Alla oleva pääkirjoitus on julkaistu alun perin vuoden 1946 Suomi-USA-Finland -jäsenlehdessä (nykyisin SAM Magazine) ja se on silloisen Suomi-Amerikka Yhdistyksen puheenjohtajan Juho Hämäläisen kynästä. Koska aihe on jälleen ajankohtainen, haluamme julkaista pääkirjoituksen uudestaan sellaisenaan.
“Tarkasteltaessa ihmiskunnan vaellusta kautta vuosituhansien voidaan havaita, miten aineelliset tavoitteet, kuten vallanhimo, maa-alueiden saalistus, mineraalien ja öljyjen saanti ja näihin verrattavat materiaaliset pyyteet määräävät usein yksilöiden ja kansojen toiminnan. Paljon on sotia käyty ja paljon verta vuodatettu tällaisten päämäärien tähden.
Historia näyttää toisaalta, että on muitakin tavoitteita, joiden puolesta kansat ovat olleet valmiita käymään taisteluun. On ollut ihanteita, joiden vuoksi miljoonat miehet ja naiset ovat halunneet seistä ja kaatua. Niinpä esimerkiksi uskonnollinen vakaumus on ollut voima, mikä on innoittanut kansakuntia taisteluun uskonnollisten aatteiden puolesta.
Kenties elinvoimaisimpana ja vaikuttavimpana aatteellisena tekijän on ihmiskunnan historiassa kuitenkin esiintynyt vapauden aate.
Vielä vuosituhansien takaa lämmittää ihmismieliä se uljas taistelu, jota sankarillinen pieni Kreikan kansa kävi persialaisten maahantunkijain loputtomia laumoja vastaan. Spartan miestä elähdytti jalo vapauden aate. Hän valitsi ennemmin kuoleman kuin elämän orjuudessa.
Me elämme nyt ankaran materialistisen kamppailun aikaa. Kansakunnat kilpailevat maan rikkauksien omistuksesta, markkinapaikoista ja liikennelinjoista. Onko sitten aatteellisuus tyystin kuollut, eikö ihanteita enää olekaan olemassa?
On syytä tyydytyksellä todeta, että suuret aatteet vielä tänäkin päivänä innoittavat kansakuntia ja määräävät niiden toimintaa. Tämä ei kenties ole selvästi havaittavissa nykyisessä Euroopassa, joka raatelevan sodan raunioittamana on pakoitettu kiinnittämään kaiken huomionsa vaikeiden taloudellisten ongelmien ratkaisuun ja jossa sotapsykoosin tehostaman primitiivinen saalistusvaisto vielä määrää valtakuntien julkisen politiikan.
Oleellisesti toisenlainen on tilanne niissä maissa, jotka – vaikka sodassa mukana ollen – ovat säästyneet välittömältä hävitykseltä ja saaneet katsella sodan julmaa näytelmää loitommalta. Näin on laita nimenomaan Yhdysvaltoihin nähden. Tämä maa on saanut syrjästä seurata, miten Euroopassa aikoinaan kehittyi outoja ideologioita, joille esimerkiksi yksilöiden ja kansakuntien vapaus oli täysin vieras. Amerikka on myös saanut nähdä, miten näille ideologioille nojaava politiikka johdonmukaisesti vei sotaan.
Euroopan tragedia on Amerikan kansalle tällä tavoin vain kirkastanut vapauden ihannetta. Näin seisookin vapauden jumalatar tuon suuren kansakunnan edessä entistäkin turvatummin korkealla jalustallaan ja hänen ojentamansa vapauden soihdun valo loistaa yli maan piirin.
Tämä on lohdullista. Näin eivät vapauden valot maailmamassa sammu. Euroopankin aika on varmasti vielä tuleva. Kuka tietää, vaikka Euroopan nykyinen kaoottinen tila jo varsin piankin selkenee ennen tuntemattoman vapauden ajan koittoa. Maanosamme hakee tietänsä. Onko se oleva imperialismin ja despotismin tie, vaiko vapaiden yksilöiden ja vapaiden kansojen tie, sen aika pian näyttää. Euroopan valtioiden kohtalokas valinta on käsillä. Maailma odottaa henkeä pidätellen: syttyykö idässä vapauden valo, tuleeko ex oriente lux. Ellei, jakautuu maailma vihollisleireihin kaikkine siitä aiheutuvine kohtalokkaine seurauksineen. Mutta jos nämä Euroopan valot syttyvät, merkitsevät ne yhtyneen Euroopan syntyä ja samalla ennennäkemätöntä onnen ajan alkua maailmassa. Näin voi ihmiskunnalle avautua tie pysyvään rauhaan ja kaikkien kansojen hyvinvointiin.”
Juho Hämäläinen, Suomi-Amerikka Yhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1945-1959
