Maan­tie­teel­li­ses­ti ete­lä­val­ti­oil­la tar­koi­te­taan sitä Yh­dys­val­tain alu­et­ta, joka ulot­tuu poh­jois-ete­lä­suun­nas­sa Was­hing­to­nis­ta Flo­ri­dan ra­jal­le ja itä-län­si­suun­nas­sa At­lan­tin ran­ni­kol­ta Mis­sis­sip­pil­le. Mut­ta ete­lä­val­tio on muu­ta­kin kuin maan­tie­teel­li­nen kä­si­te. Sil­lä on oma iden­ti­teet­tin­sä myös his­to­ri­al­li­ses­sa, kult­tuu­ril­li­ses­sa, ta­lou­del­li­ses­sa ja ku­li­na­ris­ti­ses­sa mie­les­sä.

His­to­ri­al­li­ses­sa mie­les­sä ete­lä­val­ti­ot muo­dos­ti­vat sen osan Yh­dys­val­to­ja, joka jäi tap­pi­ol­le vuo­si­na 1861-1865 käy­dys­sä si­säl­lis­so­das­sa. Kult­tuu­ril­li­ses­ti se on muo­dos­tu­nut ai­koi­naan or­ja­no­mis­tus­jär­jes­tel­mään poh­jau­tu­nees­ta yh­teis­kun­nas­ta, mis­sä eri vä­es­tö­no­sien oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det poik­ke­si­vat huo­mat­ta­vas­ti toi­sis­taan. Ta­lou­del­li­ses­ti se on ol­lut maa­ta­lous­val­tais­ta alu­et­ta, joka on men­nei­syy­des­sä pe­rus­tu­nut suu­riin ti­loi­hin, puu­vil­lan­tuo­tan­toon, tu­pak­kap­lan­taa­sei­hin sekä vil­jan, vi­han­nes­ten ja he­del­mien kas­vat­ta­mi­seen. Ku­li­na­ris­ti­ses­ti ete­lä­val­ti­ois­sa nä­kyy tä­nä­kin päi­vä­nä voi­mak­kaa­na eri­lai­set ka­ri­bi­a­lai­set ja af­rik­ka­lai­set vai­kut­teet, tuo­tiin­han maa­ti­loil­la työs­ken­nel­leet or­jat Ka­ri­bi­an alu­eel­ta ja län­ti­ses­tä Af­ri­kas­ta.

En­sim­mäi­set omat mie­li­ku­va­ni ete­lä­val­ti­ois­ta syn­tyi­vät, ku­ten var­maan mo­nil­la muil­la­kin ikäi­sil­lä­ni, kah­des­ta eri läh­tees­tä, mus­tien elä­mäs­tä ker­to­vas­ta Har­riet Beec­her Sto­wen ro­maa­nis­ta Setä Tuo­mon tupa sekä vuon­na 1939 val­mis­tu­nees­ta si­säl­lis­so­dan ai­kai­seen ete­lään si­joit­tu­nees­ta ai­ka­kau­ten­sa yk­kö­se­lo­ku­vas­ta Tuu­len vie­mää. Niis­tä saa­dut vai­kut­teet ovat sit­tem­min ja­los­tu­neet mo­ni­puo­li­sem­mak­si ku­vak­si sii­tä, mil­lais­ta elä­mä tuol­la Yh­dys­val­tain osa-alu­eel­la oi­ke­as­ti on.

Vaik­ka ete­län eri osil­la ovat sel­ke­äs­ti ero­tet­ta­vat omat ku­li­na­ris­ti­set eri­tyis­piir­teen­sä, on ete­lä­val­ti­oi­den ruo­ka­kult­tuu­ris­sa myös pal­jon yh­teis­tä. Kak­si niis­tä on syy­tä nos­taa erik­seen, ni­mit­täin si­an­li­ha ja mais­si mo­nis­sa eri muo­dois­saan. Si­an­li­ha tuli alu­eel­le Eu­roo­pas­ta saa­pu­nei­den siir­to­lais­ten mu­ka­na mais­sin ol­les­sa ete­län al­ku­pe­räis­vä­es­tön kes­kei­siä raa­ka-ai­nei­ta. Näis­tä­kin raa­ka-ai­neis­ta val­mis­te­tuis­sa ete­läl­le tyy­pil­li­sis­sä ruo­ka­la­jeis­sa on mu­ka­na vah­va af­rik­ka­lai­nen lei­man­sa vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

