Joki voi ol­la hen­ki­lö. Vuon­na 2017, yli 140 vuo­den neu­vot­te­lu­jen jäl­keen, Uu­den-See­lan­nin ma­o­rit sai­vat hal­li­tuk­sel­ta pää­tök­sen, et­tä Te Awa Tu­pua -joki on hen­ki­lö. Sil­lä on hen­ki­lön oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det. Ma­o­reil­le täl­lä jo­el­la, ku­ten mo­nil­la muil­la­kin ei-in­hi­mil­li­sil­lä olen­noil­la, on oma iden­ti­teet­tin­sä, ja sitä on kun­ni­oi­tet­tu se­re­mo­ni­ois­sa vuo­si­sa­to­jen ajan. Nyt val­ti­on hal­li­tus, joka toi­mii pää­a­si­as­sa län­si­mais­ten maa­il­man­kat­so­mus­ten kaut­ta, hy­väk­syi vi­ral­li­ses­ti toi­sen ta­van ym­mär­tää maa­il­maa.

Te Awa Tu­pua on kui­ten­kin vain yk­si esi­merk­ki ti­lan­tees­ta, jos­sa ”vi­ral­li­nen taho” tun­nus­taa joen sta­tuk­sen hen­ki­lö­nä. Pai­kal­li­set vi­ra­no­mai­set ovat ni­men­neet esi­mer­kik­si Mag­pie-joen Qué­be­cis­sä ja Kla­math-joen Poh­jois-Ka­li­for­ni­as­sa hen­ki­löik­si. Vuon­na 2008 Ecu­a­dor ot­ti as­ke­lia tä­hän suun­taan tun­nus­ta­mal­la pe­rus­tus­lais­saan luon­non oi­keu­det.

Nämä ovat käy­tän­nön esi­merk­ke­jä kes­kus­te­lus­ta, jota on käy­ty vii­me vuo­si­na sekä po­liit­ti­sil­la foo­ru­meil­la et­tä tut­ki­joi­den pa­ris­sa niin sa­not­tu­jen län­si­mai­sen ja al­ku­pe­räis­kan­so­jen luon­to­kä­si­tys­ten erois­ta, ja nii­den mah­dol­li­ses­ta yh­teen­so­vit­ta­mi­ses­ta. Vuo­si­sa­to­jen ajan al­ku­pe­räis­kan­so­jen ää­net niin Poh­jois-Ame­ri­kas­sa kuin muu­al­la­kin on si­vuu­tet­tu kes­kus­te­luis­sa esi­mer­kik­si luon­non­suo­je­lus­ta tai il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Ti­lan­ne on joh­ta­nut sii­hen, et­tä al­ku­pe­räis­kan­so­jen ää­net, käy­tän­teet, ar­vot ja pe­rin­tei­nen tie­to on käy­tän­nös­sä vai­en­net­tu ai­ka­na, jol­loin tar­vit­sem­me nii­tä enem­män kuin kos­kaan tais­te­lus­sa il­mas­ton­muu­tos­ta vas­taan.
 

