Ja­mes Bald­wi­nin iden­ti­teet­ti­ka­te­go­ri­oi­ta haas­ta­va ajat­te­lu oli ai­kaan­sa edel­lä. Hä­nen nä­ke­myk­sen­sä ro­dun ja sek­su­aa­li­suu­den po­liit­ti­ses­ta la­tau­tu­nei­suu­des­ta ja ih­mis­ten eri­ar­voi­suu­des­ta ylit­tä­vät ra­jo­ja ja ovat edel­leen re­le­vant­te­ja.

 Af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­sen kir­jai­li­jan ja ak­ti­vis­tin Ja­mes Bald­wi­nin (1929–1987) ajat­te­lua ja kir­jal­lis­ta tuo­tan­toa mää­rit­tää ame­rik­ka­lai­sen ro­tu­sor­to­po­li­tii­kan viil­tä­vä kri­tiik­ki ja toi­saal­ta vank­ku­ma­ton us­ko ih­mi­syy­den mo­raa­li­seen ke­hi­tyk­seen. Bald­wi­nin te­ok­sis­ta nou­see vah­vas­ti esil­le juu­ri tämä ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan eri­ar­voi­suu­den ja sor­to­po­li­tii­kan his­to­ri­an ja toi­saal­ta vaih­to­eh­tois­ten tu­le­vai­suuk­sien vä­li­nen ris­ti­ve­to.

Vaik­ka Bald­wi­nin kir­jal­li­sen tuo­tan­non ja elä­män päät­ty­mi­ses­tä on ku­lu­nut pian kol­me­kym­men­tä­vii­si vuot­ta, hä­nen sa­nan­sa re­so­noi­vat ny­ky­het­kes­sä il­man vai­men­tu­mi­sen häi­vää­kään ulot­tu­en kau­as Yh­dys­val­to­jen ul­ko­puo­lel­le. Ne ylit­tä­vät niin val­ti­ol­li­sia ra­jo­ja kuin abst­rak­tim­pia ih­mis­ten vä­lil­le mää­ri­tet­ty­jä ro­dun, sek­su­aa­li­suu­den ja su­ku­puo­len raja-ai­to­ja.

Edelläkävijä

Bald­wi­nin ajat­te­lu oli mo­nes­sa suh­tees­sa ai­kaan­sa edel­lä. Jo 1900-lu­vun puo­li­vä­lin var­hais­tuo­tan­nos­saan hän ky­see­na­lais­ti ih­mis­ten luo­kit­te­lun ihon­vä­rin, su­ku­puo­len, sek­su­aa­li­suu­den ja ta­lou­del­li­sen ase­man pe­rus­teel­la. Hän näki sel­ke­äs­ti, mi­ten nämä iden­ti­tee­tin pe­rus­ra­ken­nu­sai­neet muut­tu­vat hel­pos­ti epä­ta­sa-ar­von pe­rus­teik­si ja sor­to­val­lan vä­li­kap­pa­leik­si.

Es­seis­sään Bald­win ruos­kii Yh­dys­val­to­jen ro­tu­po­li­tiik­kaa suo­ra­sa­nai­ses­ti, mut­ta tun­nu­so­mai­sen, lä­hes ru­nol­li­seen kau­no­pu­hei­suu­teen pe­rus­tu­van re­to­riik­kan­sa voi­min. Mut­ta huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä val­koi­nen yli­val­ta jou­tuu Bald­wi­nin sa­nan­säi­län koh­teek­si, hän käyt­tää usein mo­ni­kon en­sim­mäis­tä per­soo­naa kri­ti­soi­des­saan ra­ken­teel­lis­ta ra­sis­mia ja sen il­men­ty­miä. Täl­lä ta­voin hän ko­ros­taa sitä, et­tä yh­teis­kun­ta on mo­ni­mut­kai­nen ko­ko­nai­suus, jos­sa kaik­ki liit­tyy kaik­keen.

On mer­kil­le­pan­ta­vaa, et­tä Bald­wi­nin es­seet kes­kit­ty­vät usein ni­me­no­maan ro­dul­lis­ta­mi­seen ja ra­sis­miin kyt­key­ty­viin on­gel­miin. Kau­no­kir­jal­li­sis­sa te­ok­sis­saan hä­nen huo­mi­on­sa koh­den­tuu myös sek­su­aa­li­seen eri­ar­voi­suu­teen ja ho­mo­fo­bi­aan niin val­koi­sen val­ta­vä­es­tön kuin af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lais­ten yh­tei­sö­jen­kin kes­kuu­des­sa.

