Hyräilen epävireisesti Salaiset kansiot-tv-sarjan tunnusmusiikkia, kun horisonttiin ilmestyy muutaman sentin kokoisia valkoisia lautasia keskellä San Agustin-tasonkoa New Mexicossa. Karttaohjelmamme GPS-yhteys on toiminut tähän saakka moitteettomasti, mutta nyt se ei tahdo pysyä päällä. Olemme kirjaimellisesti keskellä ei mitään.
Vaikka reissukumppanini on yrittänyt selittää useampaan kertaan, mistä (Karl G. Janskyn) Very Large Arrayssa on kyse, myönnän, etten vieläkään ihan täysin ymmärrä. VLA on 27 itsenäisen lautasantennin radio-observatorio, joka havannoi tähtitieteellisiä kohteita (kuten planeettoja, aurinkoa, galakseja, gammapurkauksia, mustia aukkoja) radiosäteilyn aallonpituuksilla.
Kun lähestymme VLA:n Visitor Centeriä, lautasten todellinen suuruus alkaa hahmottua. Ne ovat massiivisia, halkaisijaltaan 25 metriä.
VLA:n vierailijakeskus on melko vaatimaton, mutta informatiivinen. Siellä voi katsella palkitun dokumenttielokuvan sekä tutustua radiotähtitieteestä ja VLA-teleskoopeista kertoviin näyttelyihin. Opastettuja kierroksia on pari kertaa kuukaudessa lauantaisin, ja niihin tulee ilmoittautua etukäteen. Mutta ilman opastettua kierrostakin pärjää, koska hiekkakentällä oleviin suuriin opastauluihin voi tutustua omatoimisella kävelykierroksella. Yhtä jättiläislautasta pääsee katsomaan lähietäisyydeltä.
Lautasantennien asetelmia siirretään 3-4 kuukauden välein, useimmiten käytettyjä muodostelmia on neljä. Lautasien asentoja muuttamalla saadaan havaintoja eri puolilta avaruutta. Raiteiden päällä olevia 200 tonnia painavia lautasantenneja siirrellään tarkoitukseen rakennetulla erityisjunalla. Raiteet taas on rakennettu Y-kirjaimeen muotoon, jonka jokainen haara on 21 kilometriä pitkä. Olen vaikuttunut.
***
Kirsi Rutonen on Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto SAM:n projektipäällikkö. Rutonen on matkustellut laajasti Yhdysvalloissa 2000-luvulla; 18 pidempää roadtripiä, 155 000 ajokilometriä ja 50 vierailtua osavaltiota.