Meille syntyi huhtikuussa vauva! Ashtonista tuli kuukausi sitten isoveli, kun pikkusisko Emmi saapui maailmaan 12. huhtikuuta. Tässä kirjoituksessa kerron synnytyssairaalakokemuksestani täällä Wisconsinissa.
Vakuutus ja miten se toimii
Tämä oli toinen raskauteni Wisconsinissa asuessani. Vaikka työnantajani tarjoama vakuutus oli tällä kertaa eri vakuutusyhtiön kautta kuin Ashtonia odottaessani, samat sairaalat ja lääkärit kuuluivat silti tämänkin vakuutuksen piiriin, onneksi! Tämä mahdollisti melkein identtiset raskaus- ja synnytyskokemukset, sekä sen, että sain valita lääkärikseni saman gynekologin kuin Ashtonia odottaessani. Tutun lääkärin vastaanotolle oli mukava mennä, ja saman sairaalan valinta synnytyspaikaksi toi mielenrauhaa.
Täällä riippuu täysin vakuutuksesta, minne sairaalaan ja mille lääkärille voi mennä niin, että vakuutus kattaa terveyspalvelut ainakin osittain. Vakuutusyhtiöt tekevät laskutussopimuksia sairaalaverkostojen ja muiden palveluntarjoajien kanssa, ja näin määrittyy, minne yksilö voi hakeutua hoitoon. Jotkut lääkärit eivät edes hyväksy potilaita, joiden vakuutus ei ole solminut sopimusta heidän kanssaan ja jotka eivät siten kuulu vakuutuksen piiriin. Sairaalaan ja ensiapuun pääsee kyllä, mutta tuhansien dollarien lasku voi kolahtaa postiluukusta, jos kyseinen palveluntarjoaja ei kuulu vakuutuksen piiriin (ja välillä vaikka kuuluisikin).
Entäs meidän vakuutus?
Vakuutuksemme kattaa 90-100 prosenttia käytetyistä palveluista, kunhan ne kuuluvat vakuutuksen piiriin. Tämä toki sen jälkeen, kun vuosittainen 6 000 dollarin omavastuuosuus on tullut täyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuukausittaisen vakuutusmaksun lisäksi maksamme terveyspalveluita tuohon 6 000,00 dollariin asti, jonka jälkeen lääkärikäynnit ovat joko täysin tai melkein ilmaisia. Tämän systeemin takia Emmin ja minun sairaalalaskuista jäi meille yhteensä maksettavaksi noin 1 500 dollaria. Vakuutusyhtiön lähettämän kuukausiraportin mukaan sairaala laskutti heitä n. $16 000.00 edestä. Onneksi on vakuutus!
Synnytys sektiolla
Raskaus sujui hyvin ja raskausviikolla 39+1 suuntasimme sairaalaan keisarinleikkaukseen. Matkalla veimme Ashtonin Tylerin isän ja äitipuolen luo, jossa hän vietti kaksi yötä. Leikkausaika oli klo 12 ja meidät oli määrätty saapuvaksi sairaalaan klo 10. Sairaalaan kirjautumisen jälkeen sairaanhoitaja ohjasi meidät huoneeseen, jossa vietimme seuraavat 3 päivää. Sairaanhoitaja teki alustavat testit ja kysyi liudan kysymyksiä, muun muassa pyysi minua vapaamuotoisesti kertomaan, mikä toimenpide oli kyseessä - oletettavasti mittaakseen ymmärrykseni siitä, mitä oli tapahtumasa. Hän antoi meille rannekkeet, jotka tulisivat olemaan identtiset vauvan rannekkeen kanssa.
Vähän klo 12 jälkeen anestesialääkäri oli valmis ja sitten mentiin. Tyler laittoi päälleen leikkaussaliin tarvittavat vaatteet ja sairaanhoitaja rullasi sänkyni salin odotusaulaan. Siellä anestesialääkäri esitteli itsensä, kysyi muutaman kysymyksen (muun muassa uudestaan että kertoisin, mikä toimenpide oli kyseessä) ja selosti sitten miten spinaalipuudutus tapahtuisi. Tylerin käskettiin odottaa odotusaulassa, ja minut kiikutettiin saliin.
