Bryce Ca­ny­on –luon­non­puis­toa on han­ka­la ku­vail­la ly­hy­es­ti, eh­kä pa­ras il­mai­su on ”kuin toi­ses­ta maa­il­mas­ta”. Kä­ve­lim­me kol­men ki­lo­met­rin pi­tui­sen Qu­eens Gar­den –rei­tin ja poi­mim­me mu­kaan tun­nel­mia kui­vas­ta il­mas­tos­ta, vä­rik­kääs­tä ge­o­lo­gi­as­ta ja luon­non kont­ras­teis­ta.

Bryce Ca­ny­o­nin kan­sal­lis­puis­ton ken­ties omin­ta­kei­sin piir­re ovat niin sa­no­tut hoo­doot, eli ge­o­lo­gi­set pyl­väs­mäi­set muo­dos­tel­mat. Nii­tä on puis­tos­sa enem­män kuin mis­sään muu­al­la.

Alue kuu­luu Co­lo­ra­don ta­san­koon, ja on tun­net­tu kau­neu­des­taan, jon­ka muo­dos­ta­vat eri vä­rit, kor­keu­se­rot, pa­no­raa­ma­mai­set mai­se­mat ja nä­ky­mät ro­soi­seen maas­toon.

Kan­sal­lis­puis­ton asi­an­tun­ti­ja Pe­ter Dens­mo­re ker­too, et­tä Bryce Ca­ny­on si­joit­tuu kah­des­ta kol­meen ki­lo­met­rin kor­keu­teen.

- Alu­eel­la me­nes­ty­vät tä­hän kor­keu­teen tot­tu­neet kas­vit ka­ta­jis­ta ma­ru­na­pen­sai­siin ja har­vi­nai­sem­piin la­jei­hin, jot­ka kas­va­vat vain puis­ton kalk­ki­ki­vi­maas­sa, ku­ten vih­ne­män­ty (Pi­nus lon­ga­e­va).

Tääl­lä voi ta­va­ta uha­na­lai­sen ja suo­jel­lun pree­ri­a­koi­ra­la­jin kuin myös ylei­sem­piä mui­ta la­je­ja, joi­den elä­män ih­mi­sen ai­heut­ta­ma pai­ne te­kee koko ajan vai­ke­am­mak­si. Dens­mo­re sa­noo, et­tä hal­li­tut ku­lo­tuk­set ovat alu­eel­la yk­si kei­no hoi­taa eko­sys­tee­miä.

Elon kirjoa

Eeva Vänskä

Qu­eens Gar­den –reit­ti vie vie­rai­li­jan Bryce Ca­ny­o­nin sy­dä­meen. Reit­ti pal­jas­taa pit­kän ge­o­lo­gi­sen se­di­men­taa­ti­o­his­to­ri­an sekä eroo­si­on vai­ku­tuk­sen ym­pä­ris­töön. Siir­rok­set, maan­ko­ho­a­mi­nen ja eroo­sio mah­dol­lis­ti­vat ai­ka­naan kas­vien ja eläin­ten le­vit­täy­ty­mi­sen alu­eel­le 130 mil­joo­naa vuot­ta sit­ten.

Pa­ti­koi­jan nä­kö­kul­ma vaih­tuu hoo­doo­maan laa­ja­kul­ma­nä­ky­mäs­tä in­tii­mim­pään tun­nel­maan, kun pol­ku vie hoo­doo-muo­dos­tel­mien lo­maan. Maas­ton teks­tuu­ri, mit­ta­luok­ka ja hil­lit­ty­jen vä­rien kir­jo hel­li­vät sil­miä.

Ki­vien vä­lis­tä voi bon­ga­ta kau­niin kel­tai­sen il­mes­tyk­sen, Bron­ze eve­ning prim­ro­se -ku­kan. Kaik­ki­aan puis­tos­sa ta­va­taan 59 eri ni­sä­käs­la­jia. On­nis­tun huo­maa­maan vain le­pää­vän kau­riin pui­den lo­mas­sa.

‑ Maa­ta­lous ja yleen­sä maan­käyt­tö uh­kaa yli­pään­sä suo­je­lun al­la ole­via mai­ta. Sen vuok­si kan­sal­lis­puis­tot tark­kai­le­vat ym­pä­ris­töä eko­lo­gi­sen kos­ke­mat­to­muu­den muu­tos­ten huo­maa­mi­sek­si, Pe­ter Dens­mo­re ker­too.

