Mi­nun Ame­rik­ka­ni-pals­tal­la esi­tel­lään SAM-jä­se­nien oma­koh­tai­sia Ame­rik­ka-ta­ri­noi­ta.

En­si­kä­si­tyk­se­ni ame­rik­ka­lai­suu­des­ta sain sa­mas­ta läh­tees­tä kuin lu­ke­mat­to­mat muut­kin suo­ma­lais­lap­set: Aku An­kas­ta. Leh­den kaut­ta tu­tus­tuin loh­ja­lai­se­na pik­ku­poi­ka­na ame­rik­ka­lai­seen elä­män­muo­toon.

Vuo­sia ajat­te­lin, et­tä Suo­mes­sa­kin pa­lo­pos­tit tör­röt­tä­vät kau­pun­geis­sa jal­ka­käy­tä­vän reu­nas­sa. Oli­sin ha­lun­nut jo­kai­sel­le aa­mi­ais­lei­väl­le­ni maa­päh­ki­nä­voi­ta. Sar­ja­ku­vis­sa esi­tet­ty 1950- ja 1960-lu­ku­jen Yh­dys­val­lat oli lap­suu­te­ni mie­li­ku­vi­tus­maa­il­ma.

Haaveet ovat tulleet lähemmäs

Lap­suu­te­ni Yh­dys­val­lat edus­ti ta­voit­ta­ma­ton­ta haa­ve­maa­il­maa. Ame­rik­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa ja po­li­tii­kas­sa­ki oli niin pal­jon enem­män draa­maa ja jän­ni­tys­tä kuin Suo­mes­sa. Tun­tuu, et­tä nämä ta­so­e­rot ovat pie­nen­ty­neet muis­ta­kin syis­tä kuin sik­si, et­tä minä olen ai­kuis­tu­nut. Ame­rik­ka­lai­nen elä­män­muo­to on vä­hi­tel­len tul­lut si­sään suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin. Suo­ma­lai­nen unel­ma tai­taa ol­la lä­hem­pä­nä ame­rik­ka­lais­ta unel­maa kuin kos­kaan ai­em­min. Kes­kei­se­nä syy­nä maa­il­mo­jem­me lä­hen­ty­mi­seen on tie­tys­ti di­gi­taa­li­nen val­lan­ku­mous ja kau­pan­käyn­nin va­pau­tu­mi­nen.

Kä­vin en­sim­mäis­tä ker­taa Yh­dys­val­lois­sa 26-vuo­ti­aa­na, kun läh­din työ­mat­kal­le San Fran­cis­coon. Haight

Ash­bu­ryn bo­hee­min kau­pun­gi­no­san tun­nel­ma, Fis­her­man’s Whar­fin ke­vyt tuu­len­vi­re, Gol­den Ga­ten sil­lan ma­jes­teet­ti­suus, karu Al­cat­ra­zin van­ki­la­saa­ri ja hie­man eri­koi­sem­pi näh­tä­vyys Yo­dan pat­sas Lu­cas­fil­min toi­mis­to­ra­ken­nus­ten pi­hal­la te­ki­vät vai­ku­tuk­sen. Niin läh­te­mät­tö­män, et­tä muu­ta­ma vuo­si sit­ten reis­sa­sim­me vai­mo­ni Mian ja poi­kam­me As­la­nin kans­sa lä­hes pa­rik­si vii­kok­si Los An­ge­le­siin.

Ke­sä­kuus­sa 2013 osal­lis­tuin Yh­dys­val­tain ul­ko­mi­nis­te­ri­ön jär­jes­tä­mään In­ter­na­ti­o­nal Vi­si­tor Le­a­ders­hip -oh­jel­maan. Use­an Eu­roo­pan maan edus­ta­jis­ta koos­tu­va 12 hen­gen ryh­mäm­me kier­si Yh­dys­val­to­ja kol­men vii­kon ajan. Kä­vim­me Was­hing­ton D.C:ssä, Pit­ts­burg­his­sa, Mi­no­tis­sa, San­ta Fes­sä ja New Yor­kis­sa. Mat­ka oli nuo­rel­le po­li­tii­kas­ta ja yh­teis­kun­nas­ta kiin­nos­tu­neel­le mie­hel­le unel­mien täyt­ty­mys. Opin kuin­ka mo­ni­syi­nen on Yh­dys­val­tain liit­to­val­ti­on ja osa­val­ti­oi­den vä­li­nen suh­de. Näin kuin­ka mo­ni­muo­toi­nen on Yh­dys­val­lat. Kuu­lin kuin­ka eri ta­val­la ame­rik­ka­lai­set ajat­te­le­vat eri puo­lil­la laa­jaa maa­ta.

