Yh­dys­val­to­ja kut­su­taan pe­rus­tel­lus­ti kan­so­jen su­la­tu­suu­nik­si. Kym­me­net mil­joo­nat ih­mi­set ovat muut­ta­neet sin­ne ai­ko­jen saa­tos­sa pa­rem­paa tu­le­vai­suut­ta et­sien ja vai­noa pa­e­ten. Nämä ih­mi­set ovat tuo­neet tul­les­saan oman kie­len­sä ja ta­pan­sa, kan­sal­li­set eri­kois­piir­teen­sä, us­kon­nol­li­set va­kau­muk­sen­sa ja myös keit­to­tai­ton­sa. Se, mitä tänä päi­vä­nä kut­su­taan Yh­dys­val­tain kan­sa­kun­nak­si, on tu­los­ta pit­käs­tä su­lau­tu­misp­ro­ses­sis­ta, jon­ka ai­ka­na eri­lai­suu­des­ta on kas­va­nut uu­si kan­sal­li­nen yh­te­näi­syys.

Ruo­ka on jo­kai­sen ih­mi­sen yk­si pe­rus­tar­peis­ta. Tä­män päi­vän maa­il­mas­sa ruo­ka sekä yh­dis­tää ih­mi­siä et­tä ja­kaa hei­dät eri­lai­siin ryh­miin. Tämä nä­kyy erit­täin hy­vin Yh­dys­val­tain ta­pauk­ses­sa. Maa­il­mal­la suh­tau­du­taan usein hie­man hu­vit­tu­nees­ti kä­sit­tee­seen ”ame­rik­ka­lai­nen keit­ti­öön”. Mo­net sii­tä pu­hu­vat ka­ven­ta­vat sen muu­ta­mak­si pe­rus­ruo­ak­si, joi­hin suh­tau­du­taan kriit­ti­ses­ti ja pu­hu­taan jopa ros­ka­ruo­as­ta. To­del­li­suu­des­sa ame­rik­ka­lai­nen keit­tiö on kui­ten­kin hy­vin mo­ni­puo­li­nen ja mo­nel­la ta­paa jän­nit­tä­vä il­miö.

Li­säk­si ame­rik­ka­lai­set ovat ol­leet poik­keuk­sel­li­sen tai­ta­via ame­rik­ka­lai­sen keit­ti­ön yleis­maa­il­mal­li­ses­sa tuot­teis­ta­mi­ses­sa. Mo­net muu­al­la syn­ty­neet ruo­kail­mi­öt on otet­tu laa­jaan käyt­töön Poh­jois-Ame­ri­kas­sa ja le­vi­tet­ty siel­tä mui­hin mai­hin. Sel­lai­set kaik­kien tun­te­mat tuot­teet kuin ham­pu­ri­lai­set, piz­za, ba­ge­lit ja jopa sus­hi ovat syn­ty­neet jos­sain ai­van muu­al­la, mut­ta Yh­dys­val­lois­sa ne on muu­tet­tu glo­baa­leik­si il­mi­öik­si, myös mei­dän suo­ma­lais­ten nau­tit­ta­vik­si.

Alueellinen variaatio suurta

Yh­dys­val­lat on pin­ta-alal­taan yk­si maa­il­man suu­rim­mis­ta mais­ta, sik­si ruo­ka­la­jien alu­eel­li­nen va­ri­aa­tio on siel­lä poik­keuk­sel­li­sen suu­ri. Itä­ran­ni­kol­la syö­tä­vä ruo­ka on eri­lais­ta kuin län­si­ran­ni­kol­la syö­tä­vä. Mek­si­kon ra­jan lä­hei­syy­des­sä syö­tä­vä ruo­ka on saa­nut vai­kut­tei­ta Mek­si­kos­ta ja Lou­i­si­a­nas­sa ruo­ka­la­jeis­sa nä­kyy rik­kaa­na poh­joi­sen kaut­ta sin­ne le­vin­neen rans­ka­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin vai­ku­tus yh­tääl­tä ja ka­ri­bi­a­lai­nen keit­tiö toi­saal­ta. Ap­pa­lak­kien vuo­ris­ton ruo­ka on hy­vin rus­tiik­kis­ta, kun taas ete­lä­val­ti­ois­sa nä­kyy pal­jon af­rik­ka­lai­sia vai­kut­tei­ta.

