Yh­dys­val­lat hil­jen­tyy tä­nään lau­an­tai­na 11. syys­kuu­ta 2021 muis­te­le­maan 20 vuot­ta sit­ten ter­ro­ris­ti-is­kuis­sa kuol­lei­ta. New Yor­kin, Vir­gi­ni­an ja Pen­n­syl­va­ni­an is­kuis­sa me­net­ti hen­ken­sä lä­hes 3 000 ih­mis­tä. Li­säk­si eri ta­voin louk­kaan­tu­nei­ta oli ar­vi­os­ta riip­pu­en jopa yli 25 000.

New Yor­kin Ground Ze­rol­le ra­ken­net­tu 9/11 Me­mo­ri­al -muis­to­merk­ki on tä­nään pi­det­tä­vien muis­to­ti­lai­suuk­sien pää­paik­ka. Vuon­na 2011 ava­tul­le muis­to­merk­ki on omis­tet­tu niin kuo­lo­nuh­reil­le kuin niil­le tu­han­sil­le pe­las­tus­töi­hin osal­lis­tu­neil­le.

World Trade Cen­te­rin is­kus­sa me­neh­ty­nei­den ni­met on kai­ver­ret­tu prons­sil­la 9/11 Me­mo­ri­al-muis­to­merk­kiä ym­pä­röi­viin poh­joi­seen ja ete­läi­seen ve­si­al­tai­seen. Al­taat si­jait­se­vat tar­kal­leen sa­moil­la pai­koil­la kuin WTC-kak­sois­tor­nit oli­vat ai­koi­naan.

9/11 - we  will ne­ver for­get.
 

SAM:laisten muistoja 9/11-päivästä

Pyy­sim­me SAM:lais­ten muis­to­ja tuos­ta 20 vuot­ta sit­ten maa­il­maa muut­tu­nees­ta päi­väs­tä. Ky­syim­me: Mis­sä olit, kun kuu­lit is­kuis­ta? Mikä oli en­sim­mäi­nen aja­tuk­se­si?
Täs­sä saa­mi­am­me muis­to­ja ja aja­tuk­sia ni­met­tö­mi­nä:

***

Kä­vin tuol­loin va­paa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­kurs­sia. Olin au­tos­sa mat­kal­la Kan­sain­vä­li­sen tur­val­li­suu­den lu­en­nol­le, kun kuu­lin uu­ti­set. Meil­le lu­en­toa pi­tä­mään tul­lut ma­ju­ri pois­tui kes­ken lu­en­non, tuli muu­ta teh­tä­vää.

***

Olin ko­to­na Lake Wort­his­sa, kun mie­he­ni soit­ti Boca Ra­to­nis­ta sa­no­en ”avaa te­le­vi­sio”. Ruu­dus­sa nä­kyi sil­loin, kuin­ka toi­nen len­to­ko­ne syök­syi ra­ken­nuk­seen. Uu­ti­sank­ku­ri­kaan ei ol­lut us­koa nä­ke­mään­sä. Kaik­ki tun­tui epä­to­del­li­sel­ta, kuin toi­min­ta­e­lo­ku­vaa oli­si kat­so­nut. Kaik­ki ta­pah­tui niin no­pe­as­ti ja tä­män jäl­keen mi­kään ei ole ol­lut niin kuin en­nen tätä. Kaik­ki on muut­tu­nut.

***

En unoh­da eh­kä kos­kaan.

Ajoin au­tol­la ko­tiin Lah­teen asi­ak­kaal­ta. En­sim­mäi­nen ra­di­ouu­ti­nen oli ou­doh­ko, muis­taak­se­ni pu­hut­tiin pien­len­to­ko­nees­ta. Mat­kal­la ja myö­hem­min uu­ti­soin­nin sy­ve­tes­sä sekä tor­nien ro­mah­ta­es­sa pääl­lim­mäi­se­nä oli "ei voi ol­la tot­ta"-tun­ne. Tuli tun­ne, et­tä täs­tä seu­raa muu­tos­ta ja var­mas­ti oi­keu­tet­tu­ja ran­kai­su­toi­men­pi­tei­tä.

***

Flo­ri­das­sa lo­mal­la, juu­ri edel­li­se­nä il­ta­na saa­vut­tiin. Kat­soim­me uu­ti­sia epä­us­koi­si­na.