Erottomaton osa luontoa

Ro­mant­ti­nen ste­re­o­ty­pia al­ku­pe­räis­kan­sois­ta, jot­ka ovat maa­gi­ses­ti yh­tey­des­sä luon­toon, on kor­vat­tu vii­me vuo­si­na sy­väl­li­sem­mäl­lä ym­mär­ryk­sel­lä ja kun­ni­oi­tuk­sel­la al­ku­pe­räis­kan­so­jen luon­to­suh­det­ta koh­taan. Eng­lan­nin­kie­li­nen ter­mi ”In­di­ge­nous way of being” voi­si suo­mek­si kään­tyä al­ku­pe­räis­kan­so­jen ta­vak­si ol­la jos­sa­kin tie­tys­sä pai­kas­sa tai ti­las­sa. Pu­hu­es­saan täs­tä al­ku­pe­räis­kan­so­jen suh­tees­ta luon­toon maa­il­man­kuu­lu da­ko­ta-tut­ki­ja Vine De­lo­ria, Jr. to­te­si, et­tä ”in­ti­aa­nit [ts. al­ku­pe­räis­kan­sat] ei­vät puhu luon­nos­ta jon­kin­lai­se­na kä­sit­tee­nä tai jo­nain, joka on ’siel­lä jos­sain’. He pu­hu­vat vä­lit­tö­mäs­tä ym­pä­ris­tös­tä, jos­sa he elä­vät. He ei­vät ra­kas­ta kaik­kia pui­ta, jo­kais­ta jo­kea tai vuor­ta. Tär­ke­ää on suh­de, joka ih­mi­sel­lä on tie­tyn puun tai vuo­ren kans­sa.” De­lo­ria viit­ta­si re­la­ti­o­naa­li­seen su­ku­lais­suh­tee­seen (engl. re­la­ti­o­na­li­ty) tai kult­tuu­ri­seen olet­ta­muk­seen, jon­ka mu­kaan ih­mi­nen on ai­na yh­tey­des­sä tai eri­tyi­ses­sä suh­tees­sa ym­pä­ris­töön­sä, ja tämä suh­de pe­rus­tuu eko­lo­gi­seen su­ku­lai­suu­teen ja mer­ki­tyk­siin. Tämä mer­ki­tys voi ol­la us­kon­nol­li­nen, käy­tän­nöl­li­nen, ta­lou­del­li­nen tai nii­tä kaik­kia.

Al­ku­pe­räis­kan­sat ei­vät käy­tän­nös­sä ero­ta ih­mis­tä luon­nos­ta ja ym­pä­ris­tös­tä; pi­kem­min­kin he ovat erot­ta­ma­ton osa sitä. Tätä su­ku­lai­suu­teen pe­rus­tu­vaan re­la­ti­o­naa­li­suu­teen vii­ta­taan eng­lan­nik­si usein myös ter­mil­lä Kin­cent­ric Ece­o­lo­gy. Mo­nil­le al­ku­pe­räis­kan­soil­le ai­ka ja paik­ka liit­ty­vät maa­han ja ve­siin, jois­sa he met­säs­tä­vät ja ka­las­ta­vat, ja paik­koi­hin, mis­sä esi­van­hem­mat ovat asu­neet ja mi­hin hei­dät on hau­dat­tu. Hei­dän ym­pä­ris­tön­sä ei koos­tu vain nä­ky­väs­tä maa­il­mas­ta, vaan sii­hen kuu­luu erot­ta­mat­to­mas­ti myös nä­ky­mä­tön, hen­gel­li­nen maa­il­ma, joka il­me­nee luon­nos­sa ja sen kaut­ta.


Äiti Maan parantavat voimat

Al­ku­pe­räis­kan­sat ei­vät tee eroa jo­ka­päi­väi­sen maa­il­man ja ei-in­hi­mil­li­sen, ”py­hän” maa­il­man vä­lil­lä, mut­ta mo­lem­mat maa­il­mat kuu­lu­vat sa­maan yk­si­löl­li­ses­ti ja yh­tei­söl­li­ses­ti ko­et­tuun maa­il­man­kaik­keu­teen. Voi­tai­siin väit­tää, et­tä al­ku­pe­räis­kan­sat tut­ki­vat ja ko­ke­vat ym­pä­ris­tön eko­lo­gi­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta, ja hei­dän tie­ton­sa eko­sys­tee­mis­tä liit­tyy erot­ta­mat­to­mas­ti hei­dän us­ko­mus­jär­jes­tel­miin­sä.

