On yleis­maa­il­mal­li­nen ku­li­na­ris­ti­nen il­miö, et­tä tiet­tyi­hin juh­la­päi­viin liit­ty­vät omat eri­tyi­set ruo­ka­la­jin­sa ja mo­net eri­lai­set ta­vat ja pe­rin­teet. Näin on myös Suo­mes­sa: vuo­den en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä syö­dään nak­ke­ja ja pe­ru­na­sa­laat­tia, pää­si­äi­se­nä lam­mas­ta, vap­pu­na sil­liä ja jou­lu­na kink­kua sekä eri­lai­sia laa­tik­ko­ruo­kia.

Myös Yh­dys­val­lois­ta löy­ty­vät omat kan­sal­li­set juh­la­päi­vän­sä sekä nii­hin liit­ty­vät ruo­ka­la­jin­sa. Vuo­den mer­kit­tä­vin py­hä­päi­vä on mar­ras­kuun nel­jän­te­nä tors­tai­na vie­tet­tä­vä kii­tos­päi­vä eli Thanks­gi­ving. Se on ka­len­te­ri­vuo­den pi­sin lo­ma­va­paa, joka käyn­nis­tyy kes­ki­viik­ko­na, var­si­nai­nen juh­la on tors­tai­na, per­jan­tai­na on vuo­den mer­kit­tä­vin os­tos­päi­vä eli Black Fri­day ja lau­an­tai­na sekä sun­nun­tai­na juh­li­mi­nen jat­kuu sa­maan mal­liin.

Kii­tos­päi­vän his­to­ri­al­li­set juu­ret ulot­tu­vat 1600-lu­vun al­ku­puo­lel­le saak­ka ja sii­hen liit­tyy eri­lai­sia ta­ri­noi­ta. Yh­den ta­ri­nan mu­kaan en­sim­mäis­tä kii­tos­päi­vää vie­tet­tiin vuon­na 1621, kun Eu­roo­pas­ta tul­leet us­kon­nol­li­set pa­ko­lai­set, jot­ka tun­ne­taan eng­lan­nik­si ni­mel­lä pilg­rims, viet­ti­vät uu­den ko­ti­maan­sa en­sim­mäis­tä sa­don­kor­juu­juh­laa Ply­mout­his­sa Bos­to­nin lä­hel­lä. Vas­taa­van­lais­ta juh­laa oli joi­den­kin tie­to­jen mu­kaan vie­tet­ty jo ai­kai­sem­min Vir­gi­ni­as­sa, min­ne en­sim­mäi­set brit­ti­läi­set siir­to­kun­nat oli pe­rus­tet­tu. En­sim­mäis­tä kii­tos­päi­vää vie­tet­tiin ta­ri­nan mu­kaan pai­kal­lis­ten in­ti­aa­ni­hei­mo­jen kans­sa.

Ja­mes-joen suis­tos­sa Vir­gi­ni­as­sa jou­lu­kuus­sa 1619 mai­hin nous­seen aluk­sen kap­tee­ni on toi­saal­ta ju­lis­ta­nut: ”Se päi­vä, jol­loin aluk­sem­me nou­si mai­hin Vir­gi­ni­an maas­sa, tu­lee vuo­sit­tain ja ian­kaik­ki­ses­ti py­hi­tet­tä­vän päi­väk­si, jol­loin lau­sum­me kii­tok­sem­me kaik­ki­val­ti­aal­le Ju­ma­lal­le.” Ja vuon­na 1963 Yh­dys­val­tain sil­loi­nen pre­si­dent­ti John F. Ken­ne­dy an­toi lo­pul­ta ju­lis­tuk­sen jos­sa vah­vis­tet­tiin, et­tä en­sim­mäi­nen kii­tos­päi­vä to­del­la­kin jär­jes­tet­tiin Ber­ke­leys­sä Ja­mes-joen var­rel­la.