Ge­or­ge Ma­so­nin yli­o­pis­ton pro­fes­so­ri Je­re­my D. Ma­yer ku­va­si ryh­mäl­lem­me liit­to­val­ti­o­ta to­de­ten, et­tä Yh­dys­val­lois­sa on 50 ta­paa men­nä nai­mi­siin tai ero­ta, riip­pu­en osa­val­ti­os­ta. Ma­yer jat­koi, et­tä osa­val­ti­oi­den la­kien ero­a­vai­suuk­sien an­si­os­ta Yh­dys­val­lois­sa on niin pal­jon la­ki­mie­hiä. Ma­ye­rin mu­kaan ame­rik­ka­lai­nen fe­de­ra­lis­mi on ko­keel­li­nen, mu­kau­tu­va ja es­tää ty­ran­ni­an, mut­ta on sa­maan ai­kaan te­ho­ton, kal­lis ja epä­ta­sa-ar­voi­nen. Vuo­sien jäl­keen olen yhä tai­pu­vai­sem­pi ole­maan Ma­ye­rin kans­sa sa­maa miel­tä.

Olen ol­lut kak­si ker­taa pai­kan pääl­lä kuun­te­le­mas­sa pre­si­dent­ti Do­nald Trum­pin pu­het­ta. Trum­pin pre­si­dent­ti­kau­si on näyt­tä­nyt käy­tän­nös­sä, et­tä Yh­dys­val­tain pre­si­den­til­lä on eu­roop­pa­lai­sin sil­min kat­sot­tu­na pal­jon val­taa, mut­ta jopa pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sil­la on liit­to­val­ti­o­jär­jes­tel­mäs­sä sel­ke­ät ra­jan­sa.

Ystävyys murtaa raja-aitoja

Yh­dys­val­lat on edus­ta­nut mi­nul­le va­pau­den ma­jak­kaa, kir­kas­ta kau­pun­kia kuk­ku­lal­la, ku­ten pre­si­dent­ti Ro­nald Re­a­ga­nil­la oli ta­pa­na sa­noa. Län­si­mai­sen de­mok­ra­ti­an kan­nat­ta­ja­na olen ol­lut su­rul­li­nen sii­tä, kuin­ka pää­mää­rä­tön­tä Yh­dys­val­tain ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­li­tiik­ka on vii­me vuo­si­na ol­lut. On us­kal­let­ta­va voi­mal­li­sem­min puo­lus­taa li­be­raa­lia de­mok­ra­ti­aa.

Eu­roop­pa ja Yh­dys­val­lat tar­vit­se­vat toi­si­aan ja toi­von, et­tä löy­däm­me toi­sem­me uu­del­leen. Suo­mi-Ame­rik­ka Yh­dis­tys­ten lii­ton kal­tai­set jär­jes­töt te­ke­vät ar­vo­kas­ta työ­tä edis­tä­es­sään vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen kan­so­jem­me vä­lis­tä ys­tä­vyyt­tä vaih­tu­vis­ta po­liit­ti­sis­ta suh­dan­teis­ta riip­pu­mat­ta. Olen­kin toi­vei­kas. Hen­ki­lö­koh­tai­nen esi­merk­ki­ni on, kuin­ka olen ys­tä­vys­ty­nyt se­naat­to­ri Mar­co Ru­bi­on ame­ri­kan­suo­ma­lai­sen po­liit­ti­sen avus­ta­jan Hun­ter Kos­ken kans­sa. Ys­tä­vyys mur­taa raja-ai­to­ja.

Nuo­rem­pa­na mi­nul­la oli unel­ma­na ja hie­man suun­ni­tel­mis­sa­kin opis­kel­la val­ti­o­tie­det­tä Yh­dys­val­lois­sa tai Bri­tan­ni­as­sa. Ta­pa­sin kui­ten­kin iha­nan nai­sen ja pe­rus­tin per­heen. Po­li­tiik­ka­kin vei voi­mal­la men­nes­sään. Lop­pu on his­to­ri­aa.

Mi­nul­la on yhä ame­rik­ka­lai­sia unel­mia. Ha­lu­ai­sin mat­kus­taa au­tol­la itä­ran­ni­kol­ta län­si­ran­ni­kol­le. Vink­ke­jä hy­väs­tä reit­ti­va­lin­nas­ta, hui­keis­ta näh­tä­vyyk­sis­tä ja par­hais­ta ra­vin­to­lois­ta ote­taan mie­luus­ti vas­taan. Te­ki­si­pä myös mie­le­ni käy­dä Simi Val­leys­sa Ro­nald Re­a­ga­nin pre­si­den­til­li­ses­sä mu­se­os­sa ja kir­jas­tos­sa.

Jut­tu on jul­kais­tu SAM Ma­ga­zi­ne 3/2020-nu­me­ros­sa syys­kuus­sa 2020.

Si­mon Elo on Es­poon kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen (kok.). Hän toi­mi kan­sa­ne­dus­ta­ja­na edus­kun­ta­kau­del­la 2015-2019.