Mi­nun Ame­rik­ka­ni-pals­tal­la esi­tel­lään SAM-jä­se­nien oma­koh­tai­sia Ame­rik­ka-ta­ri­noi­ta.

Olin eh­kä 14-vuo­ti­as, kun kuu­lin en­sim­mäis­tä ker­taa ka­li­for­ni­a­lai­sen rock-bän­din The Door­sin mu­siik­kia. Ame­rik­ka­lai­sen roc­kin il­mai­su­voi­ma ja mu­sii­kis­sa soi­va va­paus ja roh­keus vei­vät mu­ka­naan, ja vii­den­tois­ta vuo­den jäl­keen näin kol­me­kymp­pi­se­nä suo­sik­ki­bän­di­ni tu­le­vat edel­leen Yh­dys­val­lois­ta.

Tei­ni-ikäi­se­nä aloin myös haa­veil­la klas­si­sen road tri­pin te­ke­mi­ses­tä Yh­dys­val­lois­sa. Vuon­na 2017 pää­sin to­teut­ta­maan haa­vee­ni, kun mat­kus­tin kah­den ys­tä­vä­ni kans­sa itä­ran­ni­kol­ta län­si­ran­ni­kol­le vuok­ra-au­tol­la.

Unelmien automatka

Noin vii­den vii­kon au­to­mat­kal­la näim­me Yh­dys­val­tain mo­net kas­vot. Ys­tä­vä­ni, joil­la oli hie­man pi­dem­mät ke­sä­lo­mat, mat­kus­ti­vat New Yor­kis­ta Was­hing­ton D.C.:n, Nash­vil­len ja Memp­hi­sin kaut­ta New Or­le­an­siin, mis­sä it­se tu­lin mu­kaan mat­kal­le. New Or­le­an­sis­sa pää­sim­me jazz-tun­nel­maan kau­pun­gin rans­ka­lais­kort­te­lis­sa, ja vie­rai­lul­la so­ke­ri­ruo­kop­lan­taa­sil­le or­juu­den su­rul­li­nen his­to­ria muut­tui mie­li­ku­vis­ta to­dek­si.

Aje­lim­me Tek­sa­sin läpi Dal­la­siin, mis­sä Ken­ne­dyn sa­la­mur­haa kä­sit­te­le­vä mu­seo vai­kut­ti ja kos­ket­ti mei­tä kaik­kia, ja tä­män jäl­keen jat­koim­me mat­kaam­me Ari­zo­naan Grand Ca­ny­o­nil­le. Yö­vyim­me pie­nes­sä Wil­li­am­sin kau­pun­gis­sa noin tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä kan­jo­nil­ta. Grand Ca­ny­on oli koko mat­kan vai­kut­ta­vin ko­ke­mus, jota on vai­kea ku­vail­la sa­noin. Sin­ne on pääs­tä­vä uu­des­taan.

Las Ve­ga­sis­ta eri­tyi­ses­ti mie­leen jäi­vät ka­si­noi­den kor­tin­ja­ka­jat, joi­den kans­sa vaih­doim­me muu­ta­mia sa­no­ja pe­lin lo­mas­sa. Mo­net häm­mäs­te­li­vät, kuin­ka kau­kaa tu­lim­me ja kuin­ka meil­lä oli va­raa niin pit­kään ja kal­lii­seen mat­kaan, olim­me­han kou­lu­tuk­ses­tam­me ja työ­u­ris­tam­me pää­tel­len ihan ta­val­lis­ta kes­ki­luok­kaa.

Tä­hän häm­mäs­te­lyyn tör­mä­sim­me use­as­sa muus­sa­kin pai­kas­sa. Ym­mär­sim­me, kuin­ka etuo­i­keu­tet­tu­ja olim­me, kun saa­toim­me teh­dä sel­lai­sen unel­mien mat­kan. Sa­maan ai­kaan olin su­rul­li­nen nii­den pai­kal­lis­ten puo­les­ta, jot­ka ma­ta­la­palk­ka-aloil­la yrit­ti­vät elät­tää per­heen­sä ja mak­saa las­kun­sa. Yh­dys­val­lat on ra­ken­net­tu ja­loil­le pe­ri­aat­teil­le, mut­ta syvä eri­ar­voi­suus ja yh­teis­kun­nan pai­koit­tai­nen epä­rei­luus tun­tu­vat ve­sit­tä­vän mo­net hy­vät tar­koi­tuk­set.