Yh­dys­val­lois­sa kii­tos­päi­vä on en­nen muu­ta per­heen ja yh­teen ko­koon­tu­mi­sen juh­la. Kii­tos­päi­vää edel­tä­vä kes­ki­viik­ko on­kin siel­lä vuo­den yli­voi­mai­ses­ti vilk­kain mat­kus­tus­päi­vä. Ku­ten ar­va­ta saat­taa, kun per­heet saa­pu­vat yh­teen maan eri kol­kil­ta, on ruo­al­la ai­van eri­tyi­nen mer­ki­tys. Kaik­kein tyy­pil­li­sim­mät kii­tos­päi­vän ruo­ka­la­jit ovat uu­nis­sa paah­det­tu kalk­ku­na, joka on täy­tet­ty lei­pä-si­säl­mys-se­ok­sel­la, kar­pa­lo­hyy­te­lö tai -hil­lo, ruu­su­kaa­li til­lil­lä maus­tet­tu­na sekä kur­pit­sa­pii­rak­ka. Suo­sit­tu­na juh­la­juo­ma­na on mu­na­li­köö­ri eli egg nog tai ome­na­sii­de­ri. Eri­lai­sia va­ri­aa­ti­oi­ta kii­tos­päi­vän ruo­ka­la­jeis­ta toki on ole­mas­sa, mut­ta yl­lä ole­vat tai­ta­vat ol­la kaik­kein tyy­pil­li­sim­piä.

En­nen kuin siir­rym­me kii­tos­päi­vän ruo­kiin tar­kem­min, on pai­kal­laan lau­sua myös muu­ta­ma sana jou­lus­ta ame­rik­ka­lai­se­na juh­la­na. Sil­lä­kin on toki tär­keä ase­ma, mut­ta kos­ka se on pe­rus­luon­teel­taan us­kon­nol­li­nen juh­la, sil­lä ei ole yh­tä suur­ta mer­ki­tys­tä kuin kii­tos­päi­väl­lä. Se on myös kes­tol­taan ly­hy­em­pi: jou­lu­aat­to ei ole vuo­den suu­rin juh­la ku­ten meil­lä, vaan se saat­taa ol­la mo­nil­la jopa ta­val­li­nen työ­päi­vä sa­moin kuin ta­pa­nin­päi­vä.

Jou­lun eri­tyi­nen luon­ne pal­jas­tuu sii­nä­kin, et­tä mo­net ame­rik­ka­lai­set ei­vät toi­vo­ta toi­sil­leen ”hy­vää jou­lua” vaan käyt­tä­vät mie­luum­min sa­non­taa ”hap­py ho­li­da­ys”. Jou­lun ruo­ka­va­li­koi­mas­sa ko­ros­tu­vat sik­si enem­män ame­rik­ka­lais­ten kan­sal­li­set his­to­ri­al­li­set juu­ret. Niin­pä esi­mer­kik­si ame­ri­kan­suo­ma­lai­set tar­jo­a­vat jou­lu­na usein kink­kua, laa­tik­ko­ja ja ka­laa eri muo­dois­sa. Var­sin­kin graa­vi­lo­hi ja pork­ka­na- ja lant­tu­laa­tik­ko ovat oman ko­ke­muk­se­ni mu­kaan nii­tä ruo­ka­la­je­ja, jois­ta pai­kal­li­set pi­tä­vät eri­tyi­sen pal­jon.

Paahdettu kalkkuna (Roasted Turkey)

1 ko­ko­nai­nen kalk­ku­na, noin 7 kg
2 rkl suo­laa
1 rkl rou­hit­tua mus­ta­pip­pu­ria
1 rkl lei­kat­tua tuo­ret­ta sal­vi­aa
3 rkl su­la­tet­tua voi­ta

Täy­te:
1 pkt (250 g) vaa­lea paah­to­lei­pä
1 iso kel­ta­si­pu­li
1 dl pa­loi­tel­tu­ja sel­le­rin­var­sia
3 dl kana- tai kas­vis­lien­tä
1 dl su­la­tet­tua voi­ta tai mar­ga­rii­nia

Val­mis­tus:
Kui­vaa tuo­reen tai su­la­te­tun kalk­ku­nan pin­ta ta­lous­pa­pe­ril­la huo­lel­li­ses­ti kui­vak­si. Ota mak­sa ja ki­vi­pii­ra tal­teen, jos ne on jä­tet­ty kalk­ku­nan si­säl­le. Hie­ro suo­la sekä pip­pu­ri kalk­ku­nan pin­taan ja si­säl­le. Sul­je kalk­ku­nan vat­sa pit­kil­lä gril­li­var­tail­la ja sido ja­lat sekä sii­vet kyl­keä vas­ten. Si­ve­le voi­su­la kalk­ku­nan pin­taan. Rin­ta­na­han al­le voit myös työn­tää hie­man voi­ta an­ta­maan kos­teut­ta. Nos­ta kalk­ku­na kor­ke­a­reu­nai­sel­le uu­ni­pel­lil­le rin­ta­puo­li ylös­päin ja pai­na läm­pö­mit­ta­ri rin­ta­li­haan si­ten et­tä, se ei osu luu­hun.

