Kun Ra­min Soh­rab läh­ti elo­ku­va-alan mek­ka­na pi­det­tyyn Los An­ge­le­siin opis­ke­le­maan näyt­te­le­mis­tä ja oh­jaa­mis­ta, hän tie­si, et­tä vuo­det toi­si­vat mu­ka­naan ko­vaa työ­tä, yk­si­näi­siä il­to­ja ja lu­kui­sia pet­ty­myk­siä. Soh­ra­bil­la oli kui­ten­kin koko ajan kirk­kaa­na mie­les­sään pää­mää­rä, jota aut­toi jak­sa­maan. Unel­ma en­sim­mäi­sen suo­ma­lais-ira­ni­lai­sen toi­min­ta­e­lo­ku­van oh­jaa­mi­ses­ta.

Mis­tä si­nul­le syn­tyi idea suo­ma­lais-ira­ni­lai­seen toi­min­ta­e­lo­ku­vaan?
– Ra­kas­tan Suo­mea, kos­ka se on ko­ti­maa­ni. Tyk­kään Ira­nis­ta, kos­ka olen syn­ty­nyt siel­lä ja maas­sa on pal­jon po­ten­ti­aa­lia. Olen miet­ti­nyt ai­na, mi­ten pys­tyi­sin yh­dis­tä­mään nämä kak­si kult­tuu­ria elo­ku­van kaut­ta, ja ni­me­no­maan toi­min­ta­e­lo­ku­van kaut­ta.
– Suo­mes­sa ei teh­dä pal­joa ac­ti­on-elo­ku­via ja Ira­nis­sa ei ole kos­kaan teh­ty sel­lais­ta. Mi­kä­pä suu­rem­pi haas­te kuin teh­dä en­sim­mäi­nen Suo­mi-Iran-toi­min­ta­e­lo­ku­va. Oli­sin pääs­syt hel­pom­mal­la, jos oli­sin va­lin­nut vain toi­sen, mut­ta mi­nus­ta niin Suo­mel­la kuin Ira­nil­la on oi­keus ol­la omaan ac­ti­on-san­ka­riin­sa, sa­noo Ra­min Soh­rab.

Soh­ra­bin kä­si­kir­joit­ta­ma, tuot­ta­ma ja oh­jaa­ma La­yers of lies-elo­ku­vaa ku­vat­tiin Ira­nis­sa ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na. Elo­ku­van bud­jet­ti kas­voi suun­nit­te­lus­ta päi­vit­täis­ten ko­ro­na­tes­tien ja mui­den va­ro­toi­men­pi­tei­den ta­kia.
– Eh­dim­me ku­va­ta suo­ma­lai­nen crewn kans­sa vii­si päi­vää ja sit­ten kaik­ki sai­ras­tui­vat brit­ti­muun­nok­seen. Olin sai­raa­na 21 päi­vää, jos­ta 10 päi­vää Te­he­ra­nin sai­raa­lan teho-osas­tol­la.
– Sai­raa­las­sa mi­nul­la oli mu­ka­na­ni kä­si­kir­joi­tus ja pois­tin koh­tauk­sia, joi­ta il­man voi­sim­me ku­va­ta elo­ku­van lop­puun ja sääs­tää ra­haa. Kun pää­sim­me jat­ka­maan ku­vauk­sia 21 päi­vän tau­on jäl­keen, mi­nul­la oli tot­ta kait heik­ko olo. Mut­ta kun on se yk­si mää­ri­tet­ty tie ja vah­va us­ko teh­dä jo­tain, niin se tu­lee ta­pah­tu­maan. Lo­pul­ta pää­sim­me ku­vaa­maan elo­ku­van kun­ni­al­la lop­puun. Pa­la­sim­me vie­lä Suo­meen ku­vaa­maan ja nyt ol­laan jäl­ki­tuo­tan­nos­sa.

Elo­ku­va ker­too ira­ni­lai­ses­ta pa­lo­mie­hes­tä, joka jou­tuu sel­vit­tä­mään pant­ti­van­kid­raa­maa pa­la­van ra­ken­nuk­sen eva­kuo­in­nin yh­tey­des­sä. Vuo­sia myö­hem­min kos­ton­hi­moi­set ri­kol­li­set kaap­paa­vat Suo­meen muut­ta­neen pa­lo­mie­hen vai­mon ja sit­ten al­kaa ta­pah­tua. Elo­ku­va saa Suo­men en­si- il­tan­sa täl­lä tie­dol­la vuon­na 2022.