Ai­kai­nen puut­tu­mi­nen ha­vait­tui­hin on­gel­miin ja puis­to­työ­hön va­ra­tut riit­tä­vät voi­ma­va­rat ovat jat­kos­sa en­tis­tä­kin tär­ke­äm­piä.

Rei­tin lop­pu­pääs­sä odot­taa Ku­nin­ga­tar Vic­to­ria, puis­ton eh­kä kuu­lui­sin hoo­doo, joka tark­kai­lee mui­ta pyl­väi­tä ”puu­tar­has­saan”. Kan­nat­taa vii­pyä tovi, tark­kail­la kal­li­oi­den pin­taa, mi­ten valo muut­taa ala­ti mai­se­maa. Paik­ka he­rät­tää mo­der­nis­sa­kin mat­kai­li­jas­sa kun­ni­oi­tus­ta, jos­sa on ri­paus iki­ai­kais­ta pel­koa suur­ta ja tun­te­ma­ton­ta koh­taan.

Pitkä historia

Alun pe­rin ta­san­koa asut­ti­vat pai­u­te-in­ti­aa­nit, jot­ka käyt­ti­vät alu­et­ta met­säs­tyk­seen ja ke­räi­lyyn. Py­sy­väs­tä asu­tuk­ses­ta ei ole to­dis­tei­ta.

Pai­u­te-ta­ri­nan mu­kaan Bryce Ca­ny­on oli al­ku­jaan Le­gen­da-ih­mis­ten koti. He näyt­ti­vät ih­mi­sil­tä, mut­ta ei­vät ol­leet sitä. Le­gen­da-ih­mi­set oli­vat pa­ho­ja, ja Ko­joot­ti muut­ti hei­dät sen vuok­si ki­vik­si, ja siel­lä he edel­leen ovat, osa sei­soo ri­veis­sä, osa is­tuu, toi­set pi­te­le­vät kiin­ni toi­sis­taan.

Bryce Ca­ny­o­nin kan­sal­lis­puis­ton isä oli J.W.Humph­rey, joka työs­ken­te­li Yh­dys­val­tain met­sä­pal­ve­luis­sa. Hä­net siir­ret­tiin Uta­hiin vuon­na 1915. Toi­nen työn­te­ki­jä eh­dot­ti, et­tä Humph­rey kä­vi­si kat­so­mas­sa kan­jo­nin reu­naa.

Tul­les­saan pai­kal­le, joka ny­kyi­sin tun­ne­taan Sun­set Poin­tin ni­mel­lä, Humph­rey oli äi­mis­ty­nyt pai­kan kau­neu­des­ta. ”Mi­nut saa­tiin raa­hat­tua pois vas­ta au­rin­gon las­ket­tua. Pa­la­sin seu­raa­va­na aa­mu­na kat­so­maan kan­jo­nia vie­lä ker­ran, ja suun­nit­te­lin jo mie­les­sä, mi­ten muut­kin voi­si­vat pääs­tä ihai­le­maan tätä nä­ky­mää.”

Niin­pä Humph­rey lä­het­ti Was­hing­to­niin ku­via ja liik­ku­vaa ku­vaa kan­jo­nis­ta; leh­det kir­joit­ti­vat pai­kan kau­neu­des­ta. Vuo­teen 1919 men­nes­sä tu­ris­tit Salt Lake Ci­tys­tä vie­rai­li­vat jo Bryce Ca­ny­o­nil­la.

Vuon­na 1923 pre­si­dent­ti War­ren G. Har­ding ju­lis­ti alu­een kan­sal­lis­mo­nu­men­tik­si. Seu­raa­va­na vuon­na kong­res­sin siu­nauk­sel­la pe­rus­tet­tiin Uta­hin kan­sal­lis­puis­to, jol­loin kaik­ki maa Bryce Ca­ny­o­nil­ta siir­tyi Yh­dys­val­tain omai­suu­dek­si. Bryce Ca­ny­on sai vi­ral­li­ses­ti kan­sal­lis­puis­ton tit­te­lin vuon­na 1928.

Työtä vaaditaan

Eeva Vänskä

Dens­mo­re sa­noo, et­tä alu­een suu­rin haas­te ovat mat­kai­li­jat ja hei­dän vai­ku­tuk­sen­sa ym­pä­ris­töön.

- Vuon­na 2022 mat­kai­li­joi­ta kävi lä­hes 2,4 mil­joo­naa. Kä­vi­jät vai­kut­ta­vat väis­tä­mät­tä puis­ton herk­kään eko­sys­tee­miin. Bryce Ca­ny­o­nin hen­ki­lö­kun­ta yrit­tää vas­ta­ta haas­tee­seen esi­mer­kik­si li­sää­mäl­lä kul­je­tus­pal­ve­lui­ta vilk­kaa­na ke­sä­kau­te­na ja laa­jen­ta­mal­la ole­mas­sa ole­via py­sä­köin­ti­a­lu­ei­ta.