***

Ava­sin jos­tain syys­tä klo 16 telk­ka­rin ko­to­na töit­ten jäl­keen en­nen läh­töä kau­pun­gil­le ja näin ku­van tor­neis­ta ekan ko­neen jo is­ket­tyä nii­hin. Jäin tui­jot­ta­maan ruu­tua odot­ta­en, min­kä lef­fan trai­le­ri on ky­sees­sä, jot­ta voin käy­dä sen sit­ten kat­so­mas­sa, kun­nes ta­ju­sin, et­tä kul­mas­sa lu­kee ”LIVE” ja het­ken pääs­tä toi­nen kone kaar­si kau­pun­gin yli ja tun­keu­tui toi­seen tor­niin.

Tui­jo­tin ruu­tua ai­van kau­huis­sa­ni ja hil­jaa. Muu­ta­ma mi­nuut­ti ja aloin soit­ta­maan ys­tä­vil­le ja per­heel­le New Yor­kiin, kos­ka kak­si heis­tä oli töis­sä Man­hat­ta­nil­la. Toi­nen ihan tor­nien luo­na.

Toi­sen per­heen sain kiin­ni ko­toa ja kuu­lin, et­tä hen­gis­sä on, mut­ta kaa­os kaik­ki­al­la ja sa­vun ja tuh­kan vuok­si ju­nat ei kul­je, jo­ten yrit­tää pääs­tä kä­vel­len Grand Cent­ra­lil­le ja siel­tä ju­nal­la ko­tiin. Tois­ta per­het­tä en saa­nut kiin­ni, pa­niik­ki oli jo lä­hel­lä, kun­nes ta­ju­sin soit­taa iso­van­hem­mil­le Bos­to­niin ja kuu­lin pa­ris­kun­nan ole­van pur­jeh­ti­mas­sa. Hel­po­tus oli mel­koi­nen.

Vie­rai­lin tor­nien rau­ni­oi­den pai­kal­la vuo­si ta­pah­tu­man jäl­keen ja kun tuu­li osui kuop­paan ja pöl­lyt­ti tuh­kaa il­maan, hai­si savu edel­leen en­kä edel­leen­kään pys­ty vie­rai­le­maan pai­kal­la il­man kyy­ne­lei­tä.

***

Olin ol­lut 2001 ke­sän Del­l­sis­sä töis­sä Noah’s Ar­kil­la ja pa­lan­nut yh­tei­sel­lä ryh­mä­len­nol­la Suo­meen juu­ri muu­ta­maa päi­vää en­nen WTC-is­ku­ja. Olin yk­sin ko­to­na opis­ke­li­ja-asun­nos­sa­ni en­kä voi­nut muu­ta kuin kat­soa ti­lan­net­ta tv:stä epä­us­koi­se­na. Ta­ka­na oli hie­no kesä Yh­dys­val­lois­sa ja muu­ten­kin maas­sa asuu pal­jon ys­tä­viä, mikä toi ti­lan­teen hy­vin lä­hel­le it­se­ä­ni, vaik­ka esim. New Yor­kis­sa ei omia lä­hei­siä ol­lut­kaan. Tar­kem­min en yk­si­tyis­koh­tia tuos­ta päi­väs­tä enää muis­ta, mut­ta Del­l­sis­tä pa­luun lä­hei­nen ajan­koh­ta teki ti­lan­tees­ta myös ras­kaan hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la. 

***

Muis­tan tuon het­ken hy­vin. Olin aloit­ta­nut va­rus­mies­pal­ve­luk­sen Kai­nuun Pri­kaa­tin 2. jää­kä­ri­komp­pa­ni­as­sa tuo­na ke­sä­nä. Tu­pa­ka­ve­ri­ni pyy­si kat­so­maan uu­ti­sia komp­pa­ni­an luok­ka­huo­nee­seen, kos­ka jo­tain oli ta­pah­tu­nut. En­sim­mäi­nen uu­tis­ku­va oli sa­vu­a­vat tor­nit ja koh­ta ker­rat­tiin ku­via ko­nei­den is­key­ty­mi­ses­tä tor­nei­hin. Voin ker­toa, et­tä koko komp­pa­nia oli ai­ka hil­jais­ta po­ruk­kaa sinä päi­vä­nä ja var­mas­ti kai­kil­la oli mie­les­sä, joh­taa­ko tämä Suo­mes­sa jon­kun­lai­seen lii­ke­kan­nal­le­pa­noon. Sinä päi­vä­nä var­mas­ti jo­kai­nen tais­te­li­ja komp­pa­ni­as­sa puh­dis­ti ja puu­na­si ryn­näk­kö­ki­vää­rin­sä, ihan vain var­muu­den vuok­si. Tun­nel­ma jat­kui epä­to­del­li­se­na usei­ta päi­viä.