Teheranista Ruukkiin

Vii­si­vuo­ti­as Ra­min Soh­rab muut­ti per­heen­sä kans­sa Te­he­ra­nis­ta Ruuk­kiin lä­hel­le Raa­hea vuon­na 1990. Hän al­koi har­ras­taa kamp­pai­lu­la­je­ja jo 4-vuo­ti­aa­na. Lap­se­na hän­tä opet­ti hä­nen isän­sä, joka on tree­nan­nut kamp­pai­lu­la­je­ja muun mu­as­sa Sha­o­lin-temp­pe­lis­sä Kii­nas­sa.
– Muut­ta­mi­nen pie­nel­le paik­ka­kun­nal­le, ”kes­kel­le ei mi­tään”, aut­toi mi­nua ym­mär­tä­mään Suo­men kult­tuu­ria ja kiel­tä pa­rem­min. Maas­sa maan ta­val­la-tyy­liin. Siel­tä muu­tim­me Tam­pe­reen kaut­ta Hel­sin­kiin, jos­sa var­si­nai­ses­ti stunt- ja elo­ku­vain­nos­tuk­se­ni al­koi­vat, ker­too Soh­rab.

Soh­rab tuli suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­teen näyt­tä­väs­tä kamp­pai­lu­la­jis­how’sta Ta­lent Suo­mi-oh­jel­man fi­naa­lis­sa vuon­na 2017. Li­säk­si hän on toi­mi­nut si­jais­näyt­te­li­jä­nä eri­tyis­tai­to­ja vaa­ti­vis­sa koh­tauk­sis­sa, stunt­ti­na, muun mu­as­sa Duud­so­nit tuli ta­loon- sar­jaan tv-sar­jas­sa (2014) ja Aku Lou­hi­mie­hen oh­jaa­mas­sa Tun­te­ma­ton so­ti­las-elo­ku­vas­sa (2017).


Matka jatkuu Hollywoodiin

Ra­min Soh­rab sa­noo, et­tä en­sim­mäi­sen ker­ran palo näyt­te­le­mi­seen syn­tyi, kun hän näki stunt­ti­na ku­vaus­pai­kal­la ol­lees­saan, mi­ten näyt­te­li­jät ja oh­jaa­jat toi­mi­vat sekä mi­ten elo­ku­via teh­tiin.
– Kiin­nos­tus kas­voi jo ihan nuo­res­ta iäs­tä al­ka­en, kun esiin­nyin ka­me­ran edes­sä mal­li- ja stunt­ti­hom­mis­sa. Oh­jaa­mi­nen tuli mu­kaan vas­ta myö­hem­min, kun ym­mär­sin näyt­te­le­mi­sen kaut­ta, et­tä mi­nul­la on vi­si­oi­ta, jot­ka ha­lu­an to­teut­taa.

Mik­si ha­lu­sit läh­teä opis­ke­le­maan näyt­te­le­mis­tä ja oh­jaa­mis­ta ar­vos­tet­tuun Stel­la Ad­ler-näyt­te­li­jä­kou­luun Los An­ge­le­siin vuon­na 2010?
– Kun vie­rai­lin Los An­ge­le­sis­sa 2008, kä­vin muu­ta­mas­sa kou­lus­sa ja Stel­la Ad­ler tun­tui par­haal­ta. Sain muu­ta­mia tut­tu­ja siel­tä no­pe­as­ti, mut­ta ei sen kum­mem­paa syy­tä, muu­ta kuin et­tä siel­lä on opis­kel­leet mo­net alan­sa hui­put, ku­ten Ro­bert De Niro, Al Pa­ci­no, ja Mar­lon Bran­do. Mi­nul­le ne oli­vat riit­tä­vän hy­vät re­fe­rens­sit.
– Kou­lu opet­ti, mi­ten Hol­ly­woo­dis­sa ele­tään. Mi­ten siel­lä jär­jes­te­tään ta­paa­mi­set ja ko­e­ku­vauk­set, mitä pa­la­ve­reis­sa käy­dään läpi, mi­ten kä­si­tel­lään kä­si­kir­joi­tus­ta sekä mi­ten val­mis­tau­du­taan roo­liin. Hol­ly­wood on täy­sin oma maa­il­man­sa ja kou­lu no­peut­ti so­peu­tu­maan sii­hen maa­il­maan, ker­too Ra­min Soh­rab.