Kaa­da uu­ni­pel­lil­le kol­me de­si­lit­raa vet­tä. Pais­ta 160-as­teen läm­mös­sä noin 4—5 tun­nin ajan, kun­nes läm­pö­mit­ta­ri näyt­tää + 85 as­tet­ta. Va­le­le kalk­ku­naa ai­ka-ajoin pais­ta­mi­sen ai­ka­na uu­ni­pel­lil­le syn­ty­neel­lä lie­mel­lä. Jos kalk­ku­nan pin­ta rus­kis­tuu li­kaa, alen­na pais­to­läm­pö­ti­laa ja pei­tä lin­tu alu­mii­ni­fo­li­ol­la.

Nos­ta kyp­sä kalk­ku­na uu­ni­pel­lil­le jääh­ty­mään jok­si­kin ai­kaa. Nos­ta se sen jäl­keen laa­ke­aan tar­joi­lu­as­ti­aan ja leik­kaa rin­ta­li­hat ohuik­si vii­pa­leik­si. Jos kalk­ku­na on täy­tet­ty, niin ir­ro­ta gril­li­ti­kut ja lu­si­koi lei­pä­täy­tet­tä lau­ta­sil­le.

Jos täy­tät kalk­ku­nan lei­pä­täyt­teel­lä, toi­mi näin. Leik­kaa paah­to­lei­pä­vii­pa­leet pie­nik­si kuu­ti­oik­si. Hie­non­na si­pu­li ja tuo­re sal­via, vii­pa­loi sel­le­rin­var­ret. Lai­ta kul­hoon, maus­ta suo­lal­la ja mus­ta­pip­pu­ril­la. Li­sää voi­su­la ja kana- tai kas­vis­lie­mi. Kuu­ti­oi mak­sa ja ki­vi­pii­ra, pais­ta ke­vy­es­ti vois­sa ja li­sää lei­pä­mas­saan. Se­koi­ta ta­sai­sek­si.

Täy­tä kalk­ku­na täl­lä se­ok­sel­la en­nen pais­ta­mi­sen aloit­ta­mis­ta ja sul­je­taan sen auk­ko huo­lel­li­ses­ti na­hal­la ja ti­kuil­la. Lai­ta kalk­ku­na kink­ku­pus­siin, kaa­da pus­siin pari de­siä vet­tä ja pai­na läm­pö­mit­ta­ri rin­ta­li­haan si­ten et­tä, se ei osu luu­hun sul­je huo­lel­li­ses­ti. Kuu­men­na uu­ni 200 as­tee­seen. Nos­ta kalk­ku­na uu­niin, pais­ta yk­si tun­ti ja alen­na läm­pö 120 as­tee­seen. Pais­ta kun­nes läm­pö­mit­ta­ri näyt­tää + 85 as­tet­ta.

Nos­ta kalk­ku­na uu­nis­ta. An­na ve­täy­tyä pus­sis­sa noin tun­ti en­nen tar­joi­lua. Avaa pus­si, nos­ta kalk­ku­na laa­ke­aan tar­joi­lu­as­ti­aan ja pois­ta läm­pö­mit­ta­ri. Kaa­da pus­sis­sa ole­va lie­mi kat­ti­laan ja val­mis­ta sii­tä mau­kas kas­ti­ke. 

Leik­kaa rin­ta­li­hat ohuik­si vii­pa­leik­si, ja lu­si­koi lei­pä­täy­tet­tä lau­ta­sil­le. Va­le­le kas­tik­keel­la ja nau­ti.

Kalk­ku­nan kans­sa voi tar­joil­la esi­mer­kik­si ba­taat­ti- tai pork­ka­na­laa­tik­koa.