Var­sin­kin kir­jal­li­suu­des­sa on eri ai­koi­na syn­ty­nyt sel­lai­nen vai­ku­tel­ma, et­tä ruo­kaa oli pal­jon ja sii­tä myös nau­tit­tiin. To­del­li­suu­des­sa ti­lan­ne ei kui­ten­kaan ole ol­lut näin yk­si­se­lit­tei­nen. Var­sin­kin si­säl­lis­so­dan ai­ka­na sekä en­sim­mäi­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä sen jäl­keen ra­vin­toa oli niu­kas­ti ja sen val­mis­ta­mi­ses­sa jou­dut­tiin käyt­tä­mään run­saas­ti mie­li­ku­vi­tus­ta. Var­sin­kin mus­ta vä­es­tö­no­sa jou­tui elä­mään jat­ku­vas­sa niuk­kuu­des­sa. Vie­lä tä­nään­kin ete­lä­val­ti­oi­den ko­deis­sa syö­dään run­saas­ti eri­lai­sia pa­pu­ja, hy­vin säi­ly­vää sa­vus­tet­tua li­haa, ko­ti­te­koi­sia mak­ka­roi­ta, si­sä­e­li­mis­tä val­mis­tet­tu­ja mu­hen­nok­sia ja pa­to­ja sekä me­ren ja ma­ke­an ve­den an­ti­mia. Oma mie­len­kiin­toi­nen eri­tyis­piir­re on, et­tä esi­mer­kik­si kis­sa­ka­la ja ra­vut oli­vat ai­koi­naan eri­tyi­ses­ti köy­hän vä­es­tö­no­san suo­si­maa ruo­kaa.

Esit­te­len seu­raa­vas­sa kak­si ruo­ka­la­jia, jot­ka nou­se­vat mie­leen ete­län keit­ti­ön mal­lie­si­merk­kei­nä, veh­nä­ka­kut kas­tik­keel­la sekä Ca­ro­li­nan por­saan­kyl­jyk­set.

Vehnäkakku kastikkeella (Biscuits and Gravy)

Veh­nä­kak­ku (bis­cuit) jau­he­li­ha- tai mak­ka­ra­kas­tik­keel­la kuu­luu ns. ete­län keit­ti­ön tun­ne­tuim­piin aa­mi­ais­ruo­kiin. Sitä on pe­rin­tei­ses­ti nau­tit­tu Mis­sis­si­pin ja Ete­lä-Ap­pa­lak­kien vä­li­sel­lä alu­eel­la ja sen juu­ret ulot­tu­vat ai­na 1600-lu­vul­le saak­ka. Ete­län maa­ti­loil­la etäi­syy­det oli­vat suu­ret, jo­ten aa­mi­ai­nen oli päi­vän tär­kein ja run­sain ate­ria. Veh­nä­ka­kut ja kas­tik­keen eh­tii hy­vin teh­dä mui­den aa­mi­ais­tar­jot­ta­vien val­mis­ta­mi­sen yh­tey­des­sä. Tätä suo­ma­lais­ta mu­ru­kas­ti­ket­ta muis­tut­ta­vaa herk­kua olem­me naut­ti­neet ai­koi­naan val­ta­tien 61 var­rel­la si­jait­se­vas­sa rus­tiik­ki­ses­sa ra­vin­to­las­sa mat­kal­la Ten­nes­sees­tä Was­hing­to­niin.  

Veh­nä­ka­kut:
5 dl veh­nä­jau­ho­ja
½ dl so­ke­ria
1 tl va­nil­ja­so­ke­ria
4 tl lei­vin­jau­het­ta
¼ tl soo­daa
hyp­py­sel­li­nen suo­laa
100 g voi­ta
2,25 dl pii­mää

- Kuu­men­na uu­ni 180 as­tee­seen.
- Yh­dis­tä kui­vat ai­neet, vai­vaa pa­loi­tel­tu, huo­neen­läm­pöi­nen voi jau­ho­se­ok­sen jouk­koon ta­sai­sek­si.
- Li­sää pii­mä, se­koi­ta vä­hän ja kaa­da tai­ki­na jau­ho­te­tul­le pöy­däl­le. Vai­vaa ta­sai­sek­si tai­ki­nak­si kun­nes, se on si­leä ja kiin­teä. Älä vai­vaa lii­kaa, ka­kuis­ta tu­lee sit­kei­tä.
- Ta­soi­ta tai­ki­na kä­sin noin 3 cm:n pak­sui­sek­si le­vyk­si. Leik­kaa sii­tä muo­tin tai juo­ma­la­sin avul­la pyö­rei­tä kak­ku­sia. Nos­ta pyö­re­ät kak­ku­set lei­vin­pa­pe­ril­la pei­te­tyl­le uu­ni­pel­lil­le, voi­te­le­mat­to­mi­na.
- Pais­ta noin 8–10 mi­nuut­tia kun­nes kak­kus­ten pin­ta on kau­niin vaa­le­an rus­kea.
VINK­KI: voit myös lei­poa pie­niä tai­ki­na­pul­lia ja li­tis­tää ne. Näin tu­lee koko tai­ki­na käy­tet­tyä te­hok­kaas­ti.

