Denver on yksi suosikkilentokohteistamme, jonka ympärille on helppo suunnitella useampikin automatka. Valitsipa ilmansuunnaksi melkein minkä tahansa, reitille saa takuuvarmasti kiinnostavia luonto- ja kulttuurikohteita.
Tällä kertaa suuntaamme Denveristä koilliseen kohti suuremmalle yleisölle tuntemattomia osavaltioita Pohjois- ja Etelä-Dakotaa sekä Nebraskaa. Paluumatkalla kieppaamme vielä New Mexicon kautta ennen paluuta Coloradoon.
Badlands National Park, South Dakota
Badlands National Park, South Dakota
Kea M Soza
Denveristä noin kuuden tunnin ajomatkan päässä oleva Badlandsin kansallispuisto on kauneimmillaan auringonnousun ja -laskun aikaan. Tällöin päivän ensimmäiset ja viimeiset valonsäteet värjäävät puiston monisävyiset pöytävuorimaisemat kultaisiksi.
Aamulla ajaessamme puiston läpi näimme päivisin varjoissa ja piilossa pysytteleviä villieläimiä, joten kannattaa herätä aikaisin nauttimaan puistosta, kun on vielä viileämpää. Kesäkuukausina lämpöasteet nousevat auringon noustua nopeasti lähelle kolmeakymmentä ja keskipäivän porotuksessa on tukala olla.
Cedar Pass Campground oli valintamme yöpymispaikaksi. Telttapaikkaan kuului pieni ruokailukatos ja auton sai Yhdysvalloissa tuttuun tapaan aivan teltan viereen. Badlandsin alue on avointa preeriaa ja siksi usein erittäin tuulinen, joten nuotioiden sytyttäminen on leirintäalueella yleensä kiellettyä.
Badlandsin kansallispuiston läheisyydessä on monta mielenkiintoista luonto- ja kulttuurikohdetta. Muutaman tunnin ajomatkan päässä voi tutustua muun muassa Wyomingin puolella sijaitsevaan ainutlaatuiseen Devils Toweriin, tanskalaisamerikkalaisen Gutzon Borglumin lähinnä 1930-luvulla dynamiitilla veistetyn kuuluisia presidenttejä kuvaavaan kallioveistokseen Mount Rushmoreen ja vielä keskeneräiseen Crazy Horse Monumentiin, joka valmistuessaan kamppailee alueen kallioveistosten herruudesta.
Minuteman Missile National Historic Site, South Dakota
Badlandsilta puolen tunnin ajomatkan päässä on historiasta kiinnostuneiden must see-kohde; kylmän sodan aikainen Minuteman Missile -ohjussiilo ja laukaisukeskus.
National Park Servicen hallinnoima kohde koostuu Delta nine-ohjussiilosta (launch facility/missile silo) ja Delta one-laukaisukeskuksesta (launch control facility). Kylmän sodan historian alkeet kannattaa ottaa haltuun pysähtymällä ensimmäiseksi visitor centerissä.
Ohjussiiloon voi tutustua omatoimisesti kännykkään ladatun sovelluksen avustuksella, mutta laukaisukeskukseen pääsee ainoastaan etukäteen varatulla maksullisella opastetulla kierroksella. Koska lähes 10 metrin syvyydessä olevan laukaisukeskuksen tilat ovat melko ahtaat, sinne mahtuu kerrallaan vain pienikokoinen ryhmä.
Theodore Roosevelt National Park, North Dakota
Pohjois-Dakotan kaukainen kansallispuisto on lähellä Montanan osavaltion rajaa. Yellowstonen lisäksi tämä on toinen lähes takuuvarma paikka nähdä biisoneita, joita käyskentelee vapaina pitkin puiston laajoja autiomaita ja niittyjä. Yhdysvaltojen 26. presidentin Theodore Rooseveltin mukaan nimetyn kansallispuiston maisemia kutsutaan myös termillä badlands (huonoa, viljelyyn kelpaamatonta maata), kuten eteläisemmän sisarosavaltion puistonkin maastoa.
Reilun sadan asukkaan Medoran pikkukaupungin ja 94-valtatien läheisyydessä on puiston suositumpi eteläinen sisäänkäynti. Majoituimme teltassa kansallispuiston Cottonwood-leirintäalueella, jossa yöpyminen oli verrattain edullista. Telttapaikkamme sijaitsi pienen joen varrella, jossa yölämpötilat laskivat lähelle pakkasasteita. Aamulla heräsimme varhain auringonnousun jälkeen ja lähdimme etsimään puiston taattuja biisoneita 60 kilometrin maisemareitin varrelta.
