Kä­vim­me per­hee­ni kans­sa Suo­mes­sa vie­rai­lul­la tam­mi­kuus­sa. Edel­li­ses­tä mat­kas­ta oli täs­sä vai­hees­sa 1,5 vuot­ta. Vii­me vuo­si­na mat­kus­ta­es­sa­ni olen ai­na jak­sa­nut yl­lät­tää it­se­ni sil­lä, kuin­ka kum­mal­li­sil­ta jot­kut suo­ma­lai­set asi­at tun­tu­vat 8 vuo­den Yh­dys­val­lois­sa asu­mi­sen jäl­keen.

Tam­mi­kuun mat­kan ai­ka­na ko­e­tut Suo­men ou­tou­det sai­vat mi­nut poh­ti­maan, olen­ko lii­an ame­rik­ka­lais­tu­nut. Ek­sis­ten­ti­aa­li­ses­ta krii­sis­tä kir­joit­ta­mi­sen si­jaan pää­tin lis­ta­ta hu­mo­ris­ti­ses­ti muu­ta­man mat­ka­ni ai­ka­na te­ke­mä­ni huo­mi­on suo­ma­lai­ses­ta ar­ki­päi­väs­tä ja ta­vas­ta, jot­ka sai­vat mi­nut pu­dis­te­le­maan pääs­tä­ni.

1. Kapeat tiet

Lo­miem­me ai­ka­na tu­ki­koh­ta­nam­me toi­mii Es­poo, ja pyö­rim­me suu­rim­mak­si osak­si Es­poo-Hel­sin­ki ak­se­lil­la. Suu­rim­mak­si osak­si liik­ku­mi­nen ta­pah­tuu jul­ki­sil­la, ja täl­lä mat­kal­la osit­tain myös au­tol­la. Tam­mi­kuus­sa au­tol­la liik­ku­es­sa sai jän­nit­tää, py­syy­kö au­to ka­peil­la ja kie­mu­rai­sil­la pää­kau­pun­ki­seu­dun ajo­teil­lä. Wis­con­si­nis­sa kais­tat ovat le­ve­äm­piä kuin Suo­mes­sa, sil­lä täy­tyy­hän tuu­nat­tu­jen le­vei­den pick-up truc­kien­kin mah­tua jouk­koon! Tääl­lä, ku­ten suu­res­sa osas­sa koko maa­ta, on myös kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­sa käy­tös­sä grid road -sys­tee­mi, eli tiet py­ri­tään ra­ken­ta­maan niin suo­raan kuin mah­dol­lis­ta tie­tyn kaa­van mu­kai­ses­ti.

2. Ahtaat parkkipaikat

Ai et­tä Suo­mes­sa oli ka­ma­laa park­kee­ra­ta! Oli suo­ra­nai­nen ih­me, et­tä au­to mah­tui park­ki­ruu­tuun. Kun au­ton oli sii­hen saa­nut än­get­tyä, oli yh­tä suu­ri ih­me et­tä au­ton ovet sai au­ki sen ver­ran, et­tä sai ah­tau­dut­tua ulos vie­reis­tä au­toa lom­mot­ta­mat­ta. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä kään­nös­tä, mitä sai har­ras­taa, kun yrit­ti saa­da vau­van pois au­tois­tui­mes­ta. Kai­hol­la mie­tin Cost­co-tuk­ku­myyn­ti­kau­pan jät­ti­mäi­siä park­ki­ruu­tu­ja, joi­hin saa mah­tu­maan vaik­ka pik­ku­bus­sin. Toki tääl­lä park­ki­paik­kaa riit­tää ki­lo­met­rin ver­ran joka kau­pan ym­pä­ril­lä, ja on ti­laa ra­ken­taa le­ve­äs­ti.

3. Julkiset vessat ja hoitohuoneet

Tie­sin toki en­nes­tään jul­kis­ten ves­so­jen puut­teen, mut­ta se, et­tä kau­pois­sa ole asi­a­kas­ves­so­ja ai­heut­ti jäl­leen ih­me­tys­tä ja tur­hau­tu­mis­ta. Kah­den lap­sen kans­sa hätä vä­lil­lä is­kee, ja mi­täs sit­ten teh­dään! Myös­kään nais­ten­ves­sois­sa ei au­to­maat­ti­ses­ti ol­lut vai­pan­vaih­to­pis­tet­tä, vaan hoi­to­huo­neet oli­vat erik­seen, ja usein pit­kään va­rat­tu­ja. Tääl­lä tyy­pil­li­ses­ti kaup­po­jen ja ra­vin­to­loi­den nais­ten­ves­sois­sa on ai­na vai­pan­vaih­to­pis­te joko isoim­mas­sa ves­sa­ko­pis­sa, tai kä­sien­pe­su­pis­teen kul­mas­sa. Tämä on kä­te­vää, sil­lä hir­ve­än kau­aa hai­se­van vai­pan kans­sa ei viit­si­si vuo­ro­aan odot­taa eril­li­seen hoi­to­huo­nee­seen.

