Mer­ki­tyk­sel­lis­ten ys­tä­vyys­suh­tei­den luo­mi­nen ja yl­lä­pi­tä­mi­nen on ol­lut mi­nul­le ai­na tär­ke­ää. Mo­nien 'ka­ve­rei­den' si­jaan mi­nul­le on muo­dos­tu­nut tär­ke­äk­si kou­ral­li­nen hy­viä ys­tä­viä. Muu­tet­tu­a­ni Wis­con­si­niin 7 vuot­ta sit­ten olen koh­dan­nut kak­si eri haas­tet­ta ys­tä­vyys­suh­tei­siin liit­ty­en: uu­sien ys­tä­vyyk­sien luo­mi­nen tääl­lä ja Suo­meen jää­nei­den ys­tä­vyys­suh­tei­den säi­lyt­tä­mi­nen.

Kesäkaverit

Kun pa­ri­kymp­pi­se­nä vie­tin kol­me ke­sää Wis­con­sin Del­l­sis­sä (Wis­con­sin) töis­sä, ulos­päin­suun­tau­tu­nei­den ja vilk­kai­den ame­rik­ka­lais­nuor­ten kans­sa tu­tus­tu­mi­nen kävi no­pe­as­ti. Jut­tua riit­ti, sil­lä sama työ­paik­ka ja sa­mat af­ter­par­tyt yh­dis­ti­vät. Kai­kis­ta ja kai­kes­ta kiin­nos­tu­vat small tal­kin mes­ta­rit yh­dys­val­ta­lai­set käyt­täy­tyi­vät heti kuin sy­dä­nys­tä­vät, mikä suo­ma­lai­sel­le tie­tys­ti tar­koit­ti, et­tä nyt oli tosi ky­sees­sä.

Tu­tus­tu­mi­nen jäi kui­ten­kin lo­pul­ta pin­ta­puo­li­sek­si. Yh­tey­den­pi­to ke­sien jäl­keen tun­tui han­ka­lal­ta, kun duu­nin ja bi­lei­den lo­put­tua ju­tu­nai­heet­kin lop­pui­vat. Ame­rik­ka­lai­sis­ta tv-sar­jois­ta ja elo­ku­vis­ta suo­ma­lai­sil­le tut­tu ste­re­o­ty­pia pin­nal­li­sis­ta ys­tä­vyys­suh­teis­ta kävi suu­ril­ta osin to­teen.

Ystävystymisen haasteita

Ai­kui­se­na uu­sien ys­tä­vien saa­mi­nen on ol­lut mi­nus­ta han­ka­laa, kun kai­kil­la on jo omat jut­tun­sa. Työt, per­heet ja jo ole­mas­sa ole­vat ys­tä­vyys­suh­teet pi­tää ih­mi­set kii­rei­si­nä. Al­kuun muu­tet­tu­a­ni Yh­dys­val­toi­hin meil­lä oli tii­vis ka­ve­ri­po­ruk­ka mie­he­ni ka­ve­rien ja hei­dän puo­li­soi­den­sa kans­sa. Tämä hel­pot­ti so­peu­tu­mis­ta uu­teen maa­han. En kui­ten­kaan tun­te­nut klik­kaa­va­ni po­ru­kan tyt­tö­jen kans­sa pin­taa sy­vem­min, sil­lä yh­tei­siä kiin­nos­tuk­sen­koh­tei­ta ei ol­lut mon­taa.

Omien ys­tä­vien löy­tä­mi­nen ja ys­tä­vyyk­sien ra­ken­ta­mi­nen on kes­tä­nyt vuo­sia ja ol­lut vai­val­lois­ta. En tie­dä joh­tuu­ko ys­tä­vys­ty­mi­sen vai­keus kult­tuu­rien eri­lai­suu­des­ta vai mi­nus­ta yk­si­lö­nä. En ole kes­kus­te­lun mes­ta­ri, jo­ten jään mur­ta­mi­seen me­nee oma ai­kan­sa. Voi siis hy­vin­kin ol­la, et­tä no­pe­a­liik­kei­set ame­rik­ka­lai­set ko­ke­vat al­ku­jäyk­kyy­te­ni töy­key­te­nä tai vih­jai­lu­na sii­tä, et­ten ha­lua tu­tus­tua sen enem­pää. Toi­saal­ta en eh­kä ha­lu­ai­si­kaan jat­kaa ys­tä­vys­ty­mis­tä ih­mis­ten kans­sa, jot­ka ei­vät jak­sa kii­ve­tä kult­tuu­ri­muu­rin yli.

Säilyykö Suomi-kaveruudet?

Mu­kaan on mah­tu­nut pal­jon kyy­ne­liä, kun sa­mal­la aal­to­pi­tuu­del­la ole­via ih­mi­siä ei ole tun­tu­nut löy­ty­vän. Sa­mal­la olen seu­ran­nut vie­res­tä, kun van­ho­jen Suo­mi-ys­tä­vie­ni elä­mä on eden­nyt il­man mi­nua. Suo­mi-ys­tä­vien säi­lyt­tä­mi­nen on­kin vuo­sien ku­lu­es­sa osoit­tau­tu­nut haas­teel­li­sek­si.

