Maa­han­muut­to­vai­heen  (kar­ke­as­ti ot­ta­en vuo­det 1880-1920) jäl­kei­nen ame­ri­kan­suo­ma­lai­suus on jää­nyt va­jaal­le huo­mi­ol­le tut­ki­muk­ses­sa ja ylei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa.  Ame­ri­kas­sa syn­ty­nees­tä suo­ma­lais­kult­tuu­ris­ta tie­de­tään 1950-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kol­le alun pe­rin si­joit­tu­vat Min­ne­so­tan poh­joi­so­sis­sa ke­hi­te­tyt St. Ur­hon juh­lat.

Juh­la pe­rus­tet­tiin vit­si­nä ark­ki­vi­hol­li­sil­le, ame­ri­ka­nir­lan­ti­lai­sil­le ja hei­dän St. Pat­rick’s Day -juh­lil­leen. Li­säk­si pe­reh­ty­neem­pi tie­do­net­si­jä saat­taa löy­tää li­sä­tie­toa 1970-lu­vun alun toi­ses­ta ame­ri­kan­suo­ma­lai­ses­ta iko­nis­ta, Poh­jois-Mic­hi­ga­nis­sa luo­dus­ta Heik­ki Lun­ta -hah­mos­ta. Mut­ta sii­nä koko tun­net­tu ta­ri­na pää­piir­teis­sään oli­kin.


Vähättelevää debattia

Tok­si­sim­mil­laan suh­de myö­häi­sem­pään ame­ri­kan­suo­ma­lai­suu­teen on ol­lut Suo­mes­sa jopa yli­mie­lis­tä ja tuo­mit­se­vaa. Yh­dys­val­to­jen ra­jo­jen avau­dut­tua muut­to­liik­keil­le vuo­den 1965 jäl­keen Flo­ri­daan syn­tyi kult­tuu­rien tör­mäys, kun ame­ri­kan­suo­ma­lai­set ja suo­ma­lai­set elä­ke­läi­set ei­vät löy­tä­neet yh­teis­tä kiel­tä suo­ma­lai­suu­des­ta pu­hu­es­saan.

Vä­hät­te­le­vää de­bat­tia käy­tiin Suo­mes­sa sa­no­ma­leh­dis­sä saak­ka. Täl­tä ajal­ta lie­nee pe­räi­sin myös pint­ty­nyt kä­si­tys ame­ri­kan­suo­ma­lai­sis­ta jon­kin­lai­si­na men­nei­syy­teen unoh­tu­nei­na kum­ma­jai­si­na, joi­den kä­si­tys Suo­mes­ta ja maa­il­mas­ta on unoh­tu­nut jon­ne­kin 1900-lu­vun alun maa­han­muut­to­vai­heen vuo­siin.

Toi­saal­ta ylen­kat­se on help­poa ym­mär­tää, sil­lä tie­don­puu­te on ol­lut sekä ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten et­tä suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa suur­ta. Suo­mes­sa laa­jan ylei­sön tie­don­saan­ti on jää­nyt pää­o­sin me­di­an ja niin sa­no­tun laa­jem­man his­to­ri­a­kult­tuu­rin (me­dia, po­pu­laa­ri­kult­tuu­ri ja kir­jal­li­suus his­to­ri­a­tie­don tuot­ta­ji­na pel­kän aka­tee­mi­sen his­to­ri­an­tut­ki­muk­sen tai kou­luo­pe­tuk­sen rin­nal­la) va­raan.

Aka­tee­mi­set tut­ki­muk­set ovat löy­tä­neet lu­ki­jan­sa lä­hin­nä aka­tee­mi­sis­ta kol­le­gois­ta. Vas­ta 2000-lu­vul­la Erk­ki Määt­tä­sen hie­no ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten tv-do­ku­ment­tien sar­ja Yleis­ra­di­ol­le on muut­ta­nut kurs­sia täl­tä osin. On ol­lut mah­dol­li­suus op­pia muun­tu­nees­ta ame­ri­kan­suo­ma­lai­suu­des­ta, ai­na­kin ri­vien vä­lis­sä. Ar­vo Tam­mi­sen vuon­na 1947 Yh­dys­val­lois­sa ku­vaa­ma ”Sy­dä­me­ni lau­lu” oli vie­lä kiin­ni 1900-lu­vun al­ku­puo­lis­kon maa­han­muut­to­vai­heen kult­tuu­ris­sa ja Suo­mi-nos­tal­gi­as­sa.

