Maa­il­man en­sim­mäi­set kan­sal­lis­puis­tot ja luon­non­suo­je­lu­a­lu­eet pe­rus­tet­tiin 1800-lu­vun lo­pul­la Yh­dys­val­lois­sa. En­sim­mäi­se­nä pe­rus­tet­tiin Yel­lows­to­nen kan­sal­lis­puis­to vuon­na 1872 ja sitä seu­ra­si Yo­se­mi­ten kan­sal­lis­puis­to Ka­li­for­ni­as­sa vuon­na 1890.

Yo­se­mi­te oli to­sin ju­lis­tet­tu suo­je­lu­a­lu­eek­si (yo­se­mi­te land grant) jo ai­em­min. Ny­ky­ään Yh­dys­val­lois­sa on usei­ta sa­to­ja sekä his­to­ri­al­li­sia et­tä luon­non­his­to­ri­al­li­sia kan­sal­lis­puis­to­ja (na­ti­o­nal park), kan­sal­li­sia mo­nu­ment­te­ja (na­ti­o­nal mo­nu­ment), his­to­ri­al­li­sia koh­tei­ta (na­ti­o­nal his­to­ric site), erä­maa-alu­ei­ta (wil­der­ness area) ja kan­sal­li­sia riis­tan­suo­je­lu­a­lu­ei­ta (na­ti­o­nal wild­li­fe re­fuge) pu­hu­mat­ta­kaan osa­val­ti­oi­den omis­ta suo­je­lu­a­lu­eis­ta tai eri­tyis­koh­teis­ta. Esi­merk­ki­nä jäl­kim­mäi­ses­tä Chi­ca­gos­ta Los An­ge­le­siin kul­ke­va le­gen­daa­ri­nen Rou­te 66, joka on ni­met­ty ”kan­sal­li­sek­si his­to­ri­al­li­sek­si tiek­si” (na­ti­o­nal his­to­ric road).

Kan­sal­lis­puis­to­aat­teen ja luon­non­suo­je­lun al­ku­tai­val ei ol­lut kui­ten­kaan help­po. Yh­dys­val­lois­sa oli vank­ka us­ko ih­mi­sen ”teh­tä­vään” alis­taa luon­to omaan pal­ve­luk­seen­sa. Lä­hes­kään kaik­ki ei­vät vie­lä 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la voi­neet ym­mär­tää, mik­si luon­toa tu­li­si suo­jel­la ja säi­lyt­tää. Tämä kiis­ta kul­mi­noi­tui niin sa­not­tu­jen pro­tek­ti­o­nis­tien ja kon­ser­va­ti­o­nis­tien vä­li­seen nä­ke­my­se­roon sii­tä, pi­ti­kö luon­toa pel­käs­tään säi­lyt­tää vai laa­ja­mit­tai­ses­ti suo­jel­la.

Kaikkien ulottuvilla, mutta koskemattomina

Hy­vin var­hain nou­si esiin myös ky­sy­mys sii­tä, kei­tä var­ten puis­to­ja pe­rus­tet­tiin. Oli­ko tar­koi­tus saa­da alu­eel­le mah­dol­li­sim­man pal­jon tu­ris­te­ja ja sitä kaut­ta ra­haa vai to­del­la suo­jel­la luon­toa? Riit­ti­kö, et­tä kau­niit mai­se­mat ”sääs­tet­tiin” jo­kai­sen ihail­ta­vak­si? Niin­pä kan­sal­lis­puis­tois­ta tuli erään­lai­nen komp­ro­mis­si. Nii­den luon­non­näh­tä­vyyk­sien tuli ol­la kaik­kien ulot­tu­vil­la, mut­ta sa­mal­la säi­lyä kos­ke­mat­to­mi­na.

Mo­net puis­tois­ta val­jas­tet­tiin jo var­hain mas­sa­tu­ris­min tar­pei­siin. 1800-lu­vun lo­pul­la Ari­zo­nan Grand Ca­ny­o­nin lä­hei­syy­teen ve­det­tiin rau­ta­tie ja Yel­lows­to­nen poh­joi­sen por­tin ää­rel­le rau­ta­tie toi tu­ris­te­ja jo 1880-lu­vul­la, au­tot sal­lit­tiin vuon­na 1915. Tu­ris­mis­ta saa­dut ra­hat var­sin­kin Yh­dys­val­lois­sa käy­tet­tiin - ja käy­te­tään yhä - pää­o­sin jär­jes­tel­män yl­lä­pi­tä­mi­seen.