Mitä enem­män ai­kaa ku­luu, sitä vä­hem­män huo­maan ole­va­ni ko­ti­maan ka­ve­rei­hi­ni yh­tey­des­sä. Vaik­ka What­sapp, Snapc­hat ja muu so­si­aa­li­nen me­dia on teh­nyt yh­tey­den­pi­dos­ta help­poa, ai­ka­e­ro ja vain tek­no­lo­gi­an vä­li­tyk­sel­lä pu­hu­mi­nen te­ke­vät hil­jaa tu­ho­aan.

Ryh­mäc­ha­teis­sä vies­tit liik­ku­vat Suo­men ai­kaa työ­päi­vän jäl­keen. Sil­loin, kun it­se pi­täi­si kes­kit­tyä työ­säh­kö­pos­tien kir­joit­ta­mi­seen. Li­säk­si ai­kaa ja ener­gi­aa pi­tää sat­sa­ta omaan so­si­aa­li­seen elä­mään ja per­heen pyö­rit­tä­mi­seen tääl­lä, jot­ta ei jää yk­sin il­man so­si­aa­lis­ta tur­va­verk­koa.

Ystävät voi laskea yhden käden sormilla

En­sim­mäi­nen työ­paik­ka­ni Wis­con­si­nis­sa oli las­ten­tar­has­sa taa­pe­ro­ryh­män apuo­pe­na. Sil­loi­nen po­mo­ni si­joit­ti mi­nut juu­ri tä­hän ryh­mään, sil­lä oli sitä miel­tä, et­tä tu­li­sim­me ryh­män pää­o­pet­ta­jan Hol­li­nin kans­sa hy­vin toi­meen. Vii­si vuot­ta myö­hem­min juh­lis­tim­me yh­des­sä hä­nen häi­tään. Ys­tä­vä nu­me­ro 1.

Ys­tä­vään nu­me­ro 2 tu­tus­tuin yh­teis­ten ka­ve­rei­den kaut­ta. Bo­nuk­se­na tuli Emi­lyn mies, ja ne­lis­tään olem­me viet­tä­neet mo­nia hul­vat­to­mia lau­ta­pe­li-il­to­ja. Sekä Emi­ly et­tä hä­nen mie­hen­sä Da­mi­an ovat vuo­sien­kin jäl­keen kiin­nos­tu­nei­ta Suo­mes­ta, ja mel­kein­pä ai­noi­ta, jot­ka jak­sa­vat ak­tii­vi­ses­ti ky­sel­lä ja kuun­nel­la hö­pi­nöi­tä­ni suo­ma­lai­suu­des­ta. Tämä tun­tuu hy­väl­tä, ja sil­tä, et­tei­vät he "ohi­ta" tätä isoa osaa mi­nus­ta. Ka­ve­rei­den osoit­ta­ma kiin­nos­tus Suo­mea ja kult­tuu­ri­a­ni koh­taan on­kin vuo­sien var­rel­la vai­kut­ta­nut yl­lät­tä­vän pal­jon sii­hen, mi­ten hy­väk­si ys­tä­vyy­dek­si uu­si tut­ta­vuus ete­nee.

Ys­tä­vä­ni Mary on tart­tu­nut mu­kaan ny­kyi­ses­tä työ­pai­kas­ta­ni. Ma­ryn kans­sa meil­lä klik­kaa äi­ti-ta­sol­la ja muu­ta­man vuo­den yh­tei­nen työ­paik­ka on lä­hen­tä­nyt mei­tä. Pu­hut­ta­vaa löy­tyy on­nek­si myös näi­den ai­hei­den ul­ko­puo­lel­ta, jo­ten ys­tä­vyys ei ole jää­nyt yk­siu­lot­tei­sek­si. Ys­tä­vä nu­me­ro 3!

Ystävyyden merkitys

Olen on­ne­kas, kun olen ai­kui­si­äl­lä löy­tä­nyt ih­mi­siä, jois­ta on ajan myö­tä tul­lut lä­hei­siä ys­tä­viä. Koen, et­tä ys­tä­vä­ni ar­vos­ta­vat suh­det­tam­me ja et­tä ys­tä­vyy­tem­me mer­kit­see heil­le pal­jon. Ys­tä­vien myö­tä Ap­p­le­to­nis­ta on vuo­sien var­rel­la tul­lut pal­jon enem­män ko­din tun­tui­nen.

***
Ii­da Berg asuu ame­rik­ka­lai­sen mie­hen­sä ja kah­den lap­sen kans­sa rei­lun 70 000 asuk­kaan Ap­p­le­to­nis­sa Wis­con­si­nis­sa, jon­ne hän muut­ti hel­mi­kuus­sa 2016. Ii­da on suu­rim­mak­si osak­si äi­ti ja vai­mo, mut­ta hän yrit­tää myös ko­vas­ti to­teut­taa it­se­ään näi­den mää­ri­tel­mien ul­ko­puo­lel­la.