Alaston kohtaaminen kylpylässä

Pu­nais­ten mat­to­jen, en­si-il­to­jen ja täh­ti­pö­lyn Los An­ge­le­sis­sa on mah­dol­lis­ta tör­mä­tä maa­il­man­luo­kan täh­tiin lä­hes mis­sä ta­han­sa. Vaik­ka alas­ti ko­re­a­lai­ses­sa kyl­py­lä­ho­tel­lis­sa aa­mu­yön tun­tei­na.
– Me­nin ko­re­a­lai­seen kyl­py­lä­ho­tel­lin ren­tou­tu­maan ja kes­kit­ty­mään omiin jut­tui­hi­ni. Pai­kal­la oli tuo­hon kel­lo­nai­kaan vain minä ja kak­si ko­re­a­lais­ta. Kun ava­sin lo­ke­ro­ni oven pu­ku­huo­nees­sa, vie­res­sä oli John Tra­vol­ta. Het­ken ai­kaa mie­tin, et­tä ”on­ko tämä se John”. Sii­nä tui­jo­tin hän­tä het­ken, kun­nes John ky­syi, ”oot­ko ol­lut tääl­lä en­nen­kin?” Kun vas­ta­sin, et­ten ol­lut, hän lu­pa­si näyt­tää paik­ko­ja. Ih­met­te­lin  het­ken, et­tä mitä ih­met­tä täs­sä par­hail­laan ta­pah­tuu.
– Ta­ri­nas­ta te­kee eri­tyi­sen haus­kan, et­tä olim­me tiet­ty alas­ti. John is­tui al­taan edes­sä, jota luu­lin ja­cuz­zik­si. No, se oli­kin kyl­mä­ve­si­al­las. Is­tuin al­taas­sa alas­ti, ihan jääs­sä ja yri­tin ol­la ihan nor­maa­lis­ti, et­tä tämä on mi­nul­le ihan nor­maa­lia, Suo­mes­ta­han täs­sä ol­laan. Lo­pul­ta John ky­syi, et­tä ”on­ko kyl­mä?” Vas­ta­sin, et­tä ”no vä­hän”, jo­hon John eh­dot­ti, et­tä läh­ti­sim­me sau­naan. Siel­lä me sit­ten hen­gail­tiin 3-4 tun­tia. John ker­toi omas­ta elä­mäs­tään hy­vin avoi­mes­ti, lap­sen me­ne­tyk­ses­tä ja muis­ta elä­män­vai­heis­ta. Pai­kal­la ei ol­lut muu­ta kuin ai­tous. Ei ka­me­roi­ta, ei pa­pa­raz­ze­ja. Vain minä ja hän alas­ti ja ai­to­ja ta­ri­noi­ta. Seu­raa­va­na päi­vä­nä, kun ker­roin koh­taa­mi­ses­ta kou­lus­sa, ku­kaan ei us­ko­nut.


American Dream

Kym­me­nen Hol­ly­woo­dis­sa elet­tyä vuot­ta on muut­tu­nut täy­sin Soh­ra­bin mie­li­ku­van kau­pun­gis­ta ja hel­pos­ta me­nes­tyk­ses­tä.
– Nuo­re­na mi­nul­la oli sel­lai­nen La La Land-nä­ke­mys Hol­ly­woo­dis­ta. Ajat­te­lin, et­tä joku vain tai­a­no­mai­ses­ti löy­tää mi­nut, ot­taa yh­teyt­tä ja sitä kaut­ta saan lo­pul­ta iso­ja roo­le­ja. On pak­ko myön­tää, et­tei se mene niin. Tie me­nes­tyk­seen on ää­rim­mäi­sen han­ka­la. Mut­ta jos teet ko­vaa duu­nia, si­nul­la on unel­ma, täh­täät sii­hen, teet töi­tä ”no mat­ter what”-men­ta­li­tee­til­la, niin tot­ta kait pää­set jo­nain päi­vä­nä ta­voit­tee­seen.

