Ensimmäinen lukuvuosi tohtoriopintojen parissa suomalaisen klarinetistin silmin on ollut työläs, innostava sekä silmiä avaava. Hohdokkaat konsertit vaihtuvat hetkessä rosoiseen katukuvaan tehdastoiminnan hiljentymisen jäljiltä nousevassa kaupungissa.
Opiskelijat kantavat iloisesti viereisestä asuntolasta tavaroitaan huoltajiensa autojen tavaratilaan auringon paistaessa pohjoisen New Yorkin osavaltion taivaalta kevätlukukauden tullessa loppuun Rochesterin yliopistossa.
Viimeisen koeviikon päätös on saanut ihmiset ulos, ja sata vuotta vanha Eastman School of Music kaikuu tyhjyyttään vain satunnaisen opiskelijan kulkiessa ohitseni viulu- tai kitarakotelon kanssa. Monelle kesäloma tarkoittaa työnteon jatkumista kesäkursseilla, harjoittelussa tai töissä, sillä harva amerikkalainen tuntuu nauttivan oikeasta lomasta viikkoa kauempaa. Omana suuntanani, monen muun kansainvälisen opiskelijan tapaan, on kotimaa ensimmäisen tohtoriopintovuoteni tullessa päätökseen.
Aamusta iltaan
Saavuin Rochesteriin viime elokuussa tekemään Doctor of Musical Arts -tutkintoa, ja siitä lähtien elämäni on ollut täynnä oppimista, kasvua ja uusien ystävyyksien luomista. Tottuminen muusikkona intensiiviseen opiskeluun etenkin akateemisten aineiden parissa oli alkuun haastavaa, mutta vertaistuen avulla siihenkin on tottunut.
Stressaavina ja hankalina päivinä kirjastoon mennään kaverin kanssa viereisen kahvilan kautta kahvi ja kämmenen kokoinen suklaahippukeksi vasemmassa ja kirjapino oikeassa kädessä. Lukukauden aikana kertyneet vapaapäivät voi laskea yhden käden sormilla, viikonloppuisin on aivan tavallista pitää kokouksia ja harjoituksia.
Päädyin eräänä perjantaiaamuna ihmettelemään luokan ovelle missä muut ovat vain tajutakseni, että harjoitus olikin aikataulutettu puoli kymmeneksi samaisena iltana. Monelle on tyypillistä elää ja hengittää koulua aamusta iltaan ja yrittää saada jokainen kokemus ja oppi irti vuosistaan yliopistossa.
Työtä ja lisää työtä
Amerikkalainen suhtautuminen työntekoon heijastaa sen arvostusta yhteiskunnassa. Liberaalissa yliopistoympäristössä nuorten keskuudessa ”amerikkalaiseen unelmaan” suhtaudutaan skeptisesti, mutta siitä huolimatta moni pitää elämänsä keskeisenä prioriteettina tulevaa uraansa. Status ja palkkataso määrittelee elämää paljon, minkä takia moni nuori, kenties vanhempiensa edellyttämänä, valitsee turvallisemman urapolun kuin taidealan.
Pandemia ja korkeat lukukausimaksut ovat laskeneet hakijamääriä musiikin pariin entisestään monen lahjakkaan nuoren muusikon valitessa taloudellisesti turvallisemman alan. Eastmanin opiskelijoista paistaa kunnianhimo ja valmius laittaa jokainen hippu itsestään itsensä kehittämiseen.
Monelle suomalaiselle keskeisin arvo ei ole ura ja menestys vaan arkielämän sujuminen lähipiirin ja luonnon lähellä. Opintojen vapaus sekä tila toteuttaa itseään ja omia tavoitteita oli Suomessa merkittävä, mikä pakotti minut pohtimaan mihin halusin panostaa ja mitä tulevaisuudeltani odotin.
Opiskelu Yhdysvalloissa on enemmän ennalta määriteltyä, ja professorit asettavat jatkuvasti opiskelijoille välitavoitteita, joihin on vastattava. Tämä oli minulle aluksi shokki, sillä viikoittaiset numeroarvioidut kotitehtävät olivat viimeksi olleet osa elämääni lukiossa. Olen lukenut sekä kirjoittanut enemmän kuin ikinä eläessäni, minkä takia olen myös kerryttänyt tietoa sekä kehittynyt akateemisen kirjoittamisen parissa valtavasti.
Rochester on monelle uusi kotikaupunki
Kiireisestä aikataulusta huolimatta olen löytänyt vapaita hetkiä tutustua Rochesterin kaupunkiin ja sen läheisiin alueisiin. Ensisilmäyksellä Rochester on kovakuorinen vanha tehdaskaupunki, mutta olen löytänyt täältä Yhdysvaltojen Tampereelta paljon paikallista ruohonjuuritoimintaa sekä suosittuja kahviloita ja ravintoloita.