Ruusukaali tillillä (Brussels Sprouts with Dill Butter)

1 pkt tuo­rei­ta ruu­su­kaa­le­ja tai pa­ket­ti pa­kas­tet­tu­ja ruu­su­kaa­le­ja
3 tl su­la­tet­tua voi­ta
1 tl kui­vat­tua til­liä
suo­laa
pip­pu­ria
tuo­ret­ta til­liä

Val­mis­tus:
Kei­tä ruu­su­kaa­lit kyp­sik­si suo­la­ve­des­sä, va­lu­ta. Nos­ta kaa­lit tar­joi­lu­as­ti­aan ja pidä läm­pi­mi­nä. Yh­dis­tä kui­vat­tu til­li, voi, suo­la ja pip­pu­ri. Kaa­da kei­tet­ty­jen ruu­su­kaa­lien pääl­le ja juu­ri en­nen tar­joi­lua ja ko­ris­te­le tuo­reel­la ti­lil­lä.

Kurpitsapiirakka (Pumpkin pie)

Kii­tos­päi­vän, lo­ka­kuun vii­mei­se­nä päi­vä­nä vie­tet­tä­vän hal­lo­wee­nin sekä eri­lais­ten sa­don­kor­juu­juh­lien pe­rus­tar­jot­ta­viin kuu­luu Yh­dys­val­lois­sa to­del­li­nen kau­si­tuo­te, kur­pit­sa­pii­rak­ka. Jo­kai­nen ar­von­sa tun­te­va kok­ki val­mis­taa sen tuo­rees­ta kur­pit­sas­ta ei­kä pur­ki­te­tus­ta kur­pit­sa­täyt­tees­tä. Hal­lo­wee­ni­na on ta­pa­na ko­ver­taa suu­ria kur­pit­so­ja on­toik­si, teh­dä nii­hin te­rä­väl­lä veit­sel­lä sil­miä ja suu­ta muis­tut­ta­vat au­kot, lait­taa nii­den si­säl­le pa­la­va kynt­ti­lä ja aset­taa se sen jäl­keen esi­mer­kik­si ta­lon por­tail­le tai por­tin­pie­leen. Ko­ver­ret­tu si­sus käy­te­tään pii­ra­kan­val­mis­tuk­ses­sa.

5 dl tum­maa kur­pit­sa­so­set­ta
3 dl vis­pi­ker­maa
1 dl fa­rii­ni­so­ke­ria
½ dl val­kois­ta so­ke­ria
ri­paus suo­laa
2 mu­naa ja yk­si mu­nan­kel­tu­ai­nen
2 tl ka­ne­lia
1 tl in­ki­vää­ri­jau­het­ta
ri­paus mus­kot­tia
ri­paus jau­het­tua nei­lik­kaa
ri­paus kar­de­mum­maa
½ tl raas­tet­tua sit­ruu­nan­kuor­ta
val­mis pii­rak­ka­poh­ja tai pii­rak­ka­tai­ki­naa

Val­mis­tus:
Pai­ne­le pii­rak­ka­tai­ki­na voi­del­lun pii­rak­ka­vuo­an poh­jal­le. Se­koi­ta kul­hos­sa so­ke­rit, suo­la, kui­vat maus­teet ja raas­tet­tu sit­ruu­nan­kuo­ri. Vat­kaa mu­nat ja li­sää kul­hoon. Se­koi­ta jouk­koon mie­luus­ti rus­ke­a­li­hai­ses­ta kur­pit­sas­ta val­mis­tet­tu sose ja li­sää ker­ma. Se­koi­ta kaik­ki ai­nek­set ta­sai­sek­si.

Kaa­da seos pii­rak­ka­vuo­kaan ja pais­ta esi­läm­mi­te­tys­sä uu­nis­sa, 220 as­tet­ta 15 mi­nuu­tin ajan. Alen­ne­taan uu­nin läm­pö­ti­la 160 as­tee­seen ja jat­ke­taan pais­ta­mis­ta vie­lä noin 50–60 mi­nuu­tin ajan. Tar­kis­ta kyp­syys pii­ra­kan kes­kel­tä puu­ti­kul­la. An­na pii­ra­kan jääh­tyä pa­rin tun­nin ajan en­nen tar­joi­lua. Tar­joa jäl­ki­ruo­ak­si ker­ma­vaah­don kera.

HUOM! Ai­to kur­pit­sa­pii­rak­ka on noin 5 cm:n pak­sui­nen ja pais­to­ai­ka on pit­kä.

***

Ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta vas­taa­va Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. Hän on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.

Ruo­ka­ku­vat on ku­van­nut va­lo­ku­vaa­ja Samp­sa Pär­nä­nen.