Täl­lä ker­taa ko­lum­ni­ni ai­hee­na on työ­e­lä­mä­ni ja mi­ten pää­dyin ny­kyi­seen työ­hö­ni. Raa­pai­sen myös pin­taa hy­vän­te­ke­väi­syy­teen Yh­dys­val­lois­sa.

Muu­tet­tu­a­ni tän­ne otin töi­tä vas­taan siel­tä mis­tä nii­tä sa­tuin saa­maan, jot­ta sain kar­tu­tet­tua an­si­o­lu­et­te­lo­a­ni ja ker­ry­tet­tyä hu­ven­nut­ta sääs­tö­ti­li­ä­ni. Olin "pak­ko­lo­mal­la" 8 kuu­kaut­ta, kun US­CIS (Uni­ted Sta­tes Ci­ti­zens­hip and Im­mig­ra­ti­on Ser­vi­ces) pro­ses­soi työ- ja oles­ke­lu­lu­paa­ni nai­mi­siin­me­non jäl­keen. Vuo­den 2017 tait­tees­sa alu­eem­me työ­ti­lan­ne ei ol­lut työn­ha­ki­joi­den kan­nal­ta eri­tyi­sen hyvä, ja mi­nus­ta tun­tui, et­tä omaa osaa­mis­ta­ni vas­taa­vat ja mie­lek­käät työ­pai­kat oli­vat ki­ven al­la.

Tein en­sin töi­tä päi­vä­ko­dis­sa. Työ­ka­ve­ri­ni oli­vat mu­ka­via ja ot­ti­vat mi­nut vas­taan avo­sy­lin ja ute­li­ai­na. Näin ol­len työ­ko­ke­mus oli hyvä, vaik­ka it­se työ ei ol­lut heh­ke­ää. Yh­des­tä päi­vä­ko­din opet­ta­jas­ta sain myös en­sim­mäi­sen pai­kal­li­sen ys­tä­vä­ni!

Siir­ryin puo­len vuo­den päi­vä­ko­dis­sa työs­ken­te­lyn jäl­keen hen­ki­lös­tö­vuok­raus­fir­man kaut­ta tyl­siin toi­mis­to­hom­miin, ja siel­tä ala­kou­lun kir­jas­to­tä­dik­si. Wis­con­si­nis­sa osa­val­ti­on kou­luis­sa luo­kil­la on vii­koit­tain kir­jas­to­tun­ti, ja kou­luil­la on omat kir­jas­to­huo­neen­sa. Työ oli opet­ta­vai­nen kat­saus pai­kal­li­seen kou­lu­sys­tee­miin, mut­ta ei sil­ti tun­tu­nut omal­ta.

Tie­sin ha­lu­a­va­ni teh­dä jo­tain "hy­vää" ja "pal­kit­se­vaa". Jo­tain, joka hyö­dyt­täi­si ame­rik­ka­lais­ta yh­teis­kun­taa ja aut­tai­si mui­ta ih­mi­siä. Töi­tä et­sies­sä­ni löy­sin pai­kal­li­sien voit­toa ta­voit­te­le­mat­to­mien hy­vän­te­ke­väi­syy­sor­ga­ni­saa­ti­oi­den (non-pro­fit or­ga­ni­za­ti­ons) yh­tei­seen työn­ha­ku­si­vus­toon. Kiin­nos­tuin ja aloin miet­tiä asi­aa tar­kem­min.

Voittoa tavoit­te­le­mattomat organisaatiot

Yh­dys­val­lois­sa hy­vän­te­ke­väi­syys on jät­ti­bis­nes. Eri­lai­set yh­dis­tyk­set ja or­ga­ni­saa­ti­ot pyö­rit­tä­vät pal­jon pal­ve­lui­ta, joi­ta osa­val­ti­ot ja val­tio ei­vät ra­hoi­ta, tai ra­hoi­tus­ta ei ole tar­peek­si. Hy­vän­te­ke­väi­syy­sor­ga­ni­saa­ti­ot, ”non-pro­fi­tit”, jou­tu­vat usein yh­teis­kun­nan ul­ko­puo­lel­le ja heit­teil­le jä­tet­ty­jen sekä vä­hä­va­rais­ten yk­si­löi­den kop­pa­reik­si. 

Yh­dis­tyk­siä on lai­das­ta lai­taan pie­nis­tä, pai­kal­li­sis­ta eläin­ten­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sis­tä isoi­hin osa­val­ti­oi­den ra­jat ylit­tä­viin yh­teis­töi­hin, ku­ten Uni­ted Way tai Pu­nai­nen Ris­ti. Non-pro­fi­tit ra­hoit­ta­vat toi­min­tan­sa lah­joi­tuk­sil­la, va­paa­eh­tois­toi­min­nal­la ja ha­ke­mal­la val­ti­on mää­rä­ra­ho­ja (grants). Mää­rit­tä­vä­nä te­ki­jä­nä on, et­tä or­ga­ni­saa­tio toi­mii yh­tei­sen hy­vän edis­tä­mi­sek­si, ei­kä sen tar­koi­tuk­se­na ole ri­kas­tut­taa omis­ta­ji­aan.

