Suomalaisten ja wisconsinilaisten ruokakauppojen välillä on paljon eroja, mutta myös paljon samankaltaisuuksia. Meillä on noin 10 kilometrin säteellä monta eri ruokakauppaketjua: Pick n' Save, Festival Foods, Meijer, Woodmans, Aldi (amerikkalainen Lidl), Walmart, Piggly Wiggly, Costco, ja Sam's Club.
Täällä ole oikeastaan ollenkaan pieniä K-kaupan tai S-marketin kokoisia kauppoja, vaan kaikki ovat Prisman ja Citymarketin kokoluokkaa. Pienten kauppojen virkaa toimittavat huoltoasemat, joista isoimmilla on kattava ruokavalikoima. Alla listaan mielenkiintoisimmat ruokakauppojen erot omien kokemuksieni perusteella.
Pakkaajat kassalla
Useissa kaupoissa kassahenkilö pakkaa tuotteet pusseihin sitä mukaa kun viivakoodit on luettu. Esimerkiksi Festival Foods-ketjussa asiakkaat voivat valita itsepakkauskassan tai kassan, jossa on pakkaaja. Tällöin kassahihnan päädyssä seisova, usein lukiolainen osa-aikatyöntekijä, pakkaa ostokset pusseihin puolestasi.
Pakkaajan ja asiakkaan vuorovaikutus alkaa usein pakkaajan kysymyksellä "paper or plastic" eli asiakas voi valita joko ilmaiset muovi- tai pahvipussit, ja loppuu hyvän päiväntoivotukseen. Pakkauslogiikka on suurin piirtein seuraavanlainen: kylmät ja pakasteet samaan, lihat ja kananmunat erikseen, boksit samaan, ja hevi-tuotteet samaan. Pakkaajaa ei tarvitse tipata.
Jos ostoksia on paljon tai on lapsia mukana, pakkaaja on ihana palvelu. Muutoin yleensä valitsemme itsepakkauskassan, jotta ostokset ssa tungettua vähän vähempään pussimäärään.
Hintalaput ja verotus
Yksi asia, johon tottumista välttelen aktiivisesti, on hintalappujen hinnat. Wisconsinissa ruokatuotteet yleisesti ovat myyntiverottomia, joten hintalappuun ei tule kassalla yllätysverolisäystä. Näihin tuotteisiin kuuluu peruselintarvikkeet, kuten leivät, kasvikset, hedelmät, lihat. Jotkut tuotteet ovat kuitenkin tämän ulkopuolella, ja näihin tuotteisiin lisätään kassalla 5 prosentin myyntivero. Näitä ovat esimerkiksi karkit, limsat ja ravintolisät/vitamiinit.
Muroissa on mistä valita, tässä näkyy 1/3 valikoimasta.
Iida Berg
Huvittavinta on, että (ainakin nopean googlettelun tuloksena) määrittävänä tekijänä on, että ruokatuotteet "for human consumption" ovat verottomia. Lukuisia poikkeuksia lukuunottamatta. Ei voi muuta kuin olkiaan kohauttaa ja toivoa, ettei ruokakaupassa tarvitse ikinä alkaa sentin päälle laskea hintoja ennen kassalle menoa.
Hedelmien ja vihannesten punnitus
Täällä hedelmiä ja vihanneksia ei tarvitse punnita hedelmä- ja vihannesosastolla. Puntari on kassalla, ja kassahenkilö punnitsee tuotteen puolestasi. Itsepalvelukassalla hevituotteet punnitaan toki itse asettamalla tuote asetetaan kassan puntarille ja tuote valitaan kassan näytön vaihtoehdoista, ja asetetaan kauppakassiin.
Oheispalvelut
Kauppojen sisäänkäyntien yhteydessä on usein paljon oheispalveluita. Näitä ovat muun muassa avaintenkopiointilaite, mattopesurin vuokrauspiste, auton rekisteriotteen uusimispiste, lapsille pieni arcade ja DVD-vuokrauslaite. Kaikkia näitä ei toki ole kaikissa kaupoissa, mutta suurimmissa on useimmat.
Kauppojen sisäänkäyntien yhteydessä on usein ohjeispalveluita, kuten avainten kopiointikone.
Iida Berg
Ruokakaupasta saa kaikkea pattereista sisustustavaraan. Melkein kaikista kaupoista löytyy myös kattava alkoholiosasto, jossa myydään kaikkea viinasta siidereihin ja margarita-mixeihin. Myös esimerkiksi Walmartissa ja Costcossa on apteekkiosasto, jonne lääkäri voi lähettää reseptin, ja josta reseptilääkkeen voi käydä hakemassa. Täällä ei ole tietääkseni käytössä sähköisiä reseptejä, jotka saisi "lunastettua" mistä tahansa apteekissa, vaan lääkäri aina varmistaa käynnin yhteydessä, että minne apteekkiin resepti tulee lähettää.