***

Asuin sil­loin Pa­sa­de­nas­sa Ka­li­for­ni­as­sa. Aa­mui­sin em­me pi­tä­neet tv:tä au­ki ja au­to­ni ra­di­os­sa oli pre-re­cor­ded oh­jel­ma. Tu­lin kont­to­rii­ni ja ih­met­te­lin, kuin­ka työ­ka­ve­ri­ni oli­vat yh­des­sä jut­te­le­mas­sa. Kään­sin tie­to­ko­nee­ni pääl­le ja näin ku­van, mut­ten saa­nut sitä au­ki. Sa­mal­la yk­si työ­ka­ve­reis­ta­ni kä­ve­li ohit­se­ni ja minä iloi­ses­ti sa­noin ”hy­vää huo­men­ta!”. Hän py­säh­tyi ja sa­noi ”ei ole hyvä aa­mu” ja sit­ten ker­toi mi­nul­le mitä oli ta­pah­tu­nut. Jär­ky­tys oli val­ta­va ja töis­tä ei tul­lut sinä päi­vä­nä mi­tään kel­lään. Is­tuim­me vain kah­vi­os­sa tv pääl­lä ja Klee­nex kä­des­sä.

***

Olin tuol­loin työ­mat­kal­la Mos­ko­vas­sa ja muis­taak­se­ni oh­jel­mas­sa oli tau­ko päi­väl­lä, ja kä­vel­les­sä­ni ho­tel­lin au­la­baa­rin läpi kat­soin sa­mal­la isoa, sil­loi­sis­sa olois­sa val­ta­van suur­ta tv-scree­niä, jos­sa näyt­ti ole­van me­neil­lään joku ve­nä­läi­nen elo­ku­va.
 

On­pas sii­nä ko­me­as­ti luo­tu us­kot­ta­van nä­köi­nen tie­to­ko­net­rik­ki tai cgi-osuus elo­ku­vaan, jos­sa ihan ai­don nä­köi­nen Man­hat­tan pa­laa. Sii­hen ai­kaan ei vie­lä ihan joka pai­kas­sa tul­lut mie­leen ve­nä­läi­nen an­ti­a­me­rik­ka­lai­nen pro­pa­gan­da, vaik­ka se­kin aja­tus kävi mie­les­sä­ni.

Si­vu­sil­mäl­lä, sa­mal­la kun py­säh­dyin kat­so­maan ”elo­ku­vaa” het­kek­si, ih­met­te­lin scrii­nin vie­res­sä sei­so­via pa­ria ve­nä­läis­tä, jot­ka hui­toi­vat kuin tuu­li­myl­lyt ja kes­kus­te­li­vat kiih­ty­nees­ti. Aja­tuk­se­ni oli, et­tei fil­mi nyt niin ih­meel­li­nen voi ol­la, et­tä kan­nat­tai­si tuol­la ta­val­la reuh­ka­ta.

Sit­ten se jo­ten­kin is­ki ta­jun­taan: vaik­ka en ym­mär­tä­nyt sa­naa­kaan teks­tis­tä en­kä kuul­lut se­los­tus­ta, ää­ni oli joko pois pääl­tä tai niin pie­nel­lä, et­tei kuu­lu­nut, to­te­sin, et­tä kuva on CNN-yh­ti­ön ja et­tä se tai­taa ol­la ihan tot­ta.

Kat­soin kel­loon ja to­te­sin, et­tä kie­le­no­pet­ta­ja­vai­mo­ni oli­si jo ko­to­na ja kai­voin esiin kän­ny­kän ja soi­tin hä­nel­le. Hän kor­ja­si ko­to­na ko­kei­ta, pyy­sin hän­tä avaa­maan te­le­vi­si­on ja ker­to­maan mitä siel­tä tu­lee. Het­ken pääs­tä kuu­lui ”her­ran­jes­tas, Man­hat­ta­nil­la pa­laa WTC-tor­nit”.

Vas­ta ko­ti­maas­sa al­koi jo­ten­kin ta­ju­ta min­kä mit­ta­kaa­van asi­as­ta oli ky­sy­mys, kun ym­mär­si uu­tis­lä­he­tys­ten kie­len.