En­sim­mäi­set kol­me lu­ku­kaut­ta Mon­ta­na State Uni­ver­si­tys­sa ovat ol­leet vaa­ti­via, mut­ta opet­ta­neet myös pal­jon. Yk­si tär­keim­mis­tä, el­lei tär­kein, syy läh­teä suo­rit­ta­maan toh­to­rin­tut­kin­toa his­to­ri­as­sa ni­me­no­maan Yh­dys­val­lois­sa, oli mah­dol­li­suu­det eri­kois­tua ym­pä­ris­tö­his­to­ri­aan.

Kun saa­vuin Bo­ze­ma­niin Mon­ta­naan elo­kuus­sa 2021, yö­vyin en­sim­mäi­set kol­me yö­tä Le­wis & Clark -ni­mi­ses­sä mo­tel­lis­sa. Nämä kak­si ni­meä ei­vät mer­kan­neet mi­nul­le mi­tään, mut­ta kun ne al­koi­vat tul­la esiin yhä uu­del­leen ja uu­del­leen jopa his­to­ri­an se­mi­naa­reis­sa­ni, oli mi­nun pak­ko sel­vit­tää, kei­tä nämä her­rat oi­kein oli­vat.

No­pe­as­ti kävi il­mi, et­tei­vät Mis­sou­ri-jo­kea Mon­ta­naan seu­ran­neet, ja lo­pul­ta Tyy­nen val­ta­me­ren ran­nal­le as­ti pää­ty­neet, her­rat, joi­den teh­tä­vä­nä oli kar­toit­taa näi­tä val­ti­ol­le tun­te­mat­to­mia alu­ei­ta vuo­si­na 1803–1806, ol­leet ai­noa auk­ko Yh­dys­val­to­jen his­to­ri­an tun­te­muk­ses­sa­ni.

En­sim­mäi­nen lu­ku­kau­te­ni Mon­ta­na State Uni­ver­si­tys­sä oli rank­ka. Sen li­säk­si, et­tä mi­nul­la oli pal­jon ki­rit­tä­vää Yh­dys­val­to­jen his­to­ri­an osal­ta ver­rat­tu­na kol­le­goi­hi­ni, oli ope­tus­me­to­dei­hin tot­tu­mi­nen vaa­ti­vaa. Yh­dys­val­lois­sa on ta­val­lis­ta, et­tä mais­te­ri­ja toh­to­ri­ta­son kurs­seil­la lu­e­taan joka vii­kol­le kir­ja.

Ei­kä se rii­tä, et­tä kir­ja on lu­et­tu. Sii­tä pi­tää ol­la tar­peek­si sa­not­ta­vaa kol­men tun­nin se­mi­naa­ria var­ten, omia aja­tuk­sia ja ky­sy­myk­siä. Kol­me tun­tia jat­ku­vaa kes­kus­te­lua ei ole mo­nen suo­ma­lai­sen unel­mien ope­tus­me­to­di. En­sim­mäi­se­nä lu­ku­kau­te­na sain usein pään­sä­ryn se­mi­naa­ri­jän­ni­tyk­sen ta­kia ja olin seu­raa­va­na päi­vä­nä niin vä­sy­nyt, et­ten voi­nut aja­tel­la­kaan me­ne­vä­ni kam­puk­sel­le.

Mut­ta ajan kans­sa opin luot­ta­maan kol­le­goi­hi­ni ja it­see­ni ja ajat­te­le­maan, et­tä yk­si tai kak­si kir­jaa vii­kos­sa on ke­vyt viik­ko.

Ympäristöhistoria syynä Amerikkaan lähtemiselle

Ym­pä­ris­tö­his­to­ria on yk­si syis­tä, mik­si ha­lui­sin juu­ri Yh­dys­val­toi­hin opis­ke­le­maan. Ala on kas­va­mas­sa myös Eu­roo­pas­sa, mut­ta sen juu­ret ovat eh­dot­to­mas­ti Poh­jois-Ame­ri­kas­sa, mis­sä sen ase­ma on edel­leen pal­jon vah­vem­pi.

