Jou­lu­ter­veh­dyk­set Suo­meen! Tääl­lä Wis­con­si­nis­sa jou­lu on teh­nyt tu­loa jo lo­ka­kuus­ta as­ti, kun jou­lu­ko­ris­teet il­mes­tyi­vät kaup­poi­hin osit­tain en­nen Hal­lo­wee­nia. Joka vuo­si ai­kai­sem­min!

Mar­ras­kuun al­ku meni täy­sin jou­lu­tun­nel­mis­sa, kun en­si­lu­mi säi­lyi maas­sa Kii­tos­päi­vään as­ti. Sii­tä eteen­päin ol­laan­kin ol­tu va­li­tet­ta­van kyl­mis­sä ja mä­ris­sä tun­nel­mis­sa. Toi­vot­ta­vas­ti lun­ta saa­daan taas jou­luk­si, vaik­ka epä­va­kaal­ta näyt­tää täl­lä het­kel­lä.

Perinteistä Kiitospäivän viettoa

Vie­tim­me Kii­tos­päi­vää pe­rin­tei­ses­ti mar­ras­kuun kol­man­te­na tors­tai­na mie­he­ni Ty­le­rin per­heen kans­sa. Ty­le­rin äi­ti­puo­li lait­taa joka vuo­si pöy­dän ko­re­ak­si ja ta­van mu­kaan lau­ta­set täyt­tyi­vät kalk­ku­nas­ta, pe­ru­na­muu­sis­ta, kas­tik­kees­ta, mais­sis­ta ja stuf­fing-täyt­tees­tä kar­pa­lo­hyy­te­löä unoh­ta­mat­ta. It­se en ym­mär­rä stuf­fing-täyt­teen pääl­le ol­len­kaan (kuka ha­lu­aa syö­dä lei­pä-vi­han­nes-mös­söä?), ei­kä säi­ly­ke­töl­kis­tä pu­ris­tet­tu kar­pa­lo­hyy­te­lö hou­kut­te­le myös­kään. Tie­tys­ti juu­ri­kin säi­ly­ke­kar­pa­lo­hyy­te­lö on Ty­le­rin suur­ta herk­kua. Tänä vuon­na äi­ti­puo­li oli myös teh­nyt ba­taat­ti-pe­kaa­ni­päh­ki­nä­laa­tik­koa, joka muo­dos­tui kaik­kien her­kuk­si.

Vii­meis­tään Kii­tos­päi­vän vii­kon­lop­pu­na jou­lu­ko­ris­teet ase­te­taan pi­hoil­le ja jou­lu­kuu­set ha­e­taan kel­la­ris­ta (tai men­nään kaa­ta­maan) ja ko­ris­tel­laan. Tääl­lä mo­nil­la, mei­dät mu­kaan lu­kien, on muo­vi­kuu­si sen help­pou­den ta­kia. Ko­ko­sim­me ja ko­ris­te­lim­me kuu­sen Kii­tos­päi­vän jäl­kei­se­nä lau­an­tai­na, ja se toi ihan oman­lai­sen­sa jou­lu­no­do­tus­tun­nel­man. Toi­sin kuin vii­me vuon­na, tänä vuon­na yk­si­kään ko­ris­te ei edes men­nyt rik­ki, kun taa­pe­ro aut­toi kuu­sen ko­re­ak­si lai­tos­sa.

Black Friday-shoppailut kiinnostavat joka vuosi vähemmän

Kii­tos­päi­vän ai­kaan mo­nil­la on tääl­lä nel­jän päi­vän vii­kon­lop­pu, kun per­jan­tai on Black Fri­day. Em­me ole enää mo­neen vuo­teen teh­neet mi­tään black fri­day-han­kin­to­ja, vaik­ka tänä vuon­na vä­hän oli­si kut­kut­ta­nut ro­bot­ti-imu­rin os­to. Eh­kä vie­lä joku päi­vä kol­mes­ta pit­kä­kar­vai­ses­ta kis­sas­ta läh­te­vää pö­lyä on him­pun ver­ran vä­hem­män...

Black Fri­da­yn li­säk­si hy­viä ale­ja on jo­kai­sen juh­la­py­hän yh­tey­des­sä, jo­ten tar­vet­ta eri­tyi­sel­le shop­pai­luil­le tä­hän ai­kaan ei ole. Lä­hi­pii­ris­säm­me ol­laan pal­jol­ti sa­maa miel­tä, ja kuka nyt tar­jouk­sia se­lai­lee­kaan tun­tuu te­ke­vän pa­rem­pia löy­tö­jä on­li­ne­kau­pois­ta "oi­kei­den" kaup­po­jen si­jaan. Ys­tä­vis­tä­ni vain yk­si läh­ti pe­rin­tei­seen tyy­liin aa­mu­yöl­lä jo­not­ta­maan elekt­ro­niik­ka­löy­tö­jä - ei­kä edes sen ta­kia, et­tä oli­si oi­ke­as­ti tar­vin­nut jo­tain, vaan sik­si, et­tä täs­tä on muo­dos­tu­nut pe­rin­ne hä­nel­le ja mie­hel­leen. Black Fri­day tar­jo­aa kui­ten­kin ihan kel­po ti­lai­suu­den jou­lu­lah­ja­os­tok­sil­le.

Sukulaisjoulu

Ai­ka­tau­lu­tam­me jou­lun sa­mal­la ta­val­la joka vuo­si Ty­le­rin per­heen kans­sa. Jou­lu­aat­to­na il­ta­päi­väl­lä me­nem­me Ty­le­rin isän ja äi­ti­puo­len luo, jon­ne tu­le­vat myös äi­ti­puo­len lap­set ja lap­sen­lap­set. Jaam­me lap­sien lah­jat ja otam­me ren­nos­ti. Jou­lu­päi­vän aa­mu­na me­nem­me Ty­le­rin äi­din luo, jot­ta grand­ma saa an­net­tua Ash­to­nil­le tä­män jou­lu­lah­jat. Yri­tän sa­noa grand­mal­le joka vuo­si, et­tä muu­ta­ma lah­ja riit­tää, mut­ta täl­lä het­kel­lä ai­no­an lap­sen­lap­sen lel­li­mi­nen läh­tee vä­lil­lä la­pa­ses­ta.

Jou­lu­päi­vän toi­nen ja vii­mei­nen py­säh­dys on bruns­si Ty­le­rin iso­van­hem­pien luo­na, jos­sa ja­e­taan vie­lä muu­ta­ma lah­ja. Jou­lun ko­ho­koh­ta on lah­jo­jen si­jaa kui­ten­kin Ty­le­rin iso­äi­din french to­ast cas­se­ro­le. Tätä odo­tam­me kuin kuu­ta nou­se­vaa tä­nä­kin vuon­na. Iso­van­hem­pien luo­na otam­me myös pe­rin­tei­sen jou­lu­ku­van hei­dän mas­sii­vi­sen jou­lu­kuu­sen­sa ää­rel­lä. Hap­py Ho­li­da­ys kai­kil­le Suo­meen!

***
Ii­da Berg asuu ame­rik­ka­lai­sen mie­hen­sä ja poi­kan­sa kans­sa rei­lun 70 000 asuk­kaan Ap­p­le­to­nis­sa Wis­con­si­nis­sa, jon­ne hän muut­ti hel­mi­kuus­sa 2016. Ii­da on suu­rim­mak­si osak­si äi­ti ja vai­mo, mut­ta hän yrit­tää myös ko­vas­ti to­teut­taa it­se­ään näi­den mää­ri­tel­mien ul­ko­puo­lel­la.