Covid19-pandemian aiheuttamat matkustamisrajoitukset lopettivat kansainvälisille markkinoille pyrkivien pop-musiikintekijöiden tyypillisen tavan tehdä työtään: matkustamisen co-write-sessioihin. Ennen pandemiaa oli tyypillistä, että biisinkirjoittajat matkustavat säännöllisesti verkostoitumaan ja kirjoittamaan kappaleita yhdessä ulkomaisten osaajien kanssa, esimerkiksi kansainvälisille yhteistyöleireille tai eri mittaisiksi ajanjaksoiksi biisintekemisen pääkaupunkeihin kuten Los Angelesiin, Tukholmaan, Berliiniin tai Tokioon.
Nyt kun jokainen ammattitekijä on joutunut sulkeutumaan omalle työhuoneelleen, on avautunut uudenlainen mahdollisuus musiikintekijöille tehdä yhteistyötä ja luoda musiikkia yhdessä. Nyt biisinteon pääkaupunki on verkossa.
Popmusiikin tekeminen ammattina ja kansainvälisesti
Yhteiskirjoittaminen on sosiaalista ja esimerkiksi Los Angelesissä työpäivään saattaa mahtua kolmekin eri sessiota, tapaamista ja luomishetkeä uusien musiikintekijöiden ja artistien kanssa. Sosiaalisia kontakteja tulee paljon. Muutaman neliön studiotarkkaamossa tai kotistudiossa saattaa laulaa, puhua, nauraa ja soittaa samoja soittimia kolmen muun ihmisen kanssa. Nykypäivän tyypillinen musiikintekijä saa virtaa näistä kohtaamisista, ja co-writesta onkin tullut popkappaleen syntyprosessissa normi. Kun musiikintekijä ei ole matkalla tai co-write-sessiossa, hän kerää sanoitusaihioita, tekee kappaleita itsekseen, hioo, muokkaa tai tuottaa loppuun aikaisempaa tekelettään.
Musiikintekijät jakautuvat karkeasti toplinereihin ja tuottajiin. Nykypäivän tyypillisessä biisinkirjoitustilanteessa toplinerit tekevät kappaleen melodian ja sanoituksen, ja tuottaja luo soivan instrumenttitaustan tietokoneohjelman ja äänikirjastonsa avulla. Tyypillisesti kirjoittajaryhmä luo musiikkikappaleen henkilökohtaisten keskustelujen, tunnelman, ehdotusten ja ideoinnin myötä, ja alan tyypillisen käytännön myötä kaikille huoneessa olijoille kuuluu osa kappaleen tekijänoikeuksista.
Musiikintekeminen on yhteistyötä. Billboard Top 10 -listan kappaleista vuoden 2020 toisella neljänneksellä lähes puolella oli viisi tai enemmän tekijää ja vain 4% kappaleista oli yhden henkilön säveltämä, Hit Songs Deconstructedin tekemän tutkimuksen mukaan. Tekijöiden lisäksi biisin saattamiseen kuulijoille saakka tarvitaan artisti ja mahdollisesti vielä muut äänitteellä esiintyvät muusikot; Äänitteen viimeistelevät tuottaja, miksaaja ja masteroija, ja sen julkaisee äänitetuottaja eli levy-yhtiö.
Musiikintekijän bisneskumppanina toimii musiikkikustantaja, joka esimerkiksi auttaa tekijän teoksia päätymään artistien esittämäksi tai edesauttaa niiden päätymistä muunlaisiin käyttöihin kuten nuoteiksi tai elokuvan lopputeksteihin. Musiikin käytöstä kerättävät tekijänoikeuskorvaukset ovat musiikintekijän palkkaa. Taiteellinen tuottaja ansaitsee myös tuotantopalkkioista ja muusikot ja esiintyjät äänitteiden käytöstä kerättävistä korvauksista. Live-esiintymiset ovat paitsi merkittävä osa artistien ja muusikoiden ansaintaa, myös merkittävä lähde tekijänoikeuskorvauksille.
Uusia tapoja kirjoittaa yhdessä
Miten musiikintekijät sitten ovat sopeutuneet suljettuun ympäristöön, vähäisiin kontakteihin ja mitä ne uudet mahdollisuudet ovat?