Todistaja ja profeetta

Bald­win oli tin­ki­mät­tö­män kriit­ti­nen ana­ly­soi­des­saan ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan epä­koh­tia ja eri­tyi­ses­ti af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lais­ten syr­jin­tää, joi­ta hän jou­tui elä­mäs­sään ko­ke­maan ja to­dis­ta­maan. Hän kri­ti­soi ame­rik­ka­lai­sen unel­man ra­sis­ti­suut­ta ja ho­mo­fo­bi­suut­ta; sitä, mi­ten tuo unel­ma on saa­vu­tet­ta­vis­sa vain val­koi­ses­ta he­te­ro­sek­su­aa­li­ses­ta val­ta­vir­ras­ta kä­sin. Nor­meis­ta poik­ke­a­mi­nen te­kee vää­jää­mät­tä ame­rik­ka­lai­ses­ta unel­mas­ta saa­vut­ta­mat­to­man, jol­loin tuo myyt­ti­nen unel­ma näyt­täy­tyy van­ki­la­na, ei mah­dol­li­suuk­sien ho­ri­sont­ti­na.

Kri­tii­kin li­säk­si Bald­wi­nin tuo­tan­nos­ta nou­see myös ihan­teel­li­nen puo­li. Hän ei tyy­ty­nyt vain pin­nal­li­ses­ti osoit­te­le­maan epä­koh­tia, vaan pu­reu­tui sy­väl­le eri­ar­voi­suu­den syi­hin, me­ka­nis­mei­hin ja seu­rauk­siin. Hä­nen te­ok­sis­saan nä­kyy vah­vas­ti pyr­ki­mys koh­ti maa­il­maa, jos­sa rotu, sek­su­aa­li­suus ja su­ku­puo­li ei­vät enää toi­mi­si val­lan vä­li­kap­pa­lei­na ja sor­ron pe­rus­tei­na.

Täs­sä koh­taa pii­lee hai­hat­te­le­van ihan­teel­li­suu­den vaa­ra. Bald­wi­nin nä­ke­mys säi­lyy kui­ten­kin tiu­kas­ti kiin­ni Yh­dys­val­to­jen yh­teis­kun­nal­lis­ten epä­koh­tien to­del­li­suu­des­sa, ei­kä hän ra­ken­na au­voi­sia pil­vi­lin­no­ja täy­del­li­ses­tä tasa-ar­von ja yh­tei­sym­mär­ryk­sen on­ne­las­ta. Pi­kem­min­kin hä­nen te­ok­sen­sa tar­jo­a­vat vä­läh­dyk­se­no­mai­sia vi­si­oi­ta vaih­to­eh­toi­sis­ta tu­le­vai­suuk­sis­ta; nä­ky­jä, joi­den to­teut­ta­mi­sen vai­keut­ta hä­nen pro­fee­tal­li­nen re­to­riik­kan­sa ei yri­tä pei­tel­lä.

Rajanylityksiä

Bald­wi­nin ro­maa­neis­sa yli­te­tään mo­nen­lai­sia ra­jo­ja. Niis­sä esiin­tyy pait­si ro­tu­jen­vä­li­siä suh­tei­ta myös suh­tei­ta sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien hen­ki­lö­hah­mo­jen vä­lil­lä. Täl­lä ta­voin esiin nou­see iden­ti­tee­tin eri osa­te­ki­jöi­den vä­li­nen yh­teys. Lä­hes mikä ta­han­sa nor­meis­ta poik­ke­a­va piir­re kel­paa alis­ta­mi­sen pe­rus­teek­si, ja var­sin usein val­ta toi­mii eri iden­ti­teet­ti­ka­te­go­ri­oi­den kaut­ta sa­ma­nai­kai­ses­ti. Esi­merk­ki­nä täs­tä on rotu ja su­ku­puo­li, joi­den pe­rus­teel­la ei-val­kois­ten nais­ten ase­ma on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut poik­keuk­sel­li­sen on­gel­mal­li­nen.

Ro­maa­nien­sa hen­ki­löi­den kaut­ta Bald­win haas­toi eri­tyi­ses­ti 1950- ja 60-lu­vuil­la lu­ki­joi­taan tar­kas­te­le­maan kriit­ti­ses­ti omia asen­tei­taan. Sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien vä­li­set ro­tu­ra­jo­ja ylit­tä­vät sek­si­koh­tauk­set saat­ta­vat tun­tua ny­ky­ään mal­til­li­sil­ta ja ar­ki­päi­väi­sil­tä, mut­ta il­mes­ty­es­sään Yh­dys­val­tain ro­tu­e­rot­te­lu­po­li­tii­kan ja ins­ti­tu­ti­o­naa­li­sen ra­sis­min kon­teks­tis­sa ne oli­vat po­lee­mi­sia ja po­liit­ti­ses­ti la­tau­tu­nei­ta.

On myös tär­ke­ää huo­ma­ta, et­tei Bald­win ra­joit­ta­nut ajat­te­lu­aan Yh­dys­val­toi­hin ja af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lais­ten ti­lan­tee­seen. Jo hä­nen toi­nen ro­maa­nin­sa Huo­ne Pa­rii­sis­sa (1956) si­joit­tuu Yh­dys­val­to­jen ul­ko­puo­lel­le, ja tämä kan­sal­li­sia ra­jo­ja ylit­tä­vä suun­taus jat­kuu hä­nen tuo­tan­ton­sa lop­puun saak­ka. Tämä omal­ta osal­taan ko­ros­taa Bald­wi­nin mer­ki­tys­tä ei vain ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan epä­ta­sa-ar­voi­suu­den krii­tik­ko­na, vaan ai­dos­ti kan­sain­vä­li­se­nä ajat­te­li­ja­na.