Vii­me vuon­na lai­tok­sem­me tuki opis­ke­li­joi­den osal­lis­tu­mis­ta Ame­ri­kan ym­pä­ris­tö­his­to­ri­an seu­ran (ASEH) kon­fe­rens­siin. Mah­dol­li­suus osal­lis­tua heti en­sim­mäi­se­nä vuon­na kon­fe­rens­siin, jos­sa on nel­jä täyt­tä päi­vää oh­jel­maa ym­pä­ris­tö­his­to­ri­as­ta ja sa­to­ja ym­pä­ris­tö­his­to­ri­oit­si­joi­ta yh­des­sä pai­kas­sa, oli to­del­la ar­vo­kas.

Yk­sin­ker­tai­ses­ti sa­not­tu­na ym­pä­ris­tö­his­to­ria tut­kii ih­mi­sen vai­ku­tuk­sia ym­pä­ris­töön ja ym­pä­ris­tön vai­ku­tuk­sia ih­mi­siin ja yh­teis­kun­tiin. Mo­ni­mut­kai­sem­mak­si ku­vio me­nee, kun alam­me miet­tiä esi­mer­kik­si, mitä tar­koi­tam­me luon­nol­la ja opim­me koko ajan li­sää sii­tä, mi­ten ym­pä­ris­tö vai­kut­taa sii­hen, mi­ten ke­hom­me toi­mi­vat.

Kult­tuu­rin li­säk­si myös ma­te­ri­aa­li­sen to­del­li­suu­den ym­mär­re­tään vai­kut­ta­van his­to­ri­an kul­kuun. Tämä on hy­vin vas­tak­kai­nen aja­tus 1980-lu­vul­la alal­la val­lin­nee­seen kult­tuu­ri­seen kään­tee­seen, jon­ka mu­kaan kaik­ki asi­at, joi­den se­lit­tä­mi­sek­si käy­täm­me kiel­täm­me, ovat si­dot­tu­ja kult­tuu­riin.

Ym­pä­ris­tö ei tie­ten­kään mää­rää ih­mis­käy­tös­tä, vaan ih­mis­toi­mi­jat te­ke­vät pää­tök­siä olo­suh­tei­den luo­mis­sa ra­jois­sa. Ih­mi­nen ei kui­ten­kaan ole yk­sin tai ir­ral­li­nen luon­nos­ta. Ny­ky­tie­don mu­kaan olem­me en­nem­min­kin ko­ral­li­riut­ta, joka ei sel­viä il­man mik­ro­be­jaan.

Ym­pä­ris­tö­his­to­ri­an mu­kaan on ole­mas­sa fyy­si­nen to­del­li­suus, joka toi­mii, ja vai­kut­taa ih­mi­se­lä­mään, käyt­tä­mis­tä sa­nois­tam­me riip­pu­mat­ta. Hyvä esi­merk­ki on ko­ro­na­vi­rus. Ko­ke­mam­me pan­de­mi­an jäl­keen tus­kin ku­kaan kiis­tää, et­tä myös muut asi­at kuin ih­mis­kult­tuu­ri aja­vat his­to­ri­aa.

On tot­ta, et­tä ko­ro­na­vi­rus ym­mär­re­tään kult­tuu­ri­ses­sa kon­teks­tis­sa ja se, mi­ten re­a­goim­me sii­hen, on si­dok­sis­sa kult­tuu­rim­me. Mut­ta vi­rus on sil­ti ole­mas­sa sekä riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten sen ym­mär­räm­me, et­tä erit­täin fyy­si­ses­ti mei­dän ke­hois­sam­me, kult­tuu­ris­ta riip­pu­mat­ta.

Ke­hom­me ovat­kin osa his­to­ri­aa. Epi­ge­ne­tii­kan ke­hit­ty­mi­sen myö­tä olem­me al­ka­neet ym­mär­tää, mi­ten iso­van­hem­piem­me ja van­hem­piem­me elä­mä vai­kut­taa mei­hin ja mi­ten meil­lä ei ole vain jouk­ko gee­ne­jä syn­ty­es­säm­me vaan ym­pä­ris­tö vai­kut­taa läpi elä­mäm­me sii­hen, mi­ten gee­nim­me kyt­key­ty­vät pääl­le tai pois pääl­tä. On esi­mer­kik­si esi­tet­ty, et­tä suo­ma­lai­set ovat tänä päi­vä­nä tai­pu­vai­sia yli­pai­noon, kos­ka esi­van­hem­piem­me ke­hot so­peu­tui­vat näl­kään.