Pullonpalautus ja kierrätys
Wisconsinissa pulloissa ei ole panttia eikä niitä palauteta kauppoihin. Pullot ja tölkit kierrätetään kotitalousjätteen yhteydessä, erikseen lajiteltuna. Kauppojen sisäänkäynneillä näkee usein muovipussien ja ohuen irtomuovin keräyslaatikoita niiden keräystä varten. En tosin tiedä, mitä muovipusseille oikeasti tapahtuu laatikkoonlaiton jälkeen, mutta me keräämme kaupoista tulleet muovikassit ja viemme takaisin kauppaan, toivottavasti kierrätettäväksi.
Takeaway-ruokatarjonta
Isommissa kaupoissa näkee yhä useammin ruokapisteitä, joissa on tarjolla ruokaa linjastolta mukaan otettavaksi. Esimerkiksi Festival Foodsissa on aasialaisen ruuan linjasto, jolta voi valita kanaa eri muodoissa ja kastikkeissa riisin tai nuudeleiden kanssa takeaway-laatikkoon otettavaksi. Ruokapisteen vierestä voi sitten ostaa myös pussin tuoreeltaan poksautettua popcornia kauppareissun ajan naposteltavaksi tai kotiinviemisiksi.
Isoissa kaupoissa on alkanut näkyä myös joko Starbucks-piste (esimerkiksi Target ja Meijer) tai minnesotalainen Caribou Coffee-piste. Green Bay-kaupungin uusimmassa megaruokakaupassa HyVeessä on ihan ravintola"osasto" kaupan sisällä. Pikaruokatyyliin kauppareissun yhteydessä voi tankata pitsalla, aasialaisella tai burgereilla. Ja jälkkäriksi napata mukaan herkkuja jättimäiseltä leipomo-osastolta!
Irtokarkit
En ole vielä löytänyt kauppaa, jossa olisi irtokarkkivalikoima samalla tavalla kuin Suomessa. Woodmans-kaupassa on muutama loota yksittäiskäärittyjä karkkeja, kilohintaan, lähinnä erilaisia toffeekarkkeja. Ehkä ihan hyväkin, ettei irtokarkkeja ole täällä tarjolla, kun kaupoissa lappaa välillä aika sekalaista sakkia tekemässä kaikenlaisia kummallisuuksia. Vaikka irtokarkkeja olisikin tarjolla, eipä niitä varmaan tulisi edes ostettua...
Irtokarkkivalikoimat ovat vaatimattomat.
Iida Berg
Costco ja Sam's Club
Erityismaininnan saavat Costco ja Sam's Club, jotka on ruokakaupan ohella myös sekatavarakauppoja. Näistä kaupoista ostoksia voivat tehdä vain jäsenet, ja jäsenmaksu on vuosittain Sam's Clubiin 45 dollaria ja Costcoon 70 dollaria. Jäseneksi pääsee käsittääkseni kuka vain maksamalla jäsenhinnan. Sam's Clubiin pääsee ymmärtääkseni sisälle ilman jäsenyyttä, mutta Costcossa sisäänkäynnin yhteydessä on jäsenkortin tarkastaja.
Näistä kaupoista saa hieman normaalia halvemmalla bulkkituotteita, esimerkiksi omenat myydään 10 paunan (noin 5 kilon) pusseissa, ja pakastetut aamupalavohvelit 64 kappaleen bokseissa. Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin 3 henkilöä ja/tai pieniä lapsia, alkaa jäsenmaksu käydä järkeen. Näistä kaupoista saa myös usein tarjoushintaan, mutta laadusta tinkimättä sesonkituotteita, Halloween-karkeista kesän ruohonleikkureihin ja grilleihin, ja talven lumilinkoihin. Näiden kauppojen tarjontaan kuuluu myös kaikkea toimistotavaroista huonekaluihin.
Erilaisuuksia riittää ja minulla on kestänyt monta vuotta oppia tuntemaan ja löytämään ne itselle mieluisimmat tuotteet. Sitä valikoimaa kun on niin mielettömän paljon! Oman kokemuksen mukaan kaupassa käydään täällä harvemmin, mutta kun käydään, ruokaostoksiin uppoaa kerralla helposti monta sataa dollaria. Usein ostoksilla näkee perheitä kaksien kärryjen voimalla, molemmat tietysti kukkurallaan. Eroavaisuuksista huolimatta perusasiat ovat kuitenkin samat, esimerkiksi hyllyjen järjestys ja tuotesijoittelu.
Olisiko mukava kuulla, mitä eroja sinä olet huomioinut suomalaisissa ja amerikkalaisissa ruokakaupoissa täällä matkustaessasi tai asuessasi?
***
Iida Berg asuu amerikkalaisen miehensä ja poikansa kanssa reilun 70 000 asukkaan Appletonissa Wisconsinissa, jonne hän muutti helmikuussa 2016. Iida on suurimmaksi osaksi äiti ja vaimo, mutta hän yrittää myös kovasti toteuttaa itseään näiden määritelmien ulkopuolella.