Myös pohjoisen New Yorkin luonto on yllättävän näyttävää Niagaran putouksista viehättävään Finger Lakesin järvialueeseen. Alueesta puhutaan jo Yhdysvaltojen tulevana ilmastoparatiisina, ja muuttoliike Kalifornian ja Teksasin kaltaisista osavaltioista on jo alkanut alueelle. Suuryritykset sekä rikkaat sijoittajat ostavat kiihtyvään tahtiin kiinteistöjä samalla, kun paikallisen suhteellisen matalatuloisen väestön mahdollisuuden kodin omistamiseen vähenevät. Tarkkasilmäinen saattaa huomata kaupungin STOP-kyltteihin liimatut ”gentrifying Rochester”-tarrat, jotka heijastavat suhteellisen matalatuloisen paikallisen väestön huolia kasvavista elinkustannuksista.
Rochester ei ole luonteeltaan tärkeilevä, vaan varsin rento ja tuttavallinen. Luonnetta kuvaa kaupungin kuuluisin ateria, garbage plate, suomalaisittain jätelautanen, joka sisältää kasan kaikkea hampurilaisesta makaronisalaattiin, ja täydentää loistavasti aamuöisen juhlijan nälkäiset tarpeet. Juhlijan yleisin look on farkut, flanellipaita ja lippalakki. Toisaalta Rochesterista löytyy seitsemän Michelin-tähden ravintola, jonne voi suunnata vaikkapa sinfoniaorkesterikonsertin jälkeen. Vaikka ajatus keskikokoiseen amerikkalaiseen kaupunkiin muuttamisesta ei aluksi innostanut minua, olen oppinut pitämään uudesta kotikaupungistani kovasti löydettyäni sen parhaat puolet.
Kehityssuuntia yliopistoelämässä
Minulle mieluisin kehityssuunta amerikkalaisissa oppilaitoksissa on monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden painottaminen. Tämä on myös keskeistä musiikkialalla, sillä klassisen musiikin historiallinen elitismi on jarruttanut kehitystä. Nyt rakenteita ja asenteita muutetaan aktiivisesti, mikä näkyy konserttiohjelmissa, kurssisisällöissä ja opiskelija- ja opettajavalinnoissa.
Soitin amerikkalaisen säveltäjän George Walkerin (1922–2018) teoksessa Five Fancies-säveltäjän nimeä kantavan The George Walker Center for Equity and Inclusion in Music -keskuksen avajaiskonsertissa. Walker on tunnetuimpia amerikkalaisia 1900-luvun moderneja amerikkalaisia säveltäjiä. Sen lisäksi hän oli ensimmäinen afroamerikkalainen, joka suoritti vuonna 1956 tohtorintutkinnon Eastmanissa. Hänelle omistetun uuden keskuksen tehtävänä on tukea yhdenvertaisuutta koulun sisällä sekä luoda opiskeluympäristöä, johon erilaisista taustoista tulevat opiskelijat haluavat liittyä. Keskus toimii tukikohtana muun muassa Eastmanin Black Students’ Unionille sekä uudelle monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden dekaanille.
Eniten minua houkutti suomalaisesta yliopistosta Yhdysvaltoihin mahdollisuus opettaa ja työskennellä yliopistossa opintojeni ohella. Olen päässyt opettamaan klarinetinsoittoa yliopistotasolla, sekä uutena aluevaltauksena osana opintojani olen harjoitellut musiikinteorian opetusta ohjaamalla pari oppituntia ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Nämä ovat olleet kultaakin kalliimpia kokemuksia, joissa ohjaajien ja professorien esimerkki ja tuki ovat olleet jatkuvana apunani. Odotan jo innolla tulevaa lukukautta ja sen tuomia haasteita, mutta ennen sitä lataan akkujani lepäämällä ja suuntaamalla lähimpään jätelautasta tarjoamaan ravintolaan.
***
Iines Kiuru on suomalainen klarinetisti, joka aloitti Doctor of Musical Arts -tutkinnon syksyllä 2021 Rochesterin yliopiston Eastman School of Musicissa. Sitä ennen hän suoritti kandidaatin ja maisterin tutkinnot Sibelius Akatemiassa pääaineenaan klarinetinsoitto. Hän jakaa musiikin iloa esiintymällä, opettamalla sekä kuuntelemalla.
Iines Kiuru sai SAM apurahasäätiön hallinnoiman 20 000 dollarin Thanks to Scandinavia-apurahan lukuvuoden 2021-22 musiikkialan tohtoriopintoihinsa Eastman School of Musicissa. Lisätietoja SAM apurahasäätiön stipendeistä on SAM:n nettisivuilla.