Lop­pu­mat­kas­ta tu­tuk­si tu­li­vat Ka­li­for­ni­an le­gen­daa­ri­nen High­way 1, Los An­ge­le­sin va­paa­mie­li­nen Ve­ni­ce Be­ach ja Hol­ly­woo­din maa­gi­suus ja toi­saal­ta kei­no­te­koi­suus. Ran­ni­kon pik­ku­kau­pun­gin tun­nel­maa pää­sim­me ais­ti­maan iha­nas­sa Mon­te­reys­sä en­nen kuin pää­tim­me mat­kam­me San Fran­cis­coon. Ihan mat­kam­me vii­mei­si­nä päi­vi­nä kä­vim­me vie­lä San Fran­cis­con upeis­sa pu­na­puu­met­sis­sä ih­met­te­le­mäs­sä luon­non voi­maa.

Tuon pit­kän road tri­pin jäl­keen mat­kus­tin kau­pun­ki­lo­mal­le New Yor­kiin vuon­na 2018, ja hin­ku Yh­dys­val­toi­hin mat­kus­ta­mi­seen on edel­leen kova. Mat­koil­ta­ni mie­leen on jää­nyt joka puo­lel­la lie­hu­vat Yh­dys­val­tain li­put. Suo­men kont­rol­loi­tu­jen li­pu­tus­päi­vien vink­ke­lis­tä lip­pu­jen jat­ku­va esil­lä pi­tä­mi­nen tun­tui aluk­si vie­raal­ta ja eri­koi­sel­ta, mut­ta sii­nä on myös tiet­tyä juh­la­vuu­den tun­tua. Mat­koil­la­ni olen op­pi­nut, et­tä Yh­dys­val­lat ei ole mo­nil­le ame­rik­ka­lai­sil­le val­ti­o­na ar­ki­nen tai yh­den­te­ke­vä, vaan maal­la ja sen sym­bo­li­na val­ti­on li­pul­la on ihan eri­tyi­nen paik­ka mo­nien ame­rik­ka­lais­ten sy­dä­mis­sä.

Yhteinen kiinnostus ja innostus

Läh­din mu­kaan Suo­mi–Ame­rik­ka-yh­dis­tys­toi­min­taan vuo­den 2017 lo­pul­la ja toi­min­nan pa­ras an­ti on ol­lut eh­dot­to­mas­ti koh­taa­mi­set Yh­dys­val­lois­ta kiin­nos­tu­nei­den ih­mis­ten kans­sa. On ol­lut to­del­la kieh­to­vaa ja ins­pi­roi­vaa kuul­la ih­mis­ten ta­ri­noi­ta esi­mer­kik­si Yh­dys­val­lois­sa asu­mi­ses­ta ja työs­ken­te­le­mi­ses­tä tai kau­kai­sis­ta su­ku­lai­sis­ta, jot­ka ovat vuo­si­kym­me­niä sit­ten läh­te­neet siir­to­lai­si­na ”val­loit­ta­maan” uut­ta man­ner­ta. Sii­hen­hän tä­män toi­min­nan ydin tii­vis­tyy: kes­kus­te­lun aluk­si ei tar­vit­se se­lit­tää, mik­si ih­mees­sä sitä on niin kiin­nos­tu­nut Yh­dys­val­lois­ta. Toi­min­nas­sa mu­ka­na ole­vat ja­ka­vat tuon sa­man kiin­nos­tuk­sen ja in­nos­tuk­sen.

Jut­tu on jul­kais­tu SAM Ma­ga­zi­ne 1/2021-nu­me­ros­sa hel­mi­kuus­sa 2021.

Sii­ri Nou­si­ai­nen aloit­ti jä­sen­mää­räl­tään suu­rim­man Suo­mi-Ame­rik­ka yh­dis­tyk­sen, SAM Hel­sin­gin, pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­den 2021 alus­sa. Nou­si­ai­nen on ol­lut myös SAM:n liit­to­hal­li­tuk­sen jä­sen vuo­des­ta 2019.