Käytännössä kaikilla meistä on sukulaisia Yhdysvalloissa. Joistain on jäänyt koti-Suomeen vain hataria muistoja. Siirtolaisten tarinoita voi nykyään selvitellä omin päin tai asiantuntijoiden avulla. Tutkimusmatkalle pääsee myös suoraan kotoa tutkimalla joko suomalaisia tai amerikkalaisia siirtolaisrekistereitä.
Suvussani on kulkenut tarina isotädistäni Taimista ja hänen miehestään Kaarlesta. He lähtivät nuorenaparina monen muun suomalaisen tapaan hakemaan uutta alkua elämälle Suuresta Lännestä, Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista.
Kertomuksen mukaan tuore aviomies ja tuleva saarnamies Kalle oli hankkinut matkaa varten herätyskellon. Englannissa, missä matkalaiset vaihtoivat paattia, kello jäi kuitenkin vetämättä. Pariskunta nukkui pommiin ja myöhästyi New Yorkin -laivasta – ja se laiva oli nimeltään RMS Titanic.
Mutta pitääkö huikeankuuloinen juttu paikkansa, vai oliko se vuosien varrella saanut lisäväriä mielikuvituksen puolelta?
Verkosta löytyvät dokumentit panevat miettimään. Suomen siirtolaisuusinstituutin tietokanta kertoo, että pariskunta lähti Helsingistä Arcturus-aluksella kohti Southamptonia 8. toukokuuta 1912 ja jatkoi White Star Line -varustamon Olympicilla sieltä New Yorkiin viikkoa myöhemmin.
Kaikki tämä tapahtui siis noin kuukausi Titanicin historiallisen haaksirikon jälkeen. Ehkä pommiin nukkuminen tapahtui siis jo Suomessa ja myöhästytti lähtöä täältä Englantiin. Ehkä kertomus on värittynyt sen faktan pohjalta, että Olympic oli Titanicin sisarlaiva, joka seilasi saman varustamon väreissä.
Oli totuus mikä oli, mielenkiintoista on havaita, miten tarkasti tänä päivänä voi jäljittää sukulaistensa liikkeitä yli sadan vuoden takaa.
Taimin ja Kallen matkustusaikataulut löytyvät Siirtolaisuusinstituutin verkkosivuilta. Sinne on tallennettu tuhansista maailmalle lähteneitä suomalaisia koskevat tiedot, jotka alkujaan kirjattiin Suomen Höyrylaiva Oy:n alusten matkustajarekistereihin.
Vuosien kuluessa ja tietojen siirtyessä paperilta digitaaliseksi dataksi on toki voinut tulla mukaan myös virheitä. Niistä instituuttikin varoittaa sivuillaan.
Tietoja voi onneksi myös vertailla amerikkalaisiin lähteisiin. Hypätkäämme siis seuraavaksi New Yorkiin ja Ellis Islandille. Saarelle, jonka kautta Yhdysvaltoihin tuli yksistään vuosien 1892–1954 välillä yli 12 miljoonaa siirtolaista.
Siirtolaiskeskuksen perintöä ylläpitävä säätiö on digitoittanut valtavan määrän informaatiota laivojen matkustajista. Sen sivujen kautta voi lukea alkuperäisiä, käsin kirjoitettuja matkustajaluetteloita ja löytää sieltä faktoja tarinoiden tueksi.
Pelkkä tietojen hakeminen käy seikkailusta. Käsialoista ei ole aina saanut selvää, ja siksi henkilöhakuja tehdessä on annettava tilaa luovuudelle.
Muutaman, aika monenkin, yrityksen jälkeen nappaa: Kalle ja Taimi ovat saapuneet perille Olympicilla 22. toukokuuta 1912. Mies 27 ja nainen 26 vuoden ikäisenä. Täsmää tarinaan, mutta vain osin.
Onneksi tietoja haettaessa oli muistissa se, että Kaarlea kutsuttiin yleisesti Kalleksi. Sillä nimellä hän myös matkusti. Ja onneksi Kalle on ollut riittävän yksinkertainen nimi, eikä sitä ole kovin usein kirjoitettu väärin.
Toisin on Taimin kohdalla. Hänen nimensä kulkee edelleen Ellis Islandin tiedostoissa muodossa Jannie Lakja. Suomalainen Siirtolaisuusinstituutti ja suomalainen Arcturus-laivan henkilökunta ovat pystyneet säilyttämään etunimet oikeassa muodossaan: Taimi Lahja.
Rekisterien ylläpitäjät kertovat ottavansa vastaan yleisöltä korjauksia nimiin ja muihin tietoihin. Itse olen yrittänyt saada joitain sukulaisteni nimiä oikaistuksi. Yli 15 vuodessa ne eivät ole päivittyneet oikeiksi.