Suo­ma­lais­ten poik­keuk­sel­li­sen gee­ni­pe­ri­män ta­kia oli­si ää­ret­tö­män mie­len­kiin­tois­ta pääs­tä jos­sain koh­taa te­ke­mään tut­ki­mus­ta pe­riy­ty­vis­tä sai­rauk­sis­tam­me, sekä ym­pä­ris­tön ja kult­tuu­rin vai­ku­tuk­sis­ta sekä nii­den et­tä tar­tun­ta­tau­tien his­to­ri­aan.

Kiinnostuksena arktinen ympäristöhistoria

Aja­tus, et­tä ih­mi­nen voi kont­rol­loi­da ym­pä­ris­töä ja on ai­noa his­to­ri­al­li­nen toi­mi­ja, on vah­vas­ti läs­nä omas­sa tut­ki­muk­ses­sa­ni. Olen kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten Yh­dys­val­lois­sa py­rit­tiin ”ke­hit­tä­mään” ja ”ke­syt­tä­mään” Alas­kan poh­jois­ta ym­pä­ris­töä ai­ka­kau­te­na, kun se oli vain hal­lus­sa ole­va alue, ter­ri­to­ry, ei vie­lä osa­val­tio. Vuo­si­sa­dan vaih­teen edis­ty­sus­ko, aja­tus, et­tä ke­hi­tys on jat­ku­vaa ja tek­no­lo­gi­an avul­la mi­kään on­gel­ma ei ole mah­do­ton, on to­del­la kieh­to­va ai­ka­kau­si.

Olen eri­tyi­sen kiin­nos­tu­nut ta­vois­ta, mi­ten Alas­kaa ver­rat­tiin Poh­jois-Eu­roop­paan ja mi­ten poh­joi­seu­roop­pa­lais­ta osaa­mis­ta py­rit­tiin hyö­dyn­tä­mään ja jopa tuo­maan Alas­kaan. Esi­mer­kik­si 1890-lu­vul­la ame­rik­ka­lai­nen Shel­don Jack­son käyn­nis­ti pro­jek­tin, joka toi po­ro­ja ja po­ro­pai­me­nia Nor­jas­ta Alas­kaan opet­ta­maan pai­kal­li­sil­le al­ku­pe­räi­sa­suk­kail­le po­ron­hoi­toa.

Po­rop­ro­jek­tien myö­tä Alas­kaan pää­tyi myös suo­ma­lais­nor­ja­lai­nen Le­on­hard Sep­pä­lä. Sep­pä­lä vai­kut­ti mer­kit­tä­väs­ti si­pe­ri­an­hus­ky-koi­ra­ro­dun ke­hit­tä­mi­seen ja osal­lis­tui vuon­na 1925 kuu­lui­siin ”see­ru­mi­juok­sui­hin”, kun koi­ra­val­ja­koil­la kul­jet­tiin lää­ket­tä kurk­ku­mä­dän pii­naa­maan No­men kau­pun­kiin. Las­te­ne­lo­ku­vis­ta tut­tu Bal­to ja tuo­reem­man elo­ku­van täh­ti Togo oli­vat mo­lem­mat Sep­pä­län koi­ria.

1930-lu­vul­la kui­vuus ja lama pii­na­si­vat Yh­dys­val­to­ja. Sa­mal­la Alas­kan ko­et­tiin edel­leen tuot­ta­van lii­an vä­hän ja niin­pä Suu­rien jär­vien alu­eel­ta pää­tet­tiin et­siä so­pi­via uu­dis­rai­vaa­jia Ma­ta­nus­ka-laak­soon. Syy­nä sil­le, et­tä rai­vaa­jia ha­et­tiin ni­me­no­maan Mic­hi­ga­nis­ta, Min­ne­so­tas­ta ja Wis­con­si­nis­ta oli se, et­tä alu­een il­mas­to muis­tut­ti edes jos­sain mää­rin Alas­kaa ja alu­eel­la oli pal­jon poh­jois­maa­lai­sia siir­to­lai­sia.

Väi­tös­kir­jas­sa­ni olen kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten esi­mer­kik­si näis­sä hank­keis­sa kä­si­tet­tiin poh­joi­sil­le alu­eil­le so­pi­vat ih­mi­set, eläi­met, elin­kei­not ja maa­ta­lous­tuot­teet. Oli­pa Yh­dys­val­lois­sa vie­lä so­tien­kin ai­kaan toi­ve, et­tä vih­doin saa­tai­siin so­pi­va jouk­ko Alas­kan asut­ta­jia, kun Suo­mi jou­dut­tai­siin eva­kuo­i­maan Neu­vos­to­lii­ton val­loi­tuk­sen myö­tä.