4. Pienet pakkauskoot

Mik­sei mai­toa myy­dä isom­mis­sa töl­keis­sä? Mik­si jau­he­li­ha­pak­kauk­sia saa os­taa nel­jä, jot­ta sii­tä riit­tää per­heel­le ruu­ak­si ja vä­hän vie­lä seu­raa­val­le vii­kol­le lou­naik­si. Jäl­leen mie­le­ni täyt­ti­vät ruu­sun­pu­nais­ten la­sien kaut­ta tä­kä­läi­set gal­lo­nan (3.75l) mai­to­tö­ni­kät, joi­ta tar­vit­see kan­taa ko­tiin vain yh­den sen si­jaan, et­tä raa­hai­si kol­me eril­lis­tä tölk­kiä vii­kon ruo­ka­juo­mak­si per­heel­le. Sa­mal­la rak­kau­del­la muis­te­lin lo­mam­me ai­ka­na Cost­con jät­ti­mäi­siä jau­he­li­ha­tuu­be­ja, joi­ta täy­tyy kus­ka­ta ko­tiin yk­si ker­ral­laan.

5. Jätemylly ja käsisuihku keittiön lavuaarissa

Tän­ne muut­ta­es­sa­ni jä­te­myl­ly oli mys­ti­nen ja pe­lot­ta­va veh­je. Vuo­sien mit­taan sii­hen on tot­tu­nut, ja sitä on al­ka­nut ar­vos­taa. On iha­nan kä­te­vää, kun ruu­an­täh­teet voi ki­pa­ta la­vu­aa­riin ja nap­saut­taa myl­lyn jau­ha­maan ne pois. Näin li­mai­sia mu­ru­ja ei tar­vit­se kaa­pia la­vu­aa­rin poh­jal­ta kä­sin ros­kik­seen. La­vu­aa­riin ra­ken­ne­tun kä­si­suih­kun avul­la ne saa hel­pos­ti huuh­del­tua pois, ja la­vu­aa­rin sii­vot­tua.

6. Snow days

Vaik­ka tämä ei vai­kut­ta­nut lo­ma­ko­ke­muk­seem­me mi­ten­kään, Wis­con­si­nis­sa kou­lu­vuo­teen on ra­ken­net­tu niin sa­not­tu­ja snow day -päi­viä lu­men vuok­si. Jos tal­vel­la yön ai­ka­na tu­lee pal­jon lun­ta tai on muu­ten huo­not olo­suh­teet esi­mer­kik­si jää­tä­vän tien­pin­nan vuok­si, kou­lu­pii­ri saat­taa ju­lis­taa ko­ti­päi­vän. Näin ke­nen­kään ei tar­vit­se läh­teä pää­kal­lo­ke­lil­lä ajo­teil­le su­haa­maan ja ai­heut­ta­maan vaa­ra­ti­lan­tei­ta. Luok­ka-as­tees­ta ja kou­lu­pii­ris­tä riip­pu­en on sit­ten joko etä­kou­lu­päi­vä tai va­paa­päi­vä. Kou­lu­vuo­den lop­pu­mis­päi­vä­mää­rä riip­puu sit­ten sii­tä, kuin­ka mon­ta ko­ti­päi­vää tal­ven ai­ka­na on ker­ty­nyt.

Tun­tuu has­sul­ta, et­tä jot­kin suo­ma­lai­set en­nen it­ses­tään­sel­vät asi­at tun­tu­vat ny­ky­ään ou­doil­ta ja nu­rin­ku­ri­sil­ta. Var­sin­kin, kun muis­tan sel­ke­äs­ti, kuin­ka sa­mat asi­at tän­ne muut­ta­es­sa­ni ai­heut­ti­vat pään­pu­dis­tuk­sia. Sil­loin vie­lä mie­tin, mik­si ih­mees­sä piti raa­ha­ta gal­lo­nan tö­nik­kä mai­toa ko­tiin! Maas­sa maan ta­val­la; kaik­keen tot­tuu, suun­taan ja toi­seen.