Kas­ti­ke:
450 g jau­he­li­haa tai raa­ka­mak­ka­ran si­sus­ta
2 tl voi­ta
4 tl veh­nä­jau­ho­ja
7,5 dl kyl­mää mai­toa
suo­laa ja pip­pu­ria

- Kuu­men­na pais­tin­pan­nu, li­sää voi. Pu­ser­ra raa­ka­mak­ka­roi­den si­sus pan­nul­le, pais­tin­las­tal­la pai­nel­len, niin et­tä mas­sa on ta­sai­sen mu­rui­nen.
- Nos­ta kyp­sä liha pan­nul­ta pais­tin­las­tan avul­la. Jätä mah­dol­li­sim­man pais­tin­ras­vaa pan­nul­le. Ri­pot­te­le veh­nä­jau­hot pais­tin­pan­nul­le. Li­sää tar­vit­ta­es­sa voi­ta. Paah­da jau­hot rus­keik­si koko ajan se­koit­ta­en. Mitä rus­ke­am­man kas­tik­keen ha­lu­aa, sitä tum­mem­mak­si jau­hot tu­lee rus­kis­taa. Varo, et­tei jau­hot pala.
- Kun jau­hot ovat rus­kis­tu­neet, li­sää mai­to vä­hän ker­ral­laan, koko ajan se­koit­ta­en. Hau­du­ta mie­dol­la läm­möl­lä noin 10 mi­nuut­tia. Li­sää mai­toa, jos kas­ti­ke on lii­an sa­ke­aa. Li­sää kyp­sen­ne­tyt li­ha­mu­rut kas­tik­keen jouk­koon. Maus­ta suo­lal­la ja mus­ta­pip­pu­ril­la, kie­hau­ta ja tar­kis­ta maku.
- Hal­kai­se kuu­mat kak­ku­set kah­tia, kaa­da nii­den pääl­le kas­ti­ket­ta ja nau­ti vä­lit­tö­mäs­ti esi­mer­kik­si kah­vin tai teen kans­sa. Tar­joa kas­ti­ke ja kak­ku­set erik­seen.

Carolinan porsaankyljykset (Pork Ribs from Carolina)

Sampsa Pärnänen

Poh­jois-Ca­ro­li­na luo­ki­tel­laan kai­kil­la alus­sa mai­ni­tuil­la kri­tee­reil­lä yh­dek­si ete­lä­val­ti­ois­ta. Se tais­te­li si­säl­lis­so­das­sa ete­lä­val­ti­oi­den puo­lel­la, sen maa­ta­lou­den ra­ken­ne on tyy­pil­li­sen ete­lä­val­ti­o­lai­nen, sa­moin sen tä­nä­kin päi­vä­nä nä­ky­vä po­liit­ti­nen kult­tuu­ri. Ete­lä­val­ti­o­lai­suus il­me­nee sel­väs­ti myös sen keit­ti­ös­sä, mis­tä hy­vä­nä esi­merk­ki­nä ovat Greens­bo­ros­sa pai­kal­li­sen ys­tä­väm­me luo­na ai­koi­naan naut­ti­mam­me por­saan­kyl­jyk­set.

6 kpl por­saan­kyl­jys­tä

Ma­ri­na­di:
1 tl ri­paus suo­laa
ca­yen­ne­pip­pu­ria maun mu­kaan
0,5 dl ruo­ka­öl­jyä
1–2 rkl hu­na­jaa
ana­nas­pur­kin mehu

Ko­ris­te­lu:
6 ana­nas­ren­gas­ta
pie­ni purk­ki pu­nai­sia säi­ly­ke­kir­si­koi­ta

- Ma­ri­noi por­saan­kyl­jyk­set muu­ta­man tun­nin ajan lie­mes­sä, jos­sa on ana­nas­me­hua, ruo­ka­öl­jyä, hu­na­jaa, suo­laa ja ri­paus ca­yen­ne­pip­pu­ria.
- Kuu­men­na pais­tin­pan­nu, li­sää 3 rkl öl­jyä. Nos­ta kyl­jyk­set ma­ri­na­dis­ta, kui­vaa ke­vy­es­ti ja nos­ta kuu­mal­le pais­tin­pan­nul­le. Rus­kis­ta kyl­jyk­set mie­dol­la läm­möl­lä, noin 5 mi­nuut­tia / puo­li.
- Pei­tä pais­tin­pan­nu kan­nel­la. Kaa­da pais­ta­mi­sen lop­pu­vai­hees­sa vä­hän ma­ri­na­dia pan­nuun ja hau­du­ta kyl­jyk­set kyp­sik­si kan­nen al­la. Ma­ri­na­di an­taa hy­vän lop­pu­a­ro­min kyl­jyk­sil­le.
- Hie­man en­nen tar­jol­le aset­ta­mis­ta nos­ta jo­kai­sen kyl­jyk­sen pääl­le vii­pa­le ana­nas­ta ja ase­ta vii­pa­leen kes­kel­le pu­nai­nen kir­sik­ka.
- Nau­ti kyl­jyk­set tuo­re­sa­laa­tin ja kei­te­tyn vil­li­rii­sin kans­sa. Jos vil­li­rii­siä ei löy­dy, ta­val­li­nen bas­ma­ti­rii­si so­pii myös eri­no­mai­ses­ti.

***

Jyr­ki Ii­vo­nen vas­taa ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta, re­sep­tii­kas­ta ja nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta taus­tois­ta. Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. Ruo­ka­ku­vat on ku­van­nut va­lo­ku­vaa­ja Samp­sa Pär­nä­nen.

Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Kim Pal­hus on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.