Valon ja vuorovetten armoilla

Vii­mei­sek­si jää­nees­sä ro­maa­nis­saan Just Abo­ve My Head (1979), jota ei ole suo­men­net­tu, Bald­wi­nin kä­si­tys ro­dus­ta saa ver­taus­ku­val­li­sen mut­ta yti­mek­kään mää­ri­tel­män: ”Sä­vy­jä ei voi lu­ki­ta. Väri on ikui­ses­ti va­lon ar­moil­la”. Rotu ja muut iden­ti­tee­tin osa-alu­eet ovat siis so­si­aa­li­ses­ti ja po­liit­ti­ses­ti mää­ri­tel­ty­jä ka­te­go­ri­oi­ta, jot­ka tyy­pil­li­ses­ti val­jas­te­taan pal­ve­le­maan hal­lit­se­via val­taint­res­se­jä. Tämä ar­gu­ment­ti tuli esil­le Bald­wi­nin kir­joi­tuk­sis­sa jo 1950-lu­vun tait­tees­sa, jol­loin se ei vie­lä edus­ta­nut aka­tee­mi­sen ajat­te­lun val­ta­vir­taa.

Ku­ten yl­lä ole­vas­ta lai­nauk­ses­ta voi pää­tel­lä, Bald­win ky­see­na­lais­taa myös mus­tan ja val­koi­sen vas­tak­kai­na­set­te­lun. Hän muis­tut­taa, et­tä kun ih­mi­set sul­lo­taan näi­hin lo­ke­roi­hin, on tu­lok­se­na yk­sin­ker­tais­tet­tua ja pel­kis­tet­tyä to­del­li­suut­ta, Pel­le Mil­joo­nan kap­pa­leen teks­tiä lai­na­tak­se­ni. Ku­kaan ei ole ab­so­luut­ti­sen mus­ta tai val­koi­nen, vaan me kaik­ki olem­me eri sä­vy­jen ja vä­rien yh­dis­tel­miä. Jako mus­taan ja val­koi­seen on ai­na ja kaik­ki­al­la po­liit­tis­ten val­ta­pyr­ki­mys­ten mo­ti­voi­maa.

Bald­win ko­ros­taa, et­tä ai­noa py­sy­vä ja muut­tu­ma­ton asia on muu­tos it­se. Täs­sä jat­ku­van muu­tok­sen vuo­ro­ve­den liik­kees­sä elää myös Bald­wi­nin it­se­pin­tai­nen, jos­kin häi­ly­vä toi­ve ih­mis­ten mo­raa­li­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä. Sii­tä, et­tä jo­nain päi­vä­nä he­räi­sim­me maa­il­maan, jos­sa ihon­vä­ri, sek­su­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen tai su­ku­puo­li ei­vät mää­rit­te­li­si yh­teis­kun­nal­li­sia alis­tus­suh­tei­ta.

Taus­tal­la on ym­mär­rys sii­tä, et­tä his­to­ria ete­nee vuo­ro­vet­ten lail­la, jol­loin vuok­sea seu­raa luo­de, edis­tys­tä vas­ta­re­ak­tio ja vas­ta­re­ak­ti­o­ta edis­tys. Mikä lo­pul­ta muut­tuu ja mi­ten pal­jon on ikui­nen ky­sy­mys. Tä­hän epä­var­muu­den ja toi­von yh­dis­tel­mään poh­jau­tuu Bald­wi­nin ver­sio ame­rik­ka­lai­ses­ta unel­mas­ta.

***

Pek­ka Kil­pe­läi­nen (FT) toi­mii eng­lan­nin kie­len ja kult­tuu­rin yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa. Hä­nen tut­ki­muk­sen­sa kes­kit­tyy af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­seen kir­jal­li­suu­teen. Väi­tös­kir­jas­saan hän tut­ki Ja­mes Bald­wi­nin tuo­tan­nos­ta nou­se­via ro­dun ja sek­su­aa­li­suu­den ky­sy­myk­siä po­liit­ti­sen ali­ta­jun­nan nä­kö­kul­mas­ta. Aka­te­mi­a­tut­ki­jap­ro­jek­tis­saan hän kar­toit­ti or­juu­den trau­maat­ti­sen muis­ton il­men­ty­miä ja vai­ku­tuk­sia af­rik­ka­lai­sa­me­rik­ka­lai­ses­sa ny­ky­kir­jal­li­suu­des­sa. Hä­nen kir­jan­sa Post­ca­te­go­ri­cal Uto­pia on vii­meis­te­ly­vai­hees­sa ja jul­kais­taan Pe­ter Lan­gin toi­mes­ta.