Ku­vaa­vaa bis­nek­sen suu­ruus­luo­kas­ta on se, et­tä vuon­na 2020 ame­rik­ka­lai­set yk­si­tyis­hen­ki­löt, kor­po­raa­ti­ot, yh­dis­tyk­set ja sää­ti­öt lah­joit­ti­vat ra­haa hy­vän­te­ke­väi­syy­teen yh­teen­sä 471 mil­jar­dia dol­la­ria. Us­ko­ma­ton­ta! Tämä kaik­ki oli mi­nul­le täy­sin uut­ta, sil­lä en Suo­mes­sa elä­es­sä­ni oi­ke­as­taan tör­män­nyt hy­vän­te­ke­väi­syy­teen pal­joa muu­ten kuin Uni­ce­fin ke­räyk­sien ja Green­pe­a­cen feis­sa­rei­den muo­dos­sa.

Community Foundation for the Fox Valley Region
- uusi työpaikka vuonna 2018

Ke­säl­lä 2018 on­ni pot­kai­si. Sain as­sis­ten­tin pai­kan pai­kal­li­ses­ta sää­ti­ös­tä, jo­hon lah­joit­ta­vat voi­vat pe­rus­taa "ti­le­jä", joi­den va­rat sää­ti­öm­me si­joit­taa ja ja­kaa pai­kal­li­sil­le hy­vän­te­ke­väi­syy­sor­ga­ni­saa­ti­oil­le. Lah­joit­ta­jat saa­vat ve­ro­ke­ven­nyk­sen ja voi­vat ol­la mu­ka­na päät­tä­mäs­sä, mil­le non-pro­fi­teil­le ra­hat lah­joi­te­taan. Vuon­na 2021 juh­lim­me en­nä­tyk­sel­lis­tä vuot­ta, kun sää­ti­öl­lem­me lah­joi­tet­tiin yh­teen­sä 36,8 mil­joo­naa dol­la­ria, ja ja­oim­me eri non-pro­fi­teil­le 38,5 mil­joo­naa dol­la­ria.

Sää­ti­öm­me ja­kaa myös sti­pen­de­jä yli­o­pis­toon me­ne­vil­le opis­ke­li­joil­le. Avus­tet­tu­a­ni sti­pen­di­oh­jel­maam­me 3 vuot­ta, sain tänä ke­vää­nä ylen­nyk­sen sti­pen­di­oh­jel­mam­me ma­na­ge­rik­si. Pyö­ri­tän siis sti­pen­di­oh­jel­maa, joka tu­kee opis­ke­li­joi­ta yli­o­pis­ton lu­ku­vuo­si­mak­su­jen kans­sa.  

Vuon­na 2021 ja­oim­me opis­ke­li­joil­le yh­teen­sä $1,3 mil­joo­naa. Ai­van kä­sit­tä­mät­tö­män hie­noa! Teen yh­teis­työ­tä pai­kal­lis­ten high schoo­lien kans­sa ja koor­di­noin vuo­sit­tain 80-100 va­paa­eh­tois­ta hen­ki­löä lu­ke­maan ja ar­vi­oi­maan sti­pen­di­ha­ke­muk­sia, joi­ta sää­ti­öm­me saa vuo­sit­tain yli 1 000. Kä­sit­te­len myös mak­suun läh­te­viä sti­pen­de­jä yli 450 vuo­sit­tai­sel­le sti­pen­di­aa­til­lem­me.


Työelämä A+

Olen täl­lä het­kel­lä to­del­la tyy­ty­väi­nen työ­ti­lan­tee­see­ni. Ame­ri­kan Kes­ki­län­nen mit­ta­puul­la mi­nul­la on run­saas­ti (22) pal­kal­li­sia lo­ma­päi­viä käy­tet­tä­vis­sä.

Ko­ro­nan seu­rauk­se­na työ­paik­kam­me ot­ti käyt­töön hyb­ri­di­mal­lin, jos­sa olen toi­mis­tol­la kak­si päi­vää vii­kos­ta, ja lo­put päi­vät saan teh­dä töi­tä ko­to­na py­ja­ma pääl­lä. Työs­sä­ni saan päi­vit­täin näh­dä omin sil­min ih­mis­ten tah­don teh­dä hy­vää, ja se on to­del­la pal­kit­se­vaa!

***

Ii­da Berg asuu ame­rik­ka­lai­sen mie­hen­sä ja poi­kan­sa kans­sa rei­lun 70 000 asuk­kaan Ap­p­le­to­nis­sa Wis­con­si­nis­sa, jon­ne hän muut­ti hel­mi­kuus­sa 2016. Ii­da on suu­rim­mak­si osak­si äi­ti ja vai­mo, mut­ta hän yrit­tää myös ko­vas­ti to­teut­taa it­se­ään näi­den mää­ri­tel­mien ul­ko­puo­lel­la.