia ja usein hy­vin­kin kriit­ti­siä nä­kö­kul­mia su­ku­pol­ven kes­tä­neen so­dan vai­ku­tuk­siin niin ko­to­na kuin ul­ko­mail­la.

Ve­te­raa­ni­kir­jal­li­suu­den ker­to­muk­set pur­ka­vat yli­pat­ri­oot­tis­ta so­ti­las­ku­vaa tar­jo­a­mal­la vaih­to­eh­toi­sia ko­ke­muk­sia ja pers­pek­tii­ve­jä su­ku­pol­ven mit­tai­seen konf­lik­tiin. Näin ker­to­mus­ten so­ti­las­hah­mo ni­vou­tuu kiin­te­äs­ti ame­rik­ka­lai­suut­ta mää­rit­te­le­viin ki­pu­koh­tiin, ku­ten rotu, su­ku­puo­li ja sek­su­aa­li­suus. Näin se kon­teks­tu­a­li­soi päät­ty­mät­tö­män so­dan yh­teis­kun­nal­li­sia vai­ku­tuk­sia. Ve­te­raa­nien kir­joit­ta­ma kir­jal­li­suus aut­taa­kin ym­mär­tä­mään ame­rik­ka­lai­suu­den men­nei­syyt­tä, ny­kyi­syyt­tä ja tu­le­vai­suut­ta uu­des­sa va­los­sa.

Ter­ro­ris­min­vas­tai­sen so­dan ame­rik­ka­lais­ten ve­te­raa­nien kir­jal­li­suu­del­la on myös an­net­ta­vaa suo­ma­lai­sel­le yh­teis­kun­nal­le. Ar­tik­ke­lis­saan** suo­ma­lai­sis­ta Af­ga­nis­ta­nin ve­te­raa­neis­ta, Il­ma­ri Käih­kön haas­tat­te­le­ma so­ti­las ku­vaa ko­ke­muk­sien­sa ker­to­mis­ta ul­ko­puo­li­sil­le kuin yrit­täi­si ”se­lit­tää vä­re­jä so­ke­al­le.”

Kau­no­kir­jal­li­suus aut­taa mei­tä sa­mais­tu­maan ko­ke­muk­siin, jot­ka ovat meil­le täy­sin vie­rai­ta. Par­haim­mil­laan so­ta­kir­jal­li­suus tar­jo­aa­kin tien isän­maal­li­sen hur­mok­sen läpi ja koh­ti jo­tain sy­vem­pää. Ta­ri­nat voi­vat aut­taa mei­tä ym­mär­tä­mään so­dan ris­ti­rii­to­ja ja ta­po­ja, joil­la yk­si­löt jä­sen­tä­vät so­dan ko­ke­muk­sia.

Ame­rik­ka­lai­nen ny­ky­ve­te­raa­ni­kir­jal­li­suus aut­taa näin ym­mär­tä­mään myös suo­ma­lais­ten Ira­kis­sa ja Af­ga­nis­ta­nis­sa pal­vel­lei­den ve­te­raa­nien pal­ve­lu­so­lo­suh­tei­ta ja nä­ke­mään pie­nen häi­väh­dyk­sen niis­tä vä­reis­tä, joil­le muu­ten oli­sim­me so­kei­ta.
 

* https://www.po­et­ry­foun­da­ti­on.org/po­ems/54143/2000-lbs
** https://po­li­tii­kas­ta.fi/vai­ke­ne­vat-ve­te­raa­nit/
***

Ari Räi­sä­nen työs­ken­te­lee nuo­rem­pa­na tut­ki­ja­na Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa. Hä­nen väi­tös­kir­jan­sa kä­sit­te­lee ny­ky­a­me­rik­ka­lai­sen ve­te­raa­ni­kir­jal­li­suu­den vas­ta­ker­to­muk­sia.