Yh­dys­val­lois­sa taa­sen ame­ri­kan­suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria his­to­ri­al­li­ses­sa mie­les­sä esil­le tuo­va et­ni­nen me­dia on syn­ty­nyt pää­o­sin vas­ta 1980-lu­vun jäl­ki­puo­lis­kon myö­tä, sil­loin­kin yk­sit­täis­ten alu­eel­lis­ten jul­kai­su­jen kaut­ta. His­to­ri­an tun­neil­la yh­dys­val­ta­lai­sis­sa opi­nah­jois­sa ei ole et­ni­siin ryh­miin tai kult­tuu­rei­hin pe­reh­dyt­ty. Tie­to ame­ri­kan­suo­ma­lai­suu­des­ta on le­vin­nyt vain ko­ti­pii­ris­sä, jos siel­lä­kään. Laa­jem­mas­sa yh­teis­kun­nal­li­ses­sa pers­pek­tii­vis­sä eten­kään kyl­män so­dan vuo­si­na et­ni­syy­des­tä ei juu­ri pu­hut­tu. On sel­vää, et­tä ase­tel­ma syn­nyt­tää en­nem­min tai myö­hem­min ti­lauk­sen uu­del­le in­for­maa­ti­ol­le.

2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa ame­ri­kan­suo­ma­lai­nen do­ku­men­ta­ris­mi näyt­täi­si ole­van et­ni­sen me­di­an ja oma­e­lä­mä­ker­ral­li­sen kir­jal­li­suu­den ohel­la se his­to­ri­a­kult­tuu­ri­nen pää­väy­lä, jon­ka kaut­ta kai­vat­tua tie­toa le­vi­te­tään Yh­dys­val­lois­sa. Jul­kai­su­ka­na­vil­le yh­teis­tä on se, et­tä te­ki­jät ovat kol­man­nen tai nel­jän­nen su­ku­pol­ven ame­ri­kan­suo­ma­lai­sia ja et­tä te­os­ten ta­voit­tee­na on pait­si his­to­ri­a­ta­ri­noi­den tuot­ta­mi­nen myös uu­den it­seym­mär­ryk­sen ra­ken­ta­mi­nen ame­ri­kan­suo­ma­lai­sen yh­tei­sön kes­kuu­des­sa.

Do­ku­men­ta­ris­teis­ta nou­se­vat esiin eri­tyi­ses­ti nuor­ta su­ku­pol­vea edus­ta­va Kris­tin Oja­nie­mi ja ko­ke­nut fil­min­te­ki­jä, jo 1980-lu­vul­la jul­kai­su­toi­min­nan aloit­ta­nut, eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri Mic­ha­el Lou­ki­nen. Uu­den et­ni­sen me­di­an tär­kein toi­mi­ja on Poh­jois-Mic­hi­ga­nis­ta kä­sin toi­mi­tet­ta­va Fin­nish Ame­ri­can Re­por­ter. His­to­ri­al­li­ses­ti Carl Pel­lon­paan ”Fin­land Cal­ling – Suo­mi kut­suu” -tv-oh­jel­man (1962-2015) mer­ki­tys­tä oli­si koh­tuu­ton­ta jät­tää mai­nit­se­mat­ta.

Oja­nie­men ja Lou­ki­sen do­ku­ment­ti­fil­meis­tä eten­kin en­sin mai­ni­tun te­ok­set ovat kal­lis­tu­nei­ta ryh­mä- ja yk­si­lö­ta­son iden­ti­teet­ti­poh­dis­ke­luil­le. Oja­nie­mi jopa pai­not­taa do­ku­ment­ti­tuo­tos­ten mer­ki­tys­tä oman ame­ri­kan­suo­ma­lai­sen it­seym­mär­ryk­sen­sä kas­vat­ta­mi­ses­sa. Tämä myös nä­kyy te­os­ten si­säl­löis­sä. ”Co-Ope­ra­ti­ve­ly Yo­urs” (2017) on mie­len­kiin­toi­sim­mil­laan sil­loin, kun ame­ri­kan­suo­ma­lai­set haas­ta­tel­ta­vat käy­vät läpi suo­ma­lai­suu­teen liit­ty­viä nos­tal­gi­sia tun­tei­ta elä­män­tai­pa­lei­den­sa var­rel­ta.
 