On tär­ke­ää, et­tä vie­rai­li­jat tu­tus­tu­vat etu­kä­teen koh­tee­seen, käyt­tä­vät puis­ton omaa kul­je­tus­lin­jaa ja suun­nit­te­le­vat vie­rai­lun­sa etu­kä­teen.

- Kan­sal­lis­puis­toa ja sen mo­ni­muo­toi­suut­ta tu­e­taan muun mu­as­sa tut­ki­muk­sel­la, vie­ras­la­je­ja pois­ta­mal­la ja is­tut­ta­mal­la al­ku­pe­räis­la­je­ja. Sitä mu­kaa kun mat­kai­li­joi­den mää­rä kas­vaa, myös puis­ton pi­tää ky­e­tä in­ves­toi­maan toi­min­taan­sa, jot­ta suo­je­lu­työs­sä on­nis­tu­taan.

Puis­ton va­paa­eh­tois­hen­ki­lö­kun­ta saa­kin uu­den 16 hen­gel­le tar­koi­te­tun ra­ken­nuk­sen, joka kor­vaa van­han nel­jän hen­gen ta­lon.

- Näin va­paa­eh­toi­set voi­vat jää­dä työs­ken­te­le­mään niin pit­käk­si ai­kaa kuin he saa­vat jär­jes­tet­tyä.

Li­säk­si py­sy­väl­le ja mää­rä­ai­kai­sel­le hen­ki­lös­töl­le on tar­jol­la ma­joi­tus­ta. Tal­vi­ai­kaan Bryce Ca­ny­o­nis­sa työs­ken­te­lee noin 50 hen­ki­löä, mut­ta mää­rä tup­laan­tuu ke­sä­kuu­kau­si­na.

Puis­ton fa­si­li­tee­tit vaa­ti­vat jat­ku­vaa yl­lä­pi­toa: kä­ve­ly­tei­den as­val­toin­tia, nä­kö­a­la­ta­san­tei­den ja ai­to­jen kor­jaa­mis­ta, kylt­tien vaih­ta­mis­ta sekä pol­ku­jen kun­nos­ta­mis­ta.

- Meil­lä on lä­hi­tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mis­sa asen­taa uu­si pu­he­lin­mas­to, jot­ta kent­tä riit­tää koko puis­ton alu­eel­le.

On hyvä muis­taa, et­tä hei­nä-elo­kuus­sa kan­sal­lis­puis­tos­sa on sa­de­kau­si, joka tuo alu­eel­le rank­ko­ja ve­si­sa­tei­ta ja uk­kos­ta. Tal­vi­sin lu­men mää­rä taas voi vai­keut­taa aja­mis­ta pai­kal­le sekä pa­ti­koin­tia maas­tos­sa. Eli kan­nat­taa va­rau­tua vie­rai­lu­a­jan­koh­dan vaa­ti­mus­ten mu­kaan.

- Suo­sit­te­len ke­vät­tä tai syk­syä, jol­loin alu­eel­la ei lii­ku niin pal­jon mat­kai­li­joi­ta. Mut­ta jos va­lit­see ke­sä­se­son­gin, sil­loin­kin pää­see naut­ti­maan hie­nos­ta ym­pä­ris­tös­tä, kun muis­taa val­mis­tau­tua etu­kä­teen, kan­sal­lis­puis­ton edus­ta­ja Pe­ter Dens­mo­re suo­sit­te­lee. 

****

Ee­va Väns­kä on pit­kän lin­jan toi­mit­ta­ja, jon­ka yk­si kes­kei­siä kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta on Yh­dys­val­lat. Väns­kän suo­sik­ki­o­sa­val­ti­oi­ta ovat Ari­zo­na, Co­lo­ra­do ja Mon­ta­na.

Uta­hin Bryce Ca­ny­on hät­käh­dyt­tää: Kuin vie­raal­la pla­nee­tal­la -ar­tik­ke­li on jul­kais­tu alun pe­rin SAM Ma­ga­zi­ne 2/2019-nu­me­ros­sa. Päi­vi­tet­ty di­gi­leh­den jut­tuun puis­ton 2022 kä­vi­jä­mää­rä, al­ku­pe­räi­ses­sä oli vuo­den 2018 kä­vi­jä­mää­rä (2,68 mil­joo­naa).