En­sim­mäi­nen lu­ku­vuo­si toh­to­ri­o­pin­to­jen pa­ris­sa suo­ma­lai­sen kla­ri­ne­tis­tin sil­min on ol­lut työ­läs, in­nos­ta­va sekä sil­miä avaa­va. Hoh­dok­kaat kon­ser­tit vaih­tu­vat het­kes­sä ro­soi­seen ka­tu­ku­vaan teh­das­toi­min­nan hil­jen­ty­mi­sen jäl­jil­tä nou­se­vas­sa kau­pun­gis­sa.

Opis­ke­li­jat kan­ta­vat iloi­ses­ti vie­rei­ses­tä asun­to­las­ta ta­va­roi­taan huol­ta­jien­sa au­to­jen ta­va­ra­ti­laan au­rin­gon pais­ta­es­sa poh­joi­sen New Yor­kin osa­val­ti­on tai­vaal­ta ke­vät­lu­ku­kau­den tul­les­sa lop­puun Roc­hes­te­rin yli­o­pis­tos­sa.

Vii­mei­sen ko­e­vii­kon pää­tös on saa­nut ih­mi­set ulos, ja sata vuot­ta van­ha East­man School of Mu­sic kai­kuu tyh­jyyt­tään vain sa­tun­nai­sen opis­ke­li­jan kul­kies­sa ohit­se­ni viu­lu- tai ki­ta­ra­ko­te­lon kans­sa. Mo­nel­le ke­sä­lo­ma tar­koit­taa työn­te­on jat­ku­mis­ta ke­sä­kurs­seil­la, har­joit­te­lus­sa tai töis­sä, sil­lä har­va ame­rik­ka­lai­nen tun­tuu naut­ti­van oi­ke­as­ta lo­mas­ta viik­koa kau­em­paa. Oma­na suun­ta­na­ni, mo­nen muun kan­sain­vä­li­sen opis­ke­li­jan ta­paan, on ko­ti­maa en­sim­mäi­sen toh­to­ri­o­pin­to­vuo­te­ni tul­les­sa pää­tök­seen.

Aamusta iltaan

Saa­vuin Roc­hes­te­riin vii­me elo­kuus­sa te­ke­mään Doc­tor of Mu­si­cal Arts -tut­kin­toa, ja sii­tä läh­tien elä­mä­ni on ol­lut täyn­nä op­pi­mis­ta, kas­vua ja uu­sien ys­tä­vyyk­sien luo­mis­ta. Tot­tu­mi­nen muu­sik­ko­na in­ten­sii­vi­seen opis­ke­luun eten­kin aka­tee­mis­ten ai­nei­den pa­ris­sa oli al­kuun haas­ta­vaa, mut­ta ver­tais­tu­en avul­la sii­hen­kin on tot­tu­nut.

Stres­saa­vi­na ja han­ka­li­na päi­vi­nä kir­jas­toon men­nään ka­ve­rin kans­sa vie­rei­sen kah­vi­lan kaut­ta kah­vi ja käm­me­nen ko­koi­nen suk­laa­hip­pu­kek­si va­sem­mas­sa ja kir­ja­pi­no oi­ke­as­sa kä­des­sä. Lu­ku­kau­den ai­ka­na ker­ty­neet va­paa­päi­vät voi las­kea yh­den kä­den sor­mil­la, vii­kon­lop­pui­sin on ai­van ta­val­lis­ta pi­tää ko­kouk­sia ja har­joi­tuk­sia.

Pää­dyin erää­nä per­jan­tai­aa­mu­na ih­met­te­le­mään luo­kan ovel­le mis­sä muut ovat vain ta­ju­tak­se­ni, et­tä har­joi­tus oli­kin ai­ka­tau­lu­tet­tu puo­li kym­me­nek­si sa­mai­se­na il­ta­na. Mo­nel­le on tyy­pil­lis­tä elää ja hen­git­tää kou­lua aa­mus­ta il­taan ja yrit­tää saa­da jo­kai­nen ko­ke­mus ja op­pi ir­ti vuo­sis­taan yli­o­pis­tos­sa.