Kokemushistoria talteen

Yh­tei­sen ko­ke­mus­his­to­ri­an ra­ken­ta­mi­nen näyt­täi­si ame­ri­kan­suo­ma­lai­sil­le tär­ke­äl­tä. Myö­hem­pien su­ku­pol­vien suo­ma­lai­suus­muis­tot ei­vät enää lii­ty Suo­meen vaan eri­lai­siin ti­lan­tei­siin suo­ma­lai­sil­la far­meil­la Yh­dys­val­lois­sa tai ame­ri­kan­suo­ma­lai­sis­sa osuus­kaup­pa­liik­keis­sä ko­et­tui­hin mie­lui­siin lap­suu­den­ko­ke­muk­siin. Ame­ri­kan­suo­ma­lai­sis­sa osuus­kau­pois­sa oli mah­dol­lis­ta asi­oi­da suo­mek­si hy­vin pit­kään. Vas­ta iso­jen ylei­sa­me­rik­ka­lais­ten kaup­pa­ket­ju­jen tulo alu­eil­le toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen mur­si ”co-opien” ase­maa erään­lai­si­na suo­ma­lai­si­na tur­va­sa­ta­mi­na.

Toi­saal­ta ko­ke­mus­his­to­ri­as­sa su­ku­pol­vi­nen eron­te­ko on nä­ky­vää: jo kol­mas ame­ri­kan­suo­ma­lai­nen su­ku­pol­vi näyt­täi­si hy­län­neen me­lod­ra­maat­ti­set muis­tot suo­ma­lais­ten ”haa­leis­ta”, jot­ka oli­vat maa­han­muut­to­vai­heen joh­ta­via et­ni­siä koh­taa­mis­paik­ko­ja. Niin ikään pol­kat, vals­sit, kan­te­leet ja kan­sal­lis­pu­vut näyt­täi­si­vät puut­tu­van kol­man­nen su­ku­pol­ven muis­te­lois­ta, vaik­ka ne et­ni­sis­sä juh­lis­sa ame­ri­kan­suo­ma­lai­si­na myyt­tei­nä edel­leen sin­nik­kääs­ti ovat­kin läs­nä.

Mic­ha­el Lou­ki­sen do­ku­men­teis­sa ko­ros­tuu su­ku­pol­vi­ta­son muu­tos ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa. Seik­ka on mer­kit­tä­vä, sil­lä suo­men kie­li al­koi pää­sään­töi­ses­ti ka­do­ta yh­tei­sös­tä jo en­sim­mäi­sen Yh­dys­val­lois­sa syn­ty­neen su­ku­pol­ven myö­tä. Syi­tä tä­hän oli mo­nen­lai­sia.

Per­heis­sä ha­lut­tiin tur­va­ta jäl­ke­läis­ten me­nes­tys uu­des­sa yh­teis­kun­nas­sa pu­hu­mal­la heil­le ko­ti­o­lois­sa­kin vain eng­lan­tia. Osas­sa ta­pauk­sis­ta stig­ma­ti­soi­tu­mi­nen siir­to­lai­sik­si ha­lut­tiin vält­tää ja kaik­ki mer­kit hal­vek­su­tus­ta suo­ma­lai­suu­des­ta ha­lut­tiin peit­tää, pu­he­kiel­tä ja ni­miä myö­ten. Toi­saal­ta myös su­ku­pol­vit­tain yleis­ty­neet mo­niet­ni­set avi­o­lii­tot al­koi­vat li­sään­tyä, mikä joh­ti se­kin ko­ti­kie­len muut­tu­mi­sek­si pa­kos­ta­kin eng­lan­nik­si.

Lou­ki­sen jul­kai­suis­ta var­hais­työ ”Fin­nish Ame­ri­can Li­ves” (1982) pai­not­taa hie­nos­ti tätä muu­tos­ta ame­ri­kan­suo­ma­lai­sen far­mi­ku­vauk­sen kaut­ta. Yh­tä ai­kaa kol­men su­ku­pol­ven läs­nä ol­les­sa ka­me­ra ja mik­ro­fo­ni tal­len­ta­vat kuin var­kain ame­rik­ka­lais­tu­mi­seen, as­si­mi­laa­ti­oon ja toi­saal­ta et­ni­seen yl­pey­teen liit­ty­viä asi­oi­ta. Lou­ki­sen ”Pel­kie. A Cen­tu­ry of Fin­nish­ness in the Ame­ri­can North Woods” (2019) puo­les­taan on mie­len­kiin­toi­nen ku­vaus “haa­mu­kau­pun­gik­si” muut­tu­mai­sil­laan ole­van van­han suo­ma­lai­syh­tei­sön vai­heis­ta.

Ame­ri­kan­suo­ma­lai­suut­ta oli­si toi­saal­ta ny­ky­het­kes­sä vää­rin tul­ki­ta pel­kän suo­ma­lai­suut­ta pai­not­ta­van ar­gu­men­taa­ti­on voi­min. Ene­ne­vis­sä mää­rin kyse on ame­rik­ka­lai­ses­ta iden­ti­fi­kaa­ti­os­ta ja ti­lan­teit­tain ak­ti­voi­tu­vas­ta et­ni­syy­des­tä, joka on li­säk­si mer­kit­tä­vil­tä osil­taan muut­tu­nut Suo­mes­ta läh­tön­sä jäl­keen. Muu­tos on sitä nä­ky­väm­pää mitä kau­em­mas maa­han­muut­to­su­ku­pol­ves­ta ede­tään.