Vuon­na 1916 Yh­dys­val­lois­sa kui­ten­kin sää­det­tiin kan­sal­lis­puis­to­la­ki (na­ti­o­nal parks ser­vi­ce act), joka loi poh­jan ny­kyi­sen kal­tai­sen kan­sal­lis­puis­to­jär­jes­tel­män syn­nyl­le. Ver­tai­lun vuok­si to­det­ta­koon, et­tä Suo­mi sai en­sim­mäi­set kan­sal­lis­puis­ton­sa vuon­na 1938, to­sin en­sim­mäi­set luon­non­suo­je­lu­a­lu­eet oli pe­rus­tet­tu jo vuon­na 1916.

Kan­sal­lis­puis­tot ovat ol­leet myös mo­nien pre­si­dent­tien huo­mi­on koh­tee­na, to­sin ei­vät ai­na po­si­tii­vi­ses­sa mie­les­sä. Esi­mer­kik­si pre­si­dent­ti Do­nald Trump oli val­mis avaa­maan laa­jo­ja erä­maa- ja luon­non­suo­je­lu­a­lu­ei­ta öl­jy­te­ol­li­suu­den tar­pei­siin Alas­kas­sa. Toi­saal­ta ke­vääl­lä 2022 il­mes­tyi pre­si­dent­ti Ba­rack Oba­man täh­dit­tä­mä te­le­vi­si­o­sar­ja maa­il­man kan­sal­lis­puis­tois­ta, jol­la ha­e­taan huo­mi­o­ta luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den säi­lyt­tä­mi­seen. Ny­kyi­sin kan­sal­lis­puis­tois­sa py­ri­tään ot­ta­maan mah­dol­li­sim­man hy­vin huo­mi­oon kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen tar­peet.

Kansal­lis­puistojen ja alkupe­räis­kansojen ristiriitainen suhde

Mo­nil­la in­ti­aa­ni­kan­soil­la on hy­vin ris­ti­rii­tai­nen suh­tau­tu­mi­nen kan­sal­lis­puis­toi­hin. Use­at ny­kyi­sis­tä puis­tois­ta on pe­rus­tet­tu in­ti­aa­nien mail­le, joil­ta al­ku­pe­räi­set asuk­kaat on siir­ret­ty pois. Jo vuo­si­sa­dan ajan kan­sal­lis­puis­tot ovat käyt­tä­neet hy­väk­seen in­ti­aa­ne­ja tu­ris­min tar­pei­siin, mut­ta sa­mal­la heil­tä on evät­ty pe­rin­teis­ten elin­kei­no­jen har­joit­ta­mi­nen puis­to­jen alu­eel­la. Li­säk­si nii­den si­säl­lä on tär­kei­tä us­kon­nol­li­sia paik­ko­ja.

Käy­tän­nös­sä Poh­jois-Ame­ri­kan al­ku­pe­räis­kan­sat ja hei­dän pe­rin­tei­nen tie­ton­sa on si­vuu­tet­tu kes­kus­te­lus­sa ym­pä­ris­tös­tä ja sen suo­je­lus­ta. Vas­ta vii­me vuo­si­na hei­dän ää­nen­sä on tul­lut pa­rem­min esiin ja hei­dän pai­kal­li­seen pe­rin­tei­seen tie­toon pe­rus­tu­va kä­si­tyk­sen­sä ym­pä­ris­tös­tä on alet­tu ot­taa va­ka­vas­ti luon­non­suo­je­luun liit­ty­vis­sä asi­ois­sa.

Yhä use­am­min in­ti­aa­neil­le on an­net­tu oi­keus har­joit­taa pe­rin­tei­siä us­kon­nol­li­sia se­re­mo­ni­oi­taan kan­sal­lis­puis­to­jen alu­eel­la, ja jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa in­ti­aa­nit ovat jär­jes­tä­neet it­se opas­tus­kier­rok­sia puis­to­jen alu­eel­la saa­den näin pait­si oman ää­nen­sä kuu­lu­vil­le, myös osan tu­ris­tien tuo­mis­ta tu­lois­ta. Ny­kyi­sin mo­net kan­sat ovat myös mu­ka­na kan­sal­lis­puis­to­vi­ras­to­jen ja mui­den luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen toi­min­nas­sa.

Esi­mer­kik­si Ka­li­for­ni­an ran­ni­kol­la chu­mas­hit toi­mi­vat yh­teis­työs­sä NOAA:n, Yh­dys­val­tain liit­to­val­ti­on sää- ja val­ta­me­ren­tut­ki­mu­sor­ga­ni­saa­ti­on, kans­sa Chan­nel Is­land Ma­ri­ne Sanc­tu­a­ryn suo­je­le­mi­ses­sa. Alu­een toi­min­ta­suun­ni­tel­ma pi­tää muun mu­as­sa si­säl­lään laa­jas­ti chu­mas­hien pe­rin­teis­tä eko­lo­gis­ta tie­toa. Chu­mas­hit suun­nit­te­le­vat myös omien mer­ten suo­je­lu­a­lu­ei­den pe­rus­ta­mis­ta yh­teis­työs­sä mui­den vi­ra­no­mais­ten kans­sa.