Elo­ku­vis­ta tut­tu Hol­ly­wood-unel­ma elää Soh­ra­bin mu­kaan enem­män elo­ku­vis­sa kuin to­sie­lä­mäs­sä. Kau­pun­gis­sa, jon­ne mo­net uran­sa al­ku­tai­pa­leel­la ole­vat näyt­te­li­jät ja oh­jaa­jat tu­le­vat suu­rin odo­tuk­sin me­nes­tyk­sen ja mam­mo­nan pe­räs­sä, kil­pai­lu on raa­kaa. Ja me­nes­tyk­ses­tä mak­se­taan usein kova hin­ta.
– To­del­li­nen dream on sii­nä, mi­ten pal­jon pys­tyt pa­nos­ta­maan ja us­ko­maan unel­mii­si. Jos olet kova, us­kot unel­mii­si ja teet päi­vit­täin töi­tä sen eteen, voit me­nes­tyä suo­ma­lai­se­na Hol­ly­woo­dis­sa ja Los An­ge­le­sis­sa. No mat­ter mis­tä olet, mitä teet, kun­han us­kot ja tah­to on kova, niin pe­ril­le pää­set.
– LA:n ja Hol­ly­woo­din hie­nous on ih­mi­sis­sä. Kaik­ki te­ke­vät ko­vaa duu­nia sen eteen, mi­hin us­ko­vat. Se on se Ame­ri­can Dream. Jos si­nul­la on unel­ma, niin voi­han se ol­la Fin­nish, Eng­lish tai Ira­ni­an dream. Ame­ri­can dream on Ame­ri­can, kos­ka se ta­pah­tuu Yh­dys­val­lois­sa. Ame­rik­ka­lai­nen unel­ma on mi­nus­ta sitä, et­tä on pak­ko he­rä­tä joka aa­mu ja ol­la pa­ras ver­sio it­ses­tään. Kil­pai­lu on niin ko­vaa, et­tä jos olet mi­tään vä­hem­män, si­nut syö­dään elä­väl­tä. Se on kur­ja to­tuus.
– Jos muut­tai­sin Ame­rik­kaan ja ha­lui­sin ol­la rek­ka­kus­ki, ke­tään ei juu­ri­kaan kiin­nos­tai­si. Löy­täi­sin var­mas­ti­kin ys­tä­viä, voi­sin teh­dä duu­nia ja on­nis­tua, mut­ta me­ne­pä Hol­ly­woo­diin ja sano, et­tä ai­ot teh­dä en­sim­mäi­sen Suo­mi-Lähi-Itä-toi­min­ta­e­lo­ku­van, niin kyl­lä hy­väk­si­käyt­tä­jiä riit­tää. Se on se hin­ta.

Soh­ra­bin mu­kaan kai­kes­ta ei kui­ten­kaan tar­vit­se luo­pua me­nes­tyk­sen ta­kia vaan pi­tää löy­tää se si­nun yk­si, oi­kea pol­ku.
– Vä­hän niin kuin, jos me­net met­sään ja edes­sä­si on 20 pol­kua, yk­si niis­tä vie pe­ril­le ja lo­put 19 pol­kua vie­vät si­nut jon­ne­kin ihan muu­al­le. Jos va­lit­set vää­rän po­lun, pi­tää ym­mär­tää mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti, et­tä tämä ei ole se pol­ku, jol­la si­nun tu­lee ol­la ja löy­tää ta­kai­sin sil­le oi­ke­al­le po­lul­le.
– Hol­ly­wood on täyn­nä ”hust­ler”-hää­rää­jiä, jot­ka sa­no­vat si­nul­le, ”minä teen si­nul­le sitä ja tätä, tee näin ja näin ja sit­ten pää­set tuo­hon ja tä­hän”. He ha­lu­a­vat saa­da si­nut us­ko­maan, et­tä hei­dän kaut­ta pää­set maa­liin. Ei näin. Jo­kai­sel­la on oma pol­kun­sa, jol­la pi­tää py­syä. Opin tä­män käy­tän­nön kaut­ta. Mi­nul­la oli alun pe­rin La­yers of lies-elo­ku­vaan tun­net­tu ame­rik­ka­lai­nen oh­jaa­ja, joka sa­noi, ”an­na minä oh­jaan elo­ku­van, lai­tan si­nut pää­näyt­te­li­jäk­si ja sit­ten me­nem­me tuon­ne ja täl­le fes­ti­vaa­lil­le”. Kul­jin hä­nen pol­ku­aan muu­ta­man vuo­den, kun­nes ym­mär­sin, et­tä tämä ei ole pol­ku­ni. Pa­la­sin ta­ka­sin omal­le­ni ja oh­ja­sin it­se elo­ku­va­na.


Taivas rajana

Kun pu­heek­si tu­le­vat Ra­min Soh­ra­bin lä­hi­vuo­sien ura­ta­voit­teet, hän sa­noo het­ke­ä­kään miet­ti­mät­tä ha­lu­a­van­sa pääs­tä näyt­tä­mään oh­jaa­jan tai­ton­sa isom­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa.
– Ha­lu­an tuo­da Suo­mi-Iran-toi­min­ta­e­lo­ku­vaa esil­le vah­vas­ti ja ta­voit­tee­ni on teh­dä seu­raa­va elo­ku­va isom­mal­la bud­je­til­la. La­yer of lies-elo­ku­val­la pää­sin to­dis­ta­maan, et­tä mi­nul­la on vi­si­o­ta oh­jaa­ja­na. Nyt tar­vit­sen taak­se­ni isom­man stu­di­on ja ra­hoi­tus­ta, jol­la pää­sen te­ke­mään isom­pia elo­ku­via ni­mek­kääm­mil­lä näyt­te­li­jöil­lä, sum­maa suun­ni­tel­mi­aan Ra­min Soh­rab.