Kesä meni siivillä ottaessamme siitä kaiken ilon irti. Kesäkuun alussa päätimme ottaa 3-vuotiaan Ashton-poikamme pois tarhasta. Päätöksemme oli tuttavapiirissämme uniikki, sillä päiväkotipaikat ovat koronaviruspandemian takia kiven alla, ja jonotuslistat ovat pitkät. Emme tunne ketään, joka olisi ottanut lapsensa pois päiväkodista sinne ”päästyään”.
Mieheni Tyler jäi pääosin koti-isäksi, sillä hän pystyy tekemään osa-aikaisia kiinteistönvälitysbisneksiään joustavasti kotona olemisen ohella. Minä teen töitä kotoa käsin kolme päivää viikossa ja voin tarpeen tullen pitää Ashtonia silmällä, jos Tylerin täytyy käydä asioilla tai toimistolla.
Olimme pohtineet tätä jo pitkään ja loppukeväästä viimein rohkaistuimme oikeasti tekemään päätöksen. Maksoimme 800 dollaria kuukaudessa hyvätasoisesta päiväkodista (4/5 tähteä osavaltiomme valvovan viranomaisen luokituksella), jossa Ash kävi neljä päivää viikossa. Näinpä viimeisen kolme kuukauden aikana taskuun on jäänyt kevyesti yli 2000 dollaria enemmän - huh huh! Päiväkotimme ei ollut edes kalleimmasta päästä alueellamme, sillä täyspäiväisestä lastenhoidosta saa helposti maksaa täällä Appletonissa yli tonnin kuussa.
Päiväkotien tilanne
Vaikka päiväkotimme oli laadukas ja pidimme Ashtonin opettajista, koronaviruksen aiheuttamien hankaluuksien jälkeen päiväkodin pyörittämisessä oli ollut mielestäni parannettavaa. Koronan jälkipyykissä alueemme, kuten monet muutkin alueet ympäri Yhdysvaltoja, kärvistelee opettajapulan kourissa. Päiväkotien on vaikea löytää tällä hetkellä kokenutta ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Se näkyi mielestäni erityisesti siinä, että opettajana oli usein sijainen, tai ryhmän apuopettaja vaihtui lennossa.
Wisconsinissa 3-vuotiaiden ryhmässä saa olla 8 lasta opettajaa kohden, joten Ashtonin ryhmässä oli enimmillään 16 lasta ja 2 opettajaa. Ryhmän energia tuntui usein viennin ja haun yhteydessä kaoottiselta. Opettajasta riippuen tilanne näytti olevan enemmän tai vähemmän hallussa. Päätös pitää Ashton kotona oli meille tähän hetkeen oikea.
Uusi arkijärjestys vielä hakusessa
Kesä meni salamannopeasti erilaisien aktiviteettien parissa ja mehujäitä syöden. Vaikka tämä kesä Wisconsinissa ei ollut erityisen kuuma, hellettä riitti. Kesäkuukausina lämpötila kohoaa useimpina päivinä +30C tienoille.
Päivät kotona Ashtonin kanssa viettänyt Tyler pyrki viemään poikaa eri paikkoihin, jottei aika kävisi liian pitkäksi. Niinpä vierailuja tehtiin muun muassa frisbeegolfradoille, eläintarhoihin ja vesipuistoon. Pääsimme myös lomailemaan Suomeen melkein 3 viikoksi.
Keskustelimme paljon jonkin sortin rutiinin luomisesta, mutta se tuntui haastavalta kesärientojen lomassa. Nyt kun ilmat kylmenevät ja myöhemmin syksyllä ulkoilu ei ole yhtä houkuttelevaa, jonkinlainen päivittäinen "lukujärjestys" tulee todennäköisesti luotua. Päiväkodin kaltaista minuuttiaikataulua tuskin teemme, mutta pyrimme pitämään huolta aktiviteettien moninaisuudesta ja perustaitojen opettelusta, jotta esikouluun siirtyminen vuoden päästä sujuu jouhevasti - ainakin teoriassa.
Onneksi ehdimme vielä nauttia kesän viimeisistä lämmöistä ennen kuin syksy ja sen hulinat kunnolla alkavat. Wisconsinin syksy on parhaimmillaan aivan ihana, jos sweater weather (villapaitakelit), pitkittynyt ruska ja lämpö osuvat kohdilleen. Ensi kerralla kerron, miten vietämme syksyn ja talven mukanaan tuomia amerikkalaisia juhlapyhiä.
***
Iida Berg asuu amerikkalaisen miehensä ja poikansa kanssa reilun 70 000 asukkaan Appletonissa Wisconsinissa, jonne hän muutti helmikuussa 2016. Iida on suurimmaksi osaksi äiti ja vaimo, mutta hän yrittää myös kovasti toteuttaa itseään näiden määritelmien ulkopuolella.