Leikkaussalissa lääkärini odotti avustavan lääkärin, sairaanhoitajien, teknikkojen ja anestesialääkärien kanssa. Porukkaa oli vaikka muille jakaa! Yllätyin henkilökunnan paljoudesta, sillä sitä oli Ashtonin sektiossa paljon vähemmän. Oletettavasti siksi, ettei Ashtonin sektio ollut suunniteltu. Kun kaikki oli alkuvalmistelut oli hoidettu, Tyler päästettiin sisään ja operaatio suoritettiin.
Sairaalassa toipuminen
Emmi syntyi maailmaan terveenä klo 12.45, hän painoi 3,6 kilogrammaa ja oli 50cm pitkä. Emmille laitettiin ranteeseen tunnisteranneke, ja nilkkaan varashälytin. Nilkkahälytin laukaisee synnytysosaston turvajärjestelmän, jos se päällä lähtee osastolta pois, tai jos sen yrittää ottaa pois omin avuin. Nilkkahälytin oli tuttu käytäntö jo 4 vuoden takaa, kun Ashton syntyi.
Iltapäivällä, kun tunto oli palannut jalkoihini, pääsin sairaanhoitajien avulla seisomaan, ja alkuillasta jo kävelemään. Vietin sairaalassa 3 yötä, keskiviikosta lauantaihin. Tyler oli kanssamme 2 yötä, ja viimeisen yön kotona Ashtonin kanssa. Halutessani olisin päässyt kotiin jo perjantaina, mutta kipujen takia viivyin lauantaihin.
Sairaalassa lastenlääkäri kävi päivittäin tarkastamassa Emmin, ja sairaanhoitajat vierailivat huoneessamme ensimmäisen 24 tunnin aikana 2-3 tunnin välein tekemässä meille molemmille tarvittavat testit. Toisen vuorokauden aikana huoltoa oli hiukan harvemmin, ja viimeisenä päivänä sairaanhoitajat tarkistivat tilanteen vain muutaman kerran.
Iida Berg
Täällä synnytysosastoilla on nursery, jonne voi pyytää sairaanhoitajien vievän vauvan yöksi klo 22-6 välillä, jotta äiti saa muutaman tunnin rauhallista unta. Sairaanhoitajat tuovat vauvan takaisin huoneeseen 2-3 tunnin välein syömään. Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, nurseryyn ei pääse. Ensimmäisen yön jälkeen lähetimme Emmin nurseryyn öiksi, jotta saimme levättyä muutaman hetken.
Sitten kotiin!
Lauantaina kirjauduimme sairaalasta ulos mukanamme liuta ohjeita ja papereita kotiin viemisiksi. Ensimmäinen lastenlääkäriaika omalle lääkärillemme oli jo kotiutumista seuraavana päivänä, ja sitä seuraava tarkastus tästä viikon päästä kun Emmi oli 2 viikkoa vanha. Kahden viikon iässä hän oli jo ylittänyt syntymäpainonsa, ja lihonut 50 grammaa.
Ensimmäiset viikot kotona olivat rankat Ashtonin totutellessa jakamaan vanhempien huomio pikkusiskon kanssa. Nyt, kun yhteiseloa on takana jo vähän yli kuukausi, arki sujuu paremmin. Leikkauksesta paraneminen oli myös oma turhauttava urakkansa, mutta sekin on suurimmaksi osaksi jo takanapäin.
Pystyn pitämään 12 viikkoa äitiyslomaa, joten palaan töihin heinäkuun alussa. Palattuani töihin voin työskennellä kotoa käsin 4 päivää viikossa, joten tämä helpottaa Tylerin oloa kotona kahden lapsen kanssa. Elämä nelihenkisenä perheenä lähtee tästä käyntiin.
***
Iida Berg asuu amerikkalaisen miehensä ja kahden lapsen kanssa reilun 70 000 asukkaan Appletonissa Wisconsinissa, jonne hän muutti helmikuussa 2016. Iida on suurimmaksi osaksi äiti ja vaimo, mutta hän yrittää myös kovasti toteuttaa itseään näiden määritelmien ulkopuolella.