Rapid City, South Dakota
The Iron Mountain Road, South Dakota
Kirsi Rutonen
Rapid Cityn monipuolinen hotellitarjonta tekee siitä mainion tukikohdan päiväretkille lähialueen, erityisesti Black Hillsin, kohteisiin, joista riittää nähtävää useammalle päivälle.
Mustilla kukkuloilla on useita ajelemisen arvoisia maisemareittejä kuten Custer State Parkin Wildlife Loop, Needles Highway ja The Iron Mountain Road, joka on kuuluisa spiraaliteistään ja -silloistaan sekä kolmesta tunnelistaan, jotka kehystävät horisontissa siintävää Mount Rushmorea.
Rapid Citystä lounaaseen on kaksi National Park Servicen ylläpitämää luolastoa, Wind ja Jewel Cave. Luoliin pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, joita ei voi varata etukäteen vaan paikkavaraus on tehtävä vierailupäivänä visitor centeristä.
Scotts Bluff National Monument, Nebraska
Scotts Bluff National Monument, Nebraska
Kirsi Rutonen
Historia humisee myös Scotts Bluffin preeriamaisemissa. Helposti tunnistettava kivimuodostelma toimi vuosisatojen ajan maamerkkinä länteen matkaaville uudisasukkaille, jotka liikkuivat vankkureilla tuhansia kilometrejä suurten tasankojen poikki ja Kalliovuorten halki.
Historioitsijoiden arvioiden mukaan jopa 250 000 uudisasukasta kulku Scotts Bluffin kautta vuosina 1843-1869 ja kallioissa on edelleen nähtävissä näiden vankkureiden kuluttamat jäljet.
Kasha-Katuwe Tent Rocks National Monument, New Mexico
Kasha-Katuwe on noin tunnin matkan päässä New Mexicon suurimmasta kaupungista Albuquerquesta. Monumentti on Bureau of Land Managementin hallinnoima ja näin ollen alueella ei ole juurikaan palveluja.
Läheisin telttailualue on suuren padon syrjällä sijaitseva Cochiti Lake, josta avautuu kauniit erämaamaisemat yli tekojärven. Lämpötila alueella nousee kesällä nopeasti, joten monumentin huipulle nousuun kannattaa varata reilusti aikaa ja juotavaa. Reitti on lyhyt, mutta paikoitellen suhteellisen vaikeakulkuinen ja vaatii myös sopivat jalkineet sekä pientä seikkailumieltä.
Ylhäällä siintävät maisemat todella palkitsevat perille pääsijää. Harva tietää New Mexicosta löytyvän tämänkaltaisen helmen, joka on monelle amerikkalaisellekin vielä tuntematon.
Great Sand Dunes National Park and Preserve, Colorado
Great Sand Dunes National Park and Preserve, Colorado
Kea Soza
Coloradossa on muutakin kuin pelkkiä kalliovuoria. Osavaltion eteläisimmässä osassa siintävät vuoret, joiden alla olevat hiekkadyynit näyttävät kaukaa miltei kangastukselta.
Great Sand Dunes -puisto on suosituin juuri keväällä vuorilta sulavan tulvaveden laskiessa puiston läpi luoden dyynien alle luonnollisen vesipuiston. Juuri tuolloin puiston leirintäalueet täyttyvät innokkaista lapsiperheistä, jotka haluavat päästä osallisiksi ainutlaatuisista vesileikeistä. Monet tuovat mukanaan uimarenkaita ja muita välineitä mukavaa ulkoilmapäivää varten. Tulvaveden määrän jäädessä joinakin vuosina pieneksi, voivat vesileikitkin kärsiä.
Suurille hiekkadyyneille kiipeäminen vaatii jaksamista ja voimaa, sillä hiekassa ylämäkeen tarpominen on rankkaa. Lähialueelta saa vuokrattua hiekkalautoja ja -pulkkia, joiden avulla vauhtihirmutkin pääsevät nauttimaan puiston antimista.
Yövyimme sesongin suosituimpaan aikaan yksityisellä leirintäalueella noin puolen tunnin matkan päässä puistosta ja koimme toukokuun lopulla hyvin vaihtelevaa säätä raekuuroista kaatosateeseen ja paahtavaan aurinkoon.
***
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran SAM Magazine 2/2020-numerossa.
Kea Soza asui tai matkusti Yhdysvalloissa vuosittain lähes 20 vuoden ajan. Lukuisilla matkoillaan hän on suosinut kansallispuistoja ja muita luontokohteita, sekä Alaskaa, jossa hän oli AFS:n vaihto-oppilaana vuosina 1996-97.
Kirsi Rutonen on Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto SAM:n projektipäällikkö. Rutonen on matkustellut laajasti Yhdysvalloissa 2000-luvulla; 18 pidempää roadtripiä, 155 000 ajokilometriä ja 50 vierailtua osavaltiota.