Virheineenkin matkustajatietojen selailu tarjoaa huiman kurkistuksen 1900-luvun alun maailmaan. Koska Amerikkaan matkusti tuolloin valtavasti siirtolaisia, pyrittiin maassa pitämään jonkinlaista lukua siitäkin, millaista väkeä sinne rantautui.
Laivan henkilöluetteloon on kirjattu vastaukset esimerkiksi kysymyksiin siitä, onko tulija moniavioinen tai anarkisti. Tärkeitä seikkoja olivat myös kunkin terveydellinen (niin fyysinen kuin henkinen) ja taloudellinen tila. Jos mukana oli vähintään 50 Yhdysvaltojen dollaria, maahanpääsy ilmeisesti helpottui huomattavasti.
Manifestiin tuli myös ilmoittaa lähtömaasta lähimmän omaisen tiedot. Taimin sisar Ellen oli matkustanut uudelle mantereelle jo syksyllä 1909. Hänellä oli ehkä omintakeinen huumorintaju, sillä hän ilmoitti asiakirjoihin isänsä osoitteeksi Hämeen lääninvankilan. Eikä se väärin mennyt, sillä siellä tämä oli vuosikausia – vartijana.
Yhdysvaltoihin muuttaneiden ihmisten nimien ja muiden tietojen tallentaminen internetiin on ollut valtava urakka. Sitä varten on käyty läpi noin 65 miljoonaa asiakirjaa. Suuren osan työstä ovat tehneet mormonikirkon vapaaehtoiset.
Tietokoneella selaamisen ohella sukunsa tai tuttujensa historioita voi käydä tonkimassa myös henkilökohtaisesti. Käytännössä se tarkoittaa matkaa New Yorkiin ja lauttalipun ostamista Battery Parkin satamasta tai New Jerseyn puolelta Liberty State Park -puiston rannasta.
Lautat ovat samoja, joilla pääsee Vapaudenpatsaalle. Ellis Islandilla voi sitten hakeutua Family History Centeriin, jossa vapaaehtoiset työntekijät auttavat tietojen etsimisessä. Heiltä voi saada myös monenlaista taustatietoa ja he ovat innokkaita tulkitsemaan laivojen matkustajaluetteloiden sarakkeita parhaansa mukaan.
Minulle he pystyivät kertomaan esimerkiksi sen, että koska sukulaisillani oli kohtuullisesti rahaa mukanaan, he pääsivät todennäköisesti suoraan New Yorkin satamaan eivätkä joutuneet jännittämään, jonottamaan ja syynättäviksi pelätyllä siirtolaistarkastusten saarella.
Reissulla tai verkkoseikkailussa voi oppia paljon, mutta ihan ilmaista valaistuminen ei aina tietenkään ole. Jos haluat muistoksi kopioita aidoista dokumenteista vaikkapa sukulaisiasi koskien, niistä pitää olla valmis pulittamaan 20–30 dollaria kappaleelta.
Myös Siirtolaisinstituutin verkkoarkiston täysimittainen käyttäminen on maksullista. Tunnukset rekisteriin saa vuodeksi 30 eurolla. Esimerkiksi sukututkimusta tekeville kustannukset ovat kohtuulliset.
Taimin ja Kallen tarinaan julkiset verkkolähteet toivat yhtä ja toista lisäinformaatiota. Suvun piirissä oli aiemmin kerrottu, että kolmesta sisaruksesta ensimmäisenä Yhdysvaltoihin matkusti Taimi, mutta matkustajarekisterit osoittavat, että Pietari Tapanisen tyttäristä ensimmäisenä Amerikkaan lähti kaksi ja puoli vuotta nuorempi Ellen.
Kaikki kolme, mukaan lukien isoäitini Viivi-Liisa (tai Vriv Elisabet, kuten hänet on Ellis Islandin tiedostoon kirjattu), palasivat aikanaan takaisin Suomeen. Rekisterit kertovat myös Kallen matkustaneen uudestaan Amerikkaan vielä vuonna 1926.
Monta asiaa jää tutkimusmatkailijallekin arvoitukseksi. Päällimmäisenä se, mikä on lopullinen totuus herätyskellosta ja Titanicista. Täyttä totta ja samalla suuri onni on se, että Taimi ja Kalle vuonna 1912 pääsivät hengissä määränpäähänsä Ohioon.
Siellä heille syntyi neljä poikaa, joista toinen eli Juha Mannerkorpi tuli sittemmin tunnetuksi yhtenä aikakautensa merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.
***
Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija, joka teki toimittajana lukuisia työmatkoja Yhdysvaltoihin. Hän on myös selvittänyt sukuhistoriaansa siirtolaisrekistereistä.
Sinäkin voit etsiä Amerikkaan muuttaneiden jälkiä:
https://siirtolaisrekisteri.siirtolaisuusinstituutti.fi/
https://heritage.statueofliberty.org/passenger