Laajentuva käsitys historiasta

Kiin­nos­tuk­se­ni his­to­ri­aan on ol­lut enem­män aka­tee­mis­ta, mut­ta syys­kui­nen vie­rai­lu Red Lod­geen muut­ti suh­tau­tu­mis­ta­ni. Osal­lis­tuin Mon­ta­na His­to­ri­cal So­cie­tyn jär­jes­tä­mään kon­fe­rens­siin täs­sä kol­kas­sa Mon­ta­naa, mis­sä suo­ma­lai­set oli­vat 1900-lu­vun alus­sa suu­rin et­ni­nen ryh­mä.

Kon­fe­rens­si­oh­jel­maan kuu­lui suo­ma­lais­ta his­to­ri­aa ja pe­rin­töä kä­sit­te­le­vä ret­ki, jon­ka ai­ka­na näim­me suo­ma­lais­ten ra­ken­ta­mia ta­lo­ja ja sau­no­ja, vie­rai­lim­me Ka­le­va-seu­ran ta­lol­la ja py­säh­dyim­me pai­kal­la, jos­sa Finn Hall sei­soi en­nen kuin se pa­loi 1980-lu­vul­la, mah­dol­li­ses­ti tu­ho­pol­ton seu­rauk­se­na.

Pa­los­sa me­ne­tet­tiin suo­ma­lais­ten kom­mu­nis­tien jä­sen­kir­jo­ja ja run­saas­ti sa­no­ma­leh­tiä. Red Lod­ges­sa, tai Rä­tu­laa­tis­sa, koin, et­tä pe­rin­tei­ses­ti his­to­ri­oit­si­jat ovat is­tu­neet toi­mis­tois­saan ja toi­vo­neet, et­tä ar­kis­ton­hoi­ta­jat ko­ko­ai­si­vat heil­le hy­vin jär­jes­tet­ty­jä ai­neis­to­ja, sil­lä vä­lin kun pai­kois­sa, mis­sä his­to­ria ta­pah­tuu ja elää, ai­neis­tot ovat pa­la­neet, ta­lot ra­pau­tu­neet ja ih­mi­set siir­ty­neet ajas­ta ikui­suu­teen.

Ko­ke­mus he­rät­ti kiin­nos­tuk­se­ni pub­lic his­to­ryyn, mi­ten sen sit­ten suo­men­tai­si­kaan, ja men­nei­syy­den tal­let­ta­mi­seen. Koen, et­tä his­to­ria on muu­ta­kin kuin kir­jo­ja tai työ, jos­ta mak­se­taan palk­kaa. Se on kau­pun­ki­ta­lo­ja ja maa­ti­lo­ja. Sen voi löy­tää ih­mis­ten mie­lis­tä ja ke­hois­ta ja hei­dän ul­la­koil­laan pö­lyt­ty­vis­tä laa­ti­kois­ta. Se on mei­dän yh­teis­kun­nal­li­nen muis­tim­me.

***
Mee­ri Ka­ta­ja suo­rit­taa his­to­ri­an toh­to­rin­tut­kin­toa Mon­ta­na State Uni­ver­si­tys­sä, jos­sa his­to­ri­an lai­tok­sen yk­si eri­koi­sa­lois­ta on ym­pä­ris­tö­his­to­ria. Väi­tös­kir­jas­saan hän tut­kii yri­tyk­siä kont­rol­loi­da poh­joi­sia alu­ei­ta niin Alas­kas­sa kuin poh­joi­sim­mas­sa Eu­roo­pas­sa 1800-lu­vun lo­pus­sa ja 1900-lu­vun alus­sa.

Ka­ta­jan lu­ku­vuo­den 2022-23 toh­to­ri­o­pin­to­ja ra­hoit­taa SAM apu­ra­ha­sää­ti­ön hal­lin­noi­ma The Ame­ri­can Scan­di­na­vi­an Foun­da­ti­on-sti­pen­di.

Lu­ku­vuo­den 2023-24 apu­ra­ho­jen ha­ku­ai­ka päät­tyy 31.1.2023, li­sä­tie­to­ja SAM:n net­ti­si­vuil­ta.