Ai­van uu­den ulot­tu­vuu­den tä­hän tuo se, et­tä Yh­dys­val­tain si­sä­mi­nis­te­ri­nä on vuo­des­ta 2021 läh­tien toi­mi­nut la­gu­na pu­eb­lo Deb Haa­land. Kan­sal­lis­puis­tot kuu­lu­vat hä­nen alai­suu­teen­sa ja vuon­na 2022 hän ni­mit­ti cau­y­se ja wal­la wal­la -kan­soi­hin kuu­lu­van Char­les “Chuck” F. Sams III:n kan­sal­lis­puis­to­vi­ras­ton joh­toon. Tä­män toi­vo­taan ke­hit­tä­vän kan­sal­lis­puis­to­jen ja al­ku­pe­räis­kan­so­jen vä­li­siä suh­tei­ta lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa.

Osa kansallista identiteettiä

Kan­sal­lis­puis­tois­ta on Yh­dys­val­lois­sa tul­lut mer­kit­tä­vä osa kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä. Alus­ta as­ti nii­den teh­tä­vä oli ”pön­kit­tää” kan­sal­lis­ta it­se­tun­toa, ja jo­kai­sen kan­sa­lai­sen tai per­heen oi­keus - mel­kein­pä vel­vol­li­suus – on vie­rail­la ai­na­kin jos­sa­kin suu­rim­mis­ta puis­tois­ta. Nii­den jyl­hät mai­se­mat ker­to­vat omaa ta­ri­naan­sa ame­rik­ka­lai­ses­ta unel­mas­ta ja kut­su­mus­koh­ta­los­ta, jon­ka mu­kaan eten­kin yh­dys­val­ta­lais­ten teh­tä­vä oli ot­taa hal­tuun­sa ja si­vis­tää erä­maat. Luon­non aset­ta­mis­ta es­teis­tä huo­li­mat­ta täs­sä on­nis­tut­tiin, min­kä jäl­keen jäl­jel­le jää­neet erä­maat voi­tiin ”py­hit­tää” luon­non­suo­je­lul­le ja erään­lai­sek­si tes­ta­men­tik­si tu­le­vil­le pol­vil­le.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta on us­ko­ma­ton­ta, mi­ten eri­no­mai­ses­ti Poh­jois-Ame­ri­kas­sa on on­nis­tut­tu luon­toa myös säi­lyt­tä­mään ja suo­je­le­maan. Kan­sal­lis­puis­to­jär­jes­tel­män kaut­ta mil­joo­nia heh­taa­re­ja maa­ta on säi­ly­nyt lä­hes kos­ke­mat­to­ma­na erä­maa­na, jo­hon ih­mi­sel­lä ei juu­ri ole asi­aa.

Siel­lä­kin, mis­sä mil­joo­nat tu­ris­tit va­el­ta­vat vuo­sit­tain, on on­nis­tut­tu löy­tä­mään jon­kin­lai­nen ta­sa­pai­no luon­non­suo­je­lun ja tu­ris­min vä­lil­le. Poh­jois-Ame­ri­kas­ta kan­sal­lis­puis­to­aa­te on le­vin­nyt kaik­ki­al­le maa­il­maan, mikä mah­dol­lis­taa meil­le jo­kai­sel­le hen­ke­ä­sal­paa­via ko­ke­muk­sia Alas­kan De­na­lin rin­teil­tä Bor­ne­on vii­da­koi­hin tai Pal­las­tun­tu­rin hiih­to­la­duil­le. Kan­sal­lis­puis­tot ovat ol­leet eri­no­mai­nen kek­sin­tö tai ku­ten Yh­dys­val­lois­sa jos­kus sa­no­taan: ”Ame­ri­ca’s Best Idea”.

***
Rani-Hen­rik An­ders­son toi­mi Poh­jois-Ame­ri­kan tut­ki­muk­sen yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Hän on kir­joit­ta­nut kir­jan Poh­jois-Ame­ri­kan kan­sal­lis­puis­tot (2014) yh­des­sä Mark­ku Hen­riks­so­nin ja Mik­ko Sai­kun kans­sa sekä lu­kui­sia kir­jo­ja Poh­jois-Ame­ri­kan al­ku­pe­räis­kan­sois­ta.