Lit­t­le Ita­lyt, China Tow­nit ja Ko­rea Tow­nit sekä muut alu­eel­li­set eri­koi­suu­det ovat osa ame­rik­ka­lais­ta ar­ki­päi­vää. Myös ame­ri­kan­suo­ma­lai­sil­la on Yh­dys­val­lois­sa omat ku­li­na­ris­ti­set herk­kun­sa. Eri­lais­ten ruo­ka­la­jien syn­ty­mi­seen vai­kut­ta­vat toi­sin sa­no­en mo­net kult­tuu­ril­li­set, il­mas­tol­li­set, maan­tie­teel­li­set, his­to­ri­al­li­set ja yh­teis­kun­nal­li­set sei­kat.

Makumatka SAM Magazinen lukijoille

Esit­te­len jat­kos­sa SAM Ma­ga­zi­nen lu­ki­joil­le kuu­kau­sit­tain pari kol­me ruo­ka­la­jia, joil­la kai­kil­la on oma his­to­ri­al­li­nen ja so­si­oe­ko­no­mi­nen taus­tan­sa. Tar­koi­tuk­se­na­ni on teh­dä sel­väk­si, et­tä yh­dys­val­ta­lai­nen keit­tiö on to­del­la mie­len­kiin­toi­nen ja sa­mal­la poik­keuk­sel­li­sen mo­ni­puo­li­nen. Sen eri ruo­ka­la­jit ovat toi­saal­ta sel­lai­sia, et­tä nii­den val­mis­ta­mi­nen on­nis­tuu hy­vin myös suo­ma­lai­sil­la vä­li­neil­lä ja raa­ka-ai­neil­la. Sik­si esit­te­lyn ul­ko­puo­lel­le tul­laan jät­tä­mään sel­lai­set si­nän­sä mie­len­kiin­toi­set ruo­ka­la­jit (hum­me­rit, os­te­rit, bii­so­nit, troop­pi­set ka­lat), joi­ta ei tääl­lä Suo­mes­sa ole saa­ta­vil­la.

Ruo­ka­la­jien esit­te­lyn taus­tal­la on ol­lut sel­keä kah­den vuo­si­kym­me­niä toi­sen­sa tun­te­neen hen­ki­lön vä­li­nen työn­ja­ko. Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa 1990-lu­vul­la työs­ken­nel­lyt Kim Pal­hus on tar­kis­ta­nut ja ko­e­val­mis­ta­nut kaik­ki oh­jeet, jot­ta ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man moit­teet­to­mas­ti. It­se taas olen vas­tan­nut eri ruo­ka­la­jien va­lin­nas­ta ja re­sep­tii­kas­ta sekä nii­hin liit­ty­vis­tä his­to­ri­al­li­sis­ta ja muis­ta taus­tois­ta. Toi­von, et­tä tu­lok­se­na on ko­ko­nai­suus, joka an­taa mais­tu­van nä­kö­kul­man ame­rik­ka­lai­seen keit­ti­öön.

***
Jyr­ki Ii­vo­nen on Tam­pe­reel­la asu­va eläk­keel­lä ole­va puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön en­ti­nen vies­tin­tä­joh­ta­ja. Hän on työs­ken­nel­lyt li­säk­si Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä Was­hing­to­nis­sa, Ul­ko­po­liit­ti­ses­sa ins­ti­tuu­tis­sa eri­kois­tut­ki­ja­na sekä eri­lai­sis­sa ope­tus- ja tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Ruo­ka ja ruo­ka­kult­tuu­rit ovat eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään.

Kim Pal­hus on gast­ro­no­mi­an seik­kai­li­ja, joka on ma­ri­noi­tu­nut mo­nes­sa maa­il­man keit­ti­ön maus­tees­sa. Hän kier­tää edel­leen maa­il­maa saa­dak­seen uu­sia vai­kut­tei­ta eri mai­den ruo­ka­kult­tuu­reis­ta ja ruo­kat­ren­deis­tä. Hän on myös vank­ku­ma­ton suo­ma­lai­sen ruo­an ja raa­ka-ai­nei­den puo­les­ta­pu­hu­ja.