Co­vid-19-pan­de­mia on ni­pis­tä­nyt ame­rik­ka­lais­ten pie­ni- ja kes­ki­tu­lois­ten per­hei­den ta­lout­ta, mut­ta sil­ti laa­jat jou­kot ovat ir­ti­sa­nou­tu­neet.  

Yh­dys­val­lois­sa pu­hu­taan suu­res­ta ir­ti­sa­nou­tu­mi­sen aal­los­ta, ”great re­sig­na­ti­on”. Kan­sa­kun­nan ir­ti­sa­nou­tu­mi­sas­te oli 20 vuo­den huip­pu­lu­ke­mis­saan mar­ras­kuus­sa 2021.  

Työt­tö­myy­sas­te oli tä­män vuo­den huh­ti­kuus­sa 3,6 %, eli käy­tän­nös­sä Yh­dys­val­lois­sa on täys­työl­li­syys. Pan­de­mi­a­vuo­sien laa­jat työ­paik­ko­jen me­ne­tyk­set sai­vat väis­tyä tiuk­ko­jen työ­mark­ki­noi­den tiel­tä vuon­na 2021. Lä­hes jo­kai­sen kau­pan ja  ra­vin­to­lan oves­sa on ”Hi­ring”-lap­pu, työ­tä tar­jol­la.  

Tein epä­tie­teel­li­sen kent­tä­tut­ki­muk­sen Was­hing­ton D.C.:n mat­kal­la­ni sel­vit­tääk­se­ni mis­tä ir­ti­sa­nou­tu­mi­saal­los­sa on ky­sy­mys.  

Ghanalaisen Kindsleyn tarina  

Was­hing­to­nis­sa on poik­keuk­sel­li­sen kuu­ma huh­ti­kuuk­si. Mit­ta­ri hi­poo 30 cel­sius­ta, ei­kä tee mie­li juu­ri kä­vel­lä. Otan Ube­rin Was­hing­to­nin esi­kau­pun­ki­a­lu­eel­ta D.C:n kes­kus­taan. Ube­rin ap­p­li­kaa­tio ar­vi­oi mat­kan kes­tä­vän noin 20 mi­nuut­tia ja il­moit­taa kul­jet­ta­jak­si Kinds­leyn val­koi­sel­la Ki­al­la. 

Hyp­pään ta­ka­pen­kil­le ja vaih­dam­me pe­rus ”Hel­lo, how are you?” -ter­veh­dyk­set. Ky­syn kul­jet­ta­jal­ta, kuin­ka kau­an hän on aja­nut Ube­ria. “Ko­ko­päi­väi­ses­ti vas­ta kuu­kau­den”, Kinds­ley ker­too.  

Ai­kai­sem­min Kinds­ley teki kol­mea työ­tä; aa­mul­la pos­tin­kan­ta­ja­na ja il­lak­si hän meni töi­hin Home De­pot-ko­din­tar­vi­ke­liik­kee­seen. Kai­ken yli­mää­räi­sen va­paa-ajan hän ajoi Ube­ria. Kun ih­met­te­len, kuin­ka kau­an hän eh­ti teh­dä näin hul­lua työ­mää­rää, Kinds­ley ker­too elä­män­ta­ri­nan­sa.  

Pe­rus­kou­lun opet­ta­ja Kinds­ley muut­ti Gha­nas­ta USA:n rei­lut 20 vuot­ta sit­ten, kun kol­mi­lap­si­sen per­heen nuo­rin poi­ka oli vas­ta kol­men vuo­den ikäi­nen. Mo­nen maa­han­muut­ta­jan ta­voin hän ha­lu­si tar­jo­ta lap­sil­leen pa­rem­man tu­le­vai­suu­den ja mah­dol­li­suu­det. Isä-Kinds­ley läh­ti edel­tä ja per­he jäi Gha­naan odot­ta­maan hä­nen kut­sua Yh­dys­val­toi­hin.  

Muut­ta­es­saan Kind­ley ajat­te­li, et­tä tuo per­heen­sä Yh­dys­val­toi­hin niin pian kuin mah­dol­lis­ta. Ku­ten usein elä­mäs­sä, kaik­ki ei mene suun­ni­tel­mien mu­kaan.  

