Minun Amerikkani-palstalla esitellään SAM-jäsenien omakohtaisia Amerikka-tarinoita.
Lapsuudessani Amerikka näyttäytyi minulle Disneyn piirrettyjen kautta. Koko maa tuntui yhtä tarunhohtoiselta kuin Disneyland ja niin kaukaiselta, että sinne tuskin koskaan pääsisin.
Vietin suuren osan lapsuudestani valtavien romukasojen keskellä Pieksämäellä, sillä vanhempani pyörittivät kierrätysyritystä. Opin jo nuorena, että yhden romu voi olla toisen aarre.
Makeammat Kalifornian rusinat
Toisinaan meille tuotiin käytöstä poistettuja autoja kierrätettäväksi, niiden joukossa oli myös vanhoja amerikanrautoja. Vaikka usein näistä autoista jäljellä oli enää vain ruosteen runtelema runko, oli 50-luvun muotokielessä jotain hyvin kaunista ja kiehtovaa.
Myöhemmin Amerikan-autot täyttivät nuoruuttani paljonkin, sillä kaverini kautta päädyin moderoimaan autoharrastajien keskuudessa suosittua overdrive.fi-keskustelufoorumia ja järjestämään Big Wheels -harrasteajoneuvotapahtumaa, joka kokosi vuosittain Pieksämäelle tuhansia upeita harrasteautoja omistajineen. Haave matkustamisesta noiden upeiden autojen synnyinsijoille vahvistui vuosi vuodelta.
Kun opiskelin Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa, meillä oli opiskelijakavereidemme kanssa tavoitteena tehdä yhteisiä projekteja niin paljon, että saamme kerättyä rahat matkaan maailman ympäri. Suunnittelimme matkareitin yhdessä ja minulla oli sen suhteen oikeastaan yksi ainoa toive; halusin päästä katsomaan, onko Kalifornia oikeasti sellainen kuin se on mielikuvissani.
Tavoitteemme toteutui ja pääsimme matkalle. Kun ajelimme mutkittelevaa Highway 1:tä San Franciscosta kohti Los Angelesia, muistan hämmästelleeni kuinka tarkasti todellisuus vastasi odotuksiani. Myös Kalifornian rusinat maistuivat siellä vähän makeammilta.
Tarinan syntysijoilla
Kymmenen vuotta sitten perustin parin kaverini kanssa ravintolan, jonka nimesimme Mortoniksi. Ravintola sai nimensä tarinasta, joka alkoi samasta paikasta missä ensimmäinen ravintolamme sijaitsi, Rautalammilta. Tarinan mukaan 1600-luvulla rautalampilainen Martti Marttinen lähti kaskenpolttajaksi Ruotsin suomalaismetsiin ja myöhemmin suvun matka jatkui meren yli Amerikan mantereelle. Siellä sukunimi taipui paikalliseen suuhun sopivasti Mortoniksi. Myöhemmin suvun nimi ikuistettiin historiankirjoihin, kun värikkäiden vaiheiden jälkeen yksi suvun jälkeläisistä, John Morton raapusti allekirjoituksensa Yhdysvaltojen itsenäisyysjulisteen (Declaration of Independence) ja liittyi arvostettujen perustajaisien, founding fathersien, joukkoon.
Minua tuossa tarinassa inspiroi se, kuinka rohkean savolaisukon ottamilla pienillä askelilla voi lopulta olla aivan valtavia vaikutuksia. Tuo tarina muuttui minulle todeksi viimeistään, kun vuonna 2015 pääsin viimein vierailemaan John Mortonin kotitalolla Prospect Parkin pikkukaupungissa Pennsylvaniassa ja Philadelphian Independence Hallissa.
Alkuperäisessä tarinassa Martti Marttinen pakkasi eväänsä tuohikonttiin ja lähti ihmettelemään maailmaa. Me puolestamme päätimme pakata eväämme merikonttiin ja niin syntyi Konttiravintola Morton. Nykyään konttiravintolamme toimivat kesäisin kuudella paikkakunnalla sekä marraskuusta lähtien Helsingissä ympäri vuoden. Toivon, että voimme Konttiravintoloiden kautta rohkaista ihmisiä katsomaan elämää seikkailuna.
Minulle yksi tulevaisuudessa siintävä seikkailu on koko perheen yhteinen matka Kaliforniaan. Mieheni ja poikani kanssa olemme haaveilleet kurvailevamme yhdessä pitkin Tyynen valtameren rantateitä pysähtyen rannikkokaupunkeihin jännittämään NHL-jääkiekkoa. Matka oli suunnitteluilla jo tämän vuoden keväälle, mutta maailmantilanteesta johtuen se siirtyi tulevaisuuteen. Toivon, että tämä haave vielä toteutuu ja ehkä sitten viimein pääsen myös sinne Disneylandiin.
Juttu on julkaistu SAM Magazine 4/2020-numerossa joulukuussa 2020.
Jarna Kaplas on kuopiolainen ravintola-alan yrittäjä, joka perusti ensimmäisen Morton-ravintolansa Rautalammille vuonna 2010.