Arkipäiväistä amerikkalaisuutta

Ame­rik­ka­lais­tu­mi­sel­la ja po­pu­laa­ri­kult­tuu­ril­la on täs­sä pro­ses­sis­sa mer­kit­tä­vä osuu­ten­sa. ”Mei­dän ikä­luok­kam­me mu­ka­na rock’n’roll tuli Ish­pe­min­giin” (Ish­pe­ming on kuu­lui­sa suo­ma­lais­kau­pun­ki Poh­jois-Mic­hi­ga­nis­sa), ku­ten Jane Piir­to asi­an ko­ko­el­mas­saan ”A Lo­ca­ti­on In The Up­per Pe­nin­su­la” muo­toi­li. Ko­ke­mus­his­to­ri­aan kuu­lu­vat myös Viet­na­min sota ja Ja­mes Dean sii­nä mis­sä suo­ma­lai­suu­teen liit­ty­vät muis­tot, jos­kus ki­pe­ät­kin sel­lai­set. 

Ny­ky­het­kes­sä ame­ri­kan­suo­ma­lai­suus on­kin usein ar­ki­päi­väis­tä ame­rik­ka­lai­suut­ta, joka on sa­ma­nai­kai­ses­ti yl­peä et­ni­sis­tä läh­tö­koh­dis­taan. Osis­sa Yh­dys­val­to­ja suo­ma­lais­kult­tuu­ri on myös jät­tä­nyt nä­ky­vät jäl­ken­sä pai­kal­li­seen kult­tuu­riin. Poh­jois-Mic­hi­ga­nin Han­coc­kis­sa lau­an­tai on sau­na­päi­vä muil­le­kin kuin suo­ma­lais­taus­tai­sil­le kyl­pi­jöil­le. Ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten ja al­ku­pe­räis­vä­es­tön ”Fin­n­di­an”-kult­tuu­rin vai­heis­ta ker­to­vat toi­saal­ta esi­mer­kik­si Lyz Jaa­ko­lan ”Fin­n­di­an Sum­mer”-ää­ni­le­vy (2006) ja Lynn Ma­ria Lai­ta­lan ”Down from Bas­s­wood: Voi­ces of the Boun­da­ry Wa­ters” -kir­ja (2016).

Huo­mi­o­nar­vois­ta uu­den it­seym­mär­ryk­sen ra­ken­ta­mi­ses­sa his­to­ri­a­kult­tuu­rin kaut­ta on his­to­ri­a­kult­tuu­riin liit­ty­vien aloit­tei­den tu­le­mi­nen pää­o­sin USA:n maa­seu­tu­a­lu­ei­den suun­nal­ta. Mic­hi­ga­nin ja Min­ne­so­tan poh­joi­so­sat oli­vat tär­kei­tä maa­han­muu­ton koh­tei­ta 100-150 vuot­ta sit­ten suo­ma­lai­sil­le, mut­ta myös Yh­dys­val­to­jen itä- ja län­si­ran­ni­kot nou­si­vat asu­tu­sa­lu­ei­na esiin. New Yor­kin ja Min­ne­a­po­li­sin ”Fin­n­tow­nit” ovat jo his­to­ri­aa, mut­ta Se­at­t­les­sa suo­ma­lais­kult­tuu­ri on edel­leen vah­vaa.

Täs­sä­kin teks­tis­sä esi­tel­lyt ni­met edus­ta­vat kaik­ki alun pe­rin poh­joi­sen kes­ki­län­nen maa­seu­tu­a­lu­ei­den kom­men­taat­to­rei­ta. Jos tut­ki­mus saa jat­kos­sa pa­rem­min tie­toa ur­baa­nien alu­ei­den ame­ri­kan­suo­ma­lai­suu­des­ta se eri vai­heis­sa, on mie­len­kiin­tois­ta näh­dä mis­sä mää­rin se vai­kut­taa nyt val­lit­se­viin kä­si­tyk­siin ryh­män his­to­ri­as­ta ja ylei­ses­tä muu­tok­ses­ta.

***

Jari Nik­ko­la, FM, on väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Tu­run yli­o­pis­tol­la. Si­vii­li­työ­nään hän toi­mii Ru­no­yh­dis­tys Ni­hil In­te­ri­tin toi­min­nan­joh­ta­ja­na.