Työtä ja lisää työtä

Ame­rik­ka­lai­nen suh­tau­tu­mi­nen työn­te­koon hei­jas­taa sen ar­vos­tus­ta yh­teis­kun­nas­sa. Li­be­raa­lis­sa yli­o­pis­to­ym­pä­ris­tös­sä nuor­ten kes­kuu­des­sa ”ame­rik­ka­lai­seen unel­maan” suh­tau­du­taan skep­ti­ses­ti, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta moni pi­tää elä­män­sä kes­kei­se­nä pri­o­ri­teet­ti­na tu­le­vaa uraan­sa. Sta­tus ja palk­ka­ta­so mää­rit­te­lee elä­mää pal­jon, min­kä ta­kia moni nuo­ri, ken­ties van­hem­pien­sa edel­lyt­tä­mä­nä, va­lit­see tur­val­li­sem­man ura­po­lun kuin tai­de­a­lan.

Pan­de­mia ja kor­ke­at lu­ku­kau­si­mak­sut ovat las­ke­neet ha­ki­ja­mää­riä mu­sii­kin pa­riin en­ti­ses­tään mo­nen lah­jak­kaan nuo­ren muu­si­kon va­li­tes­sa ta­lou­del­li­ses­ti tur­val­li­sem­man alan. East­ma­nin opis­ke­li­jois­ta pais­taa kun­ni­an­hi­mo ja val­mius lait­taa jo­kai­nen hip­pu it­ses­tään it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

Mo­nel­le suo­ma­lai­sel­le kes­kei­sin ar­vo ei ole ura ja me­nes­tys vaan ar­kie­lä­män su­ju­mi­nen lä­hi­pii­rin ja luon­non lä­hel­lä. Opin­to­jen va­paus sekä tila to­teut­taa it­se­ään ja omia ta­voit­tei­ta oli Suo­mes­sa mer­kit­tä­vä, mikä pa­kot­ti mi­nut poh­ti­maan mi­hin ha­lu­sin pa­nos­taa ja mitä tu­le­vai­suu­del­ta­ni odo­tin.

Opis­ke­lu Yh­dys­val­lois­sa on enem­män en­nal­ta mää­ri­tel­tyä, ja pro­fes­so­rit aset­ta­vat jat­ku­vas­ti opis­ke­li­joil­le vä­li­ta­voit­tei­ta, joi­hin on vas­tat­ta­va. Tämä oli mi­nul­le aluk­si shok­ki, sil­lä vii­koit­tai­set nu­me­ro­ar­vi­oi­dut ko­ti­teh­tä­vät oli­vat vii­mek­si ol­leet osa elä­mää­ni lu­ki­os­sa. Olen lu­ke­nut sekä kir­joit­ta­nut enem­män kuin iki­nä elä­es­sä­ni, min­kä ta­kia olen myös ker­ryt­tä­nyt tie­toa sekä ke­hit­ty­nyt aka­tee­mi­sen kir­joit­ta­mi­sen pa­ris­sa val­ta­vas­ti.

Rochester on monelle uusi kotikaupunki

Kii­rei­ses­tä ai­ka­tau­lus­ta huo­li­mat­ta olen löy­tä­nyt va­pai­ta het­kiä tu­tus­tua Roc­hes­te­rin kau­pun­kiin ja sen lä­hei­siin alu­ei­siin. En­si­sil­mäyk­sel­lä Roc­hes­ter on ko­va­kuo­ri­nen van­ha teh­das­kau­pun­ki, mut­ta olen löy­tä­nyt tääl­tä Yh­dys­val­to­jen Tam­pe­reel­ta pal­jon pai­kal­lis­ta ruo­hon­juu­ri­toi­min­taa sekä suo­sit­tu­ja kah­vi­loi­ta ja ra­vin­to­loi­ta.