Music Finland järjesti 31. maaliskuuta 2021 webinaarin ”Online Songwriting – Success Stories and Best Practises”, jossa musiikintekijät ja -tuottajat Hank Solo (Henri Salonen), Eva Louhivuori, Hannes Andersson sekä A&R:n ja musiikkikustantajan rooleissa toimiva Mantik Music -yhtiötä edustava Jakob Wredström keskustelivat verkkotyöskentelystä ja sen mahdollisuuksista tekijöille. Hank Solon aloituspuheenvuoron mukaan musiikintekijät ovat viime aikoina saaneet jo kiinni verkkotyöskentelytavoista, toplinerit ovat kehittyneet lauluraitojen äänittämisessä ja editoinnissa, ja nyt omasta kodista käsin voi hyvin tehdä kansainvälistä yhteistyötä musiikintekijöiden ja artistien välillä.
Eva Louhivuoren mukaan etätyöskentely on tehokasta. Tekijät eivät viihdy tietokoneella yhtä pitkään kuin livesessiossa ja kirjoittajakumppanien ajankäyttöä arvostetaan paljon. Puhujien mukaan etäsessiossa on muitakin etuja verrattuna samassa huoneessa työskentelyyn. Hank Solo esimerkiksi kertoo, että itsensä voi mykistää, kun miettii ehdotuksia tai työstää tuotantoa. Hannes Andersson lisää, että sanoituksen miettiminen on helpompaa yhteiskäytössä olevassa dokumentissa, johon artisti ja topliner kirjoittavat ideoitaan. Myös kielimuuri on pienempi ongelma verkon välityksellä, kun kielitaidoltaan heikompi kirjoittaja voi käyttää esim. Google Translatea ajatuksensa esittämiseen, Eva Louhivuori toteaa.
Etäsessioissa on kestävä tulevaisuus
Suurimman hyödyn etätyöskentely antaa uran kestävyyden ja riskien hallinnan kannalta. Jakob Wredström kuvaili asiaa hyvin: biisinkirjoittajan ura on riskialtis, eikä menestyminen ole taattua. Taitoja kartutetaan vuosia, mutta vaikka tekijä saa yhden ison Spotify-hitin, se ei välttämättä taitu elannoksi tekijänoikeustuloissa. Matkustaminen on kallis investointi, joten etätyöskentely mahdollistaa kestävämmän ja säästävämmän uran. Taitoja voi kartuttaa rauhassa ennen matkustamista, ja matkustusinvestointeja voi tehdä järkevässä suhteessa uravaiheeseen. Hank Solo puhui myös henkisten resurssien säästämisestä: Tekijä voi luoda etätyöskentelyllä työtahdin, jolla jaksaa tehdä kansainvälistä uraansa omassa vauhdissa. Jatkuva matkustaminen on kuluttavaa myös henkisesti.
Tulevaisuudessa on mahdollista työskennellä verkon välityksellä sekä matkustaa tehokkaammin, ja jatkaa taas matkoilla luotujen suhteiden parissa työskentelyä kotoa käsin. ”Etäsessiot ovat tulevaisuutta. Tulee olemaan paljon kustannustehokkaampaa olla biisintekijä. Jos olet erittäin hyvä etäbiisinkirjoittamisessa nyt, sinulla on paljon enemmän mahdollisuuksia”, Jakob Wredström jatkaa.
Hyvillä kommunikaatio- ja etätyöskentelytaidoilla on tällä hetkellä mahdollista tähdätä omaa tasoaan korkeammalle ja tehdä yhteistyötä sellaisten kirjoittajien kanssa, joiden kanssa ei ehkä normaalitilanteessa pääsisi samaan huoneeseen, vaikka matkustaisikin heidän kaupunkiinsa. Jakobin mukaan tämä voi olla ehdoton kilpailuetu etenkin nyt Suomen kaltaisilla markkinoilla, jossa tekijäosaamista on, mutta kansainvälistä uraa tekevien pop-artistien määrä ei ole valtava.
Mahdollisuuksien määrä ja yhteistyön mahdollisuudet eivät rajoitu enää paikallisiin kontakteihin ja matkustamiseen.
”Tärkeintä on, että saan tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Saan tehdä työtä omassa tyylilokerossani ja keskittyä omaan soundiini. Koska koko maailma on tavoitettavissani, voin etsiä niitä ihmisiä, joiden kanssa rakastan tehdä töitä”, Hannes Andersson sanoo.
Uudet luovat työtavat ja kestävämpi tulevaisuus musiikkialalla on luotu. Nyt tarvitaan enää normaalille elämälle lupa jatkua, jotta musiikintekijät saavat laulun aiheita.
--------
Katariina Sorsa on Music Finlandin vientipäällikkö, joka työskentelee mm. popmusiikin teosviennin sekä elokuva- ja mediasäveltäjien kansainvälistymisen parissa.