Sii­nä, mis­sä län­si­mai­nen tie­de nä­kee vain ruo­hoa tai sam­mal­ta la­ti­nan­kie­li­sel­lä ni­mel­lä höys­tet­ty­nä, po­ta­wa­to­mi-tut­ki­jan Ro­bin Wall Kim­me­re­rin sa­noin in­ti­aa­nit nä­ke­vät ”Äi­ti Maan pa­ran­ta­via voi­mia”. Sam­ma­len tai ruo­hon ke­rää­mi­nen aut­taa hän­tä liit­ty­mään, muis­ta­maan ja kuu­lu­maan jo­hon­kin paik­kaan, ai­kaan ja ti­laan. Tut­ki­ja­na hän vaa­tii eko­lo­gi­sen tie­toi­suu­tem­me laa­jen­ta­mis­ta si­säl­lyt­tä­mäl­lä al­ku­pe­räis­kan­so­jen ta­ri­noi­ta ja pe­rin­teis­tä tie­toa aka­tee­mi­siin ja jul­ki­siin kes­kus­te­lui­hin. Kim­me­rer viit­taa al­ku­pe­räis­kan­so­jen pe­rin­tei­seen tie­toon tai pe­rin­tei­seen eko­lo­gi­seen tie­toon (engl. Tra­di­ti­o­nal Eco­lo­gi­cal Know­led­ge, TEK), joka voi­daan tii­vis­tää chu­mash-kan­saan kuu­lu­vien Ali­cia Cor­de­ron ja Lu­hui Is­han sa­noin: ”TEK on tie­to­jär­jes­tel­mä tai maa­il­man­ku­va ih­mi­sen ja ym­pä­ris­tön suh­teis­ta, joka si­säl­tää hen­gel­li­syy­den, kult­tuu­ri­set ar­vot, etii­kan ja yh­teis­kun­nan pe­rus­nor­mit ja joka vä­lit­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, usein suul­li­sen pe­rin­teen kaut­ta. TEK on elä­vää tie­toa, joka si­säl­tää ha­vain­to­ja ym­pä­ris­tös­tä ja ko­ke­muk­sia, jot­ka liit­ty­vät paik­koi­hin ja se il­me­nee ai­na al­ku­pe­räis­kan­so­jen kult­tuu­ri­ses­sa kon­teks­tis­sa; sel­lai­se­naan TEK on upo­tet­tu kult­tuu­riin ei­kä sitä voi­da erot­taa ih­mi­sis­tä ja pai­kois­ta, jois­sa se syn­tyy.”

Hyviä tuloksia yhdistämällä ekologista tietoa ja länsimaista tiedettä

Al­ku­pe­räis­kan­so­ja on maa­il­mas­sa sa­to­ja, jol­lei tu­han­sia, ja heil­lä kai­kil­la on omat kä­si­tyk­sen­sä luon­nos­ta ja ym­pä­ris­tös­tä, mut­ta ero­a­vai­suuk­sis­ta huo­li­mat­ta nii­tä yh­dis­tää yl­lä ku­va­tun kal­tai­nen kä­si­tys sii­tä, mikä on ym­pä­ris­tön ja ih­mi­sen vä­li­nen suh­de. It­se asi­as­sa mo­nil­la ei ole eri­tyis­tä sa­naa joka tar­koit­tai­si luon­toa tai ym­pä­ris­töä, mikä ku­vas­taa lä­heis­tä, erot­ta­ma­ton­ta ”luon­to­suh­det­ta”.

Vuo­si­sa­tai­nen län­si­mai­nen, muun mu­as­sa po­pu­laa­ri­kult­tuu­rin kaut­ta muo­dos­tu­nut tapa al­ku­pe­räis­kan­so­jen pe­rin­tei­sen tie­don ro­man­ti­soi­mi­ses­ta ja sen syr­jäyt­tä­mi­ses­tä esi­mer­kik­si luon­non­suo­je­lus­sa on vä­hi­tel­len muut­tu­mas­sa. Vaik­ka on­gel­mia on edel­leen pal­jon, on vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na py­rit­ty ke­hit­tä­mään osal­lis­ta­vam­pia me­net­te­ly­ta­po­ja ja hal­lin­to­käy­tän­tö­jä, jois­sa al­ku­pe­räis­kan­so­jen tie­to ja käy­tän­nöt on otet­tu mu­kaan kes­kus­te­luun esi­mer­kik­si luon­non­suo­je­luun liit­ty­vis­sä asi­ois­sa. Tämä on huo­mi­oi­tu myös Yh­dis­ty­neis­sä kan­sa­kun­nis­sa. Huh­ti­kuus­sa 2019 YK:n py­sy­vä al­ku­pe­räis­kan­so­jen foo­ru­mi (UNP­P­FII) to­te­si, et­tä al­ku­pe­räis­kan­so­jen pe­rin­teis­tä tie­tä­mys­tä on suo­jel­ta­va ja sitä tar­vi­taan eh­dot­to­mas­ti kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen maa­il­man­laa­juis­ten ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si vuo­teen 2030 men­nes­sä.

On esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka eko­sys­tee­mi on saa­tu toi­pu­maan, kun al­ku­pe­räis­kan­san pe­rin­tei­nen eko­lo­gi­nen ja paik­kaan pe­rus­tu­va tie­to hy­väk­sy­tään osak­si alu­een, ku­ten kan­sal­lis­puis­ton, hoi­toa. Olym­pi­an kan­sal­lis­puis­tos­sa Was­hing­to­nin osa­val­ti­os­sa, Elw­ha-joki, joka kär­si suu­ria tu­ho­ja vii­meis­ten 150 vuo­den ai­ka­na, on en­nal­lis­tet­tu nyt yh­teis­työs­sä kan­sal­lis­puis­ton ja s'klal­lam-kan­san kans­sa. Pa­to­jen pois­ta­mi­sen jäl­keen lohi ja muut ka­lat ovat pa­lan­neet jo­keen, mikä puo­les­taan vai­kut­taa alu­een mui­hin eläin­po­pu­laa­ti­oi­hin ja kas­vien mo­ni­muo­toi­suu­teen. Tämä on yk­si suu­rim­mis­ta jo­kien en­nal­lis­ta­mis­hank­keis­ta maa­il­mas­sa, jos­sa on yh­dis­tet­ty laa­jal­ti al­ku­pe­räis­kan­so­jen pe­rin­tei­nen eko­lo­gi­nen tie­to ja ”län­si­mai­nen” tie­de. S'klal­la­meil­le joen kun­nos­ta­mi­sel­la on val­ta­va kult­tuu­ri­nen, ta­lou­del­li­nen ja hen­ki­nen ar­vo, ja yh­teis­työ pro­jek­tin kans­sa on joh­ta­nut mer­kit­tä­vään kult­tuu­ri­seen el­vyt­tä­mi­seen. Tämä esi­merk­ki osoit­taa, mitä voi­daan saa­vut­taa ot­ta­mal­la al­ku­pe­räis­kan­so­jen nä­kö­kul­mat huo­mi­oon, muun mu­as­sa ym­pä­ris­töön liit­ty­vis­sä glo­baa­leis­sa kes­kus­te­luis­sa.

***

Rani-Hen­rik An­ders­son toi­mi Poh­jois-Ame­ri­kan tut­ki­muk­sen yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Hän on kir­joit­ta­nut lu­kui­sa kir­jo­ja Poh­jois-Ame­ri­kan al­ku­pe­räi­si­kan­sois­ta. Uu­sim­pa­na yh­des­sä Boyd Coth­ra­nin ja Saa­ra Ke­kin kans­sa toi­mi­tet­tu teos "Brid­ging  Cul­tu­ral Con­cept of Na­tu­re: In­di­ge­nous Pe­op­le and Pro­tec­ted Spa­ces of Na­tu­re", (Hel­sin­ki Uni­ver­si­ty Press 2021).

Asi­an­tun­ti­ja-ar­tik­ke­li on osa Fin­nish Ame­ri­can As­so­ci­a­ti­o­nin (FASA) SAM Ma­ga­zi­nel­le kir­joit­ta­maa ajan­koh­tais­ta Yh­dys­val­lat-ko­lum­ni­sar­jaa.