Myös poh­joi­sen New Yor­kin luon­to on yl­lät­tä­vän näyt­tä­vää Ni­a­ga­ran pu­touk­sis­ta vie­hät­tä­vään Fin­ger La­ke­sin jär­vi­a­lu­ee­seen. Alu­ees­ta pu­hu­taan jo Yh­dys­val­to­jen tu­le­va­na il­mas­to­pa­ra­tii­si­na, ja muut­to­lii­ke Ka­li­for­ni­an ja Tek­sa­sin kal­tai­sis­ta osa­val­ti­ois­ta on jo al­ka­nut alu­eel­le. Suu­ry­ri­tyk­set sekä rik­kaat si­joit­ta­jat os­ta­vat kiih­ty­vään tah­tiin kiin­teis­tö­jä sa­mal­la, kun pai­kal­li­sen suh­teel­li­sen ma­ta­la­tu­loi­sen vä­es­tön mah­dol­li­suu­den ko­din omis­ta­mi­seen vä­he­ne­vät. Tark­ka­sil­mäi­nen saat­taa huo­ma­ta kau­pun­gin STOP-kylt­tei­hin lii­ma­tut ”gent­ri­fying Roc­hes­ter”-tar­rat, jot­ka hei­jas­ta­vat suh­teel­li­sen ma­ta­la­tu­loi­sen pai­kal­li­sen vä­es­tön huo­lia kas­va­vis­ta elin­kus­tan­nuk­sis­ta.

Roc­hes­ter ei ole luon­teel­taan tär­kei­le­vä, vaan var­sin ren­to ja tut­ta­val­li­nen. Luon­net­ta ku­vaa kau­pun­gin kuu­lui­sin ate­ria, gar­ba­ge plate, suo­ma­lai­sit­tain jä­te­lau­ta­nen, joka si­säl­tää ka­san kaik­kea ham­pu­ri­lai­ses­ta ma­ka­ro­ni­sa­laat­tiin, ja täy­den­tää lois­ta­vas­ti aa­mu­öi­sen juh­li­jan näl­käi­set tar­peet. Juh­li­jan ylei­sin look on far­kut, fla­nel­li­pai­ta ja lip­pa­lak­ki. Toi­saal­ta Roc­hes­te­ris­ta löy­tyy seit­se­män Mic­he­lin-täh­den ra­vin­to­la, jon­ne voi suun­na­ta vaik­ka­pa sin­fo­ni­aor­kes­te­ri­kon­ser­tin jäl­keen. Vaik­ka aja­tus kes­ki­ko­koi­seen ame­rik­ka­lai­seen kau­pun­kiin muut­ta­mi­ses­ta ei aluk­si in­nos­ta­nut mi­nua, olen op­pi­nut pi­tä­mään uu­des­ta ko­ti­kau­pun­gis­ta­ni ko­vas­ti löy­det­ty­ä­ni sen par­haat puo­let.

Kehityssuuntia yliopistoelämässä

Mi­nul­le mie­lui­sin ke­hi­tys­suun­ta ame­rik­ka­lai­sis­sa op­pi­lai­tok­sis­sa on mo­ni­muo­toi­suu­den ja ink­lu­sii­vi­suu­den pai­not­ta­mi­nen. Tämä on myös kes­keis­tä mu­siik­ki­a­lal­la, sil­lä klas­si­sen mu­sii­kin his­to­ri­al­li­nen eli­tis­mi on jar­rut­ta­nut ke­hi­tys­tä. Nyt ra­ken­tei­ta ja asen­tei­ta muu­te­taan ak­tii­vi­ses­ti, mikä nä­kyy kon­sert­ti­oh­jel­mis­sa, kurs­si­si­säl­löis­sä ja opis­ke­li­ja- ja opet­ta­ja­va­lin­nois­sa.

