Tällä kertaa kolumnini aiheena on työelämäni ja miten päädyin nykyiseen työhöni. Raapaisen myös pintaa hyväntekeväisyyteen Yhdysvalloissa.
Muutettuani tänne otin töitä vastaan sieltä mistä niitä satuin saamaan, jotta sain kartutettua ansioluetteloani ja kerrytettyä huvennutta säästötiliäni. Olin "pakkolomalla" 8 kuukautta, kun USCIS (United States Citizenship and Immigration Services) prosessoi työ- ja oleskelulupaani naimisiinmenon jälkeen. Vuoden 2017 taitteessa alueemme työtilanne ei ollut työnhakijoiden kannalta erityisen hyvä, ja minusta tuntui, että omaa osaamistani vastaavat ja mielekkäät työpaikat olivat kiven alla.
Tein ensin töitä päiväkodissa. Työkaverini olivat mukavia ja ottivat minut vastaan avosylin ja uteliaina. Näin ollen työkokemus oli hyvä, vaikka itse työ ei ollut hehkeää. Yhdestä päiväkodin opettajasta sain myös ensimmäisen paikallisen ystäväni!
Siirryin puolen vuoden päiväkodissa työskentelyn jälkeen henkilöstövuokrausfirman kautta tylsiin toimistohommiin, ja sieltä alakoulun kirjastotädiksi. Wisconsinissa osavaltion kouluissa luokilla on viikoittain kirjastotunti, ja kouluilla on omat kirjastohuoneensa. Työ oli opettavainen katsaus paikalliseen koulusysteemiin, mutta ei silti tuntunut omalta.
Tiesin haluavani tehdä jotain "hyvää" ja "palkitsevaa". Jotain, joka hyödyttäisi amerikkalaista yhteiskuntaa ja auttaisi muita ihmisiä. Töitä etsiessäni löysin paikallisien voittoa tavoittelemattomien hyväntekeväisyysorganisaatioiden (non-profit organizations) yhteiseen työnhakusivustoon. Kiinnostuin ja aloin miettiä asiaa tarkemmin.
Voittoa tavoittelemattomat organisaatiot
Yhdysvalloissa hyväntekeväisyys on jättibisnes. Erilaiset yhdistykset ja organisaatiot pyörittävät paljon palveluita, joita osavaltiot ja valtio eivät rahoita, tai rahoitusta ei ole tarpeeksi. Hyväntekeväisyysorganisaatiot, ”non-profitit”, joutuvat usein yhteiskunnan ulkopuolelle ja heitteille jätettyjen sekä vähävaraisten yksilöiden koppareiksi.
Yhdistyksiä on laidasta laitaan pienistä, paikallisista eläintensuojeluyhdistyksistä isoihin osavaltioiden rajat ylittäviin yhteistöihin, kuten United Way tai Punainen Risti. Non-profitit rahoittavat toimintansa lahjoituksilla, vapaaehtoistoiminnalla ja hakemalla valtion määrärahoja (grants). Määrittävänä tekijänä on, että organisaatio toimii yhteisen hyvän edistämiseksi, eikä sen tarkoituksena ole rikastuttaa omistajiaan.
Kuvaavaa bisneksen suuruusluokasta on se, että vuonna 2020 amerikkalaiset yksityishenkilöt, korporaatiot, yhdistykset ja säätiöt lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen yhteensä 471 miljardia dollaria. Uskomatonta! Tämä kaikki oli minulle täysin uutta, sillä en Suomessa eläessäni oikeastaan törmännyt hyväntekeväisyyteen paljoa muuten kuin Unicefin keräyksien ja Greenpeacen feissareiden muodossa.
Community Foundation for the Fox Valley Region
- uusi työpaikka vuonna 2018
Kesällä 2018 onni potkaisi. Sain assistentin paikan paikallisesta säätiöstä, johon lahjoittavat voivat perustaa "tilejä", joiden varat säätiömme sijoittaa ja jakaa paikallisille hyväntekeväisyysorganisaatioille. Lahjoittajat saavat verokevennyksen ja voivat olla mukana päättämässä, mille non-profiteille rahat lahjoitetaan. Vuonna 2021 juhlimme ennätyksellistä vuotta, kun säätiöllemme lahjoitettiin yhteensä 36,8 miljoonaa dollaria, ja jaoimme eri non-profiteille 38,5 miljoonaa dollaria.
Säätiömme jakaa myös stipendejä yliopistoon meneville opiskelijoille. Avustettuani stipendiohjelmaamme 3 vuotta, sain tänä keväänä ylennyksen stipendiohjelmamme manageriksi. Pyöritän siis stipendiohjelmaa, joka tukee opiskelijoita yliopiston lukuvuosimaksujen kanssa.
Vuonna 2021 jaoimme opiskelijoille yhteensä $1,3 miljoonaa. Aivan käsittämättömän hienoa! Teen yhteistyötä paikallisten high schoolien kanssa ja koordinoin vuosittain 80-100 vapaaehtoista henkilöä lukemaan ja arvioimaan stipendihakemuksia, joita säätiömme saa vuosittain yli 1 000. Käsittelen myös maksuun lähteviä stipendejä yli 450 vuosittaiselle stipendiaatillemme.
Työelämä A+
Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen työtilanteeseeni. Amerikan Keskilännen mittapuulla minulla on runsaasti (22) palkallisia lomapäiviä käytettävissä.
Koronan seurauksena työpaikkamme otti käyttöön hybridimallin, jossa olen toimistolla kaksi päivää viikosta, ja loput päivät saan tehdä töitä kotona pyjama päällä. Työssäni saan päivittäin nähdä omin silmin ihmisten tahdon tehdä hyvää, ja se on todella palkitsevaa!
***
Iida Berg asuu amerikkalaisen miehensä ja poikansa kanssa reilun 70 000 asukkaan Appletonissa Wisconsinissa, jonne hän muutti helmikuussa 2016. Iida on suurimmaksi osaksi äiti ja vaimo, mutta hän yrittää myös kovasti toteuttaa itseään näiden määritelmien ulkopuolella.