Soi­tin ame­rik­ka­lai­sen sä­vel­tä­jän Ge­or­ge Wal­ke­rin (1922–2018) te­ok­ses­sa Five Fan­cies-sä­vel­tä­jän ni­meä kan­ta­van The Ge­or­ge Wal­ker Cen­ter for Equi­ty and Inc­lu­si­on in Mu­sic -kes­kuk­sen ava­jais­kon­ser­tis­sa. Wal­ker on tun­ne­tuim­pia ame­rik­ka­lai­sia 1900-lu­vun mo­der­ne­ja ame­rik­ka­lai­sia sä­vel­tä­jiä. Sen li­säk­si hän oli en­sim­mäi­nen af­ro­a­me­rik­ka­lai­nen, joka suo­rit­ti vuon­na 1956 toh­to­rin­tut­kin­non East­ma­nis­sa. Hä­nel­le omis­te­tun uu­den kes­kuk­sen teh­tä­vä­nä on tu­kea yh­den­ver­tai­suut­ta kou­lun si­säl­lä sekä luo­da opis­ke­lu­ym­pä­ris­töä, jo­hon eri­lai­sis­ta taus­tois­ta tu­le­vat opis­ke­li­jat ha­lu­a­vat liit­tyä. Kes­kus toi­mii tu­ki­koh­ta­na muun mu­as­sa East­ma­nin Black Stu­dents’ Uni­o­nil­le sekä uu­del­le mo­ni­muo­toi­suu­den ja ink­lu­sii­vi­suu­den de­kaa­nil­le.

Eni­ten mi­nua hou­kut­ti suo­ma­lai­ses­ta yli­o­pis­tos­ta Yh­dys­val­toi­hin mah­dol­li­suus opet­taa ja työs­ken­nel­lä yli­o­pis­tos­sa opin­to­je­ni ohel­la. Olen pääs­syt opet­ta­maan kla­ri­ne­tin­soit­toa yli­o­pis­to­ta­sol­la, sekä uu­te­na alu­e­val­tauk­se­na osa­na opin­to­ja­ni olen har­joi­tel­lut mu­sii­kin­te­o­ri­an ope­tus­ta oh­jaa­mal­la pari op­pi­tun­tia en­sim­mäi­sen vuo­den opis­ke­li­joil­le. Nämä ovat ol­leet kul­taa­kin kal­liim­pia ko­ke­muk­sia, jois­sa oh­jaa­jien ja pro­fes­so­rien esi­merk­ki ja tuki ovat ol­leet jat­ku­va­na apu­na­ni. Odo­tan jo in­nol­la tu­le­vaa lu­ku­kaut­ta ja sen tuo­mia haas­tei­ta, mut­ta en­nen sitä la­taan ak­ku­ja­ni le­pää­mäl­lä ja suun­taa­mal­la lä­him­pään jä­te­lau­tas­ta tar­jo­a­maan ra­vin­to­laan.

***

Ii­nes Kiu­ru on suo­ma­lai­nen kla­ri­ne­tis­ti, joka aloit­ti Doc­tor of Mu­si­cal Arts -tut­kin­non syk­syl­lä 2021 Roc­hes­te­rin yli­o­pis­ton East­man School of Mu­si­cis­sa. Sitä en­nen hän suo­rit­ti kan­di­daa­tin ja mais­te­rin tut­kin­not Si­be­lius Aka­te­mi­as­sa pää­ai­nee­naan kla­ri­ne­tin­soit­to. Hän ja­kaa mu­sii­kin iloa esiin­ty­mäl­lä, opet­ta­mal­la sekä kuun­te­le­mal­la.

Ii­nes Kiu­ru sai SAM apu­ra­ha­sää­ti­ön hal­lin­noi­man 20 000 dol­la­rin Thanks to Scan­di­na­via-apu­ra­han lu­ku­vuo­den 2021-22 mu­siik­ki­a­lan toh­to­ri­o­pin­toi­hin­sa East­man School of Mu­si­cis­sa. Li­sä­tie­to­ja SAM apu­ra­ha­sää­ti­ön sti­pen­deis­tä on SAM:n net­ti­si­vuil­la.