Hä­nel­tä ku­lui 20 vuot­ta ta­voit­teen­sa osit­tai­seen saa­vut­ta­mi­seen. Vas­ta vii­me jou­lu­na Kinds­ley sai kes­kim­mäi­sen lap­sen­sa Yh­dys­val­toi­hin, ja ai­no­as­taan sii­tä syys­tä, et­tä ty­tär sai osit­tai­sen sti­pen­din Ge­or­ge Was­hing­to­nin yli­o­pis­toon. Mo­lem­mat po­jat ovat vie­lä Gha­nas­sa. Van­hem­pi val­mis­tui lää­kä­rik­si vii­me vuon­na ja toi­nen sai juu­ri alem­man kor­ke­a­kou­lu­tut­kin­non val­miik­si ja haa­vei­lee, et­tä hän voi­si tul­la te­ke­mään mais­te­rin­tut­kin­non Yh­dys­val­toi­hin, isän­sä spon­so­roi­ma­na. 

20 vuot­ta Kinds­ley on teh­nyt yh­tä ai­kaa kah­ta tai kol­mea työ­tä, jot­ta hän on voi­nut ra­hoit­taa las­ten­sa kou­lun­käyn­tiä Gha­nas­sa. Nyt hän ko­kee ole­van­sa vih­doin kont­rol­lis­sa omas­ta elä­mäs­tään ja on va­paa va­lit­se­maan työ­ai­kan­sa, vaik­ka te­kee­kin vie­lä pit­kää päi­vää aja­mal­la Ube­ria.  

Kinds­ley ei ole ai­nut pie­ni­tu­loi­nen, joka jou­tuu elääk­seen ja saa­vut­taak­seen unel­man­sa, te­ke­mään use­am­paa työ­tä ja ve­ny­mään työ­a­jois­sa. Vaik­ka työ­tä on pal­jon tar­jol­la, ne ovat usein ma­ta­la­palk­ka-aloil­la niin, et­tä pal­kal­la ei tule toi­meen.  

Toi­nen Uber-yrit­tä­jä ker­toi, et­tä hän ir­ti­sa­nou­tui palk­ka­työs­tään ja vaih­toi täy­si­päi­väi­sek­si Uber-yrit­tä­jäk­si, kos­ka ai­kai­sem­pi työ kau­pas­sa oli lii­an stres­saa­vaa. Va­paa­päi­viä ei juu­ri voi­nut pi­tää, kos­ka jat­ku­va työ­voi­ma­pu­la vaa­ti te­ke­mään yli­töi­tä ja päi­vät ve­nyi­vät koh­tuut­to­man pit­käk­si. Li­säk­si stres­saan­tu­nut pomo hen­git­ti koko ajan nis­kaan. Nyt hän koki ole­van­sa enem­män oman elä­män­sä her­ra.  

Covid, irtisanoutumiset ja inflaatio 

Pew Re­se­arc­hin hel­mi­kuus­sa te­ke­män tut­ki­muk­sen mu­kaan suu­rin osa vuon­na 2021 ir­ti­sa­nou­tu­neis­ta ame­rik­ka­lai­sis­ta työn­te­ki­jöis­tä sa­noo, et­tä syi­tä ir­ti­sa­nou­tu­mi­seen oli­vat al­hai­nen palk­ka (63 %), ete­ne­mis­mah­dol­li­suuk­sien puut­tu­mi­nen (63 %) ja kun­ni­oi­tuk­sen puu­te tun­ne työ­pai­kal­la (57 %). Rei­lu kol­man­nes sa­noo, et­tä ku­kin näis­tä oli mer­kit­tä­vä syy läh­töön.   

Co­vid-19-pan­de­mi­an ai­heut­ta­mat ta­lou­del­li­set vai­keu­det koh­dis­tui­vat Yh­dys­val­lois­sa lä­hin­nä pie­ni- ja kes­ki­tu­loi­siin per­hei­siin. Alem­man tu­lo­ta­son ko­ti­ta­louk­sis­sa me­di­aa­ni­tu­lot las­ki­vat 3,0 pro­sent­tia ja kes­ki­tu­loi­sis­sa 2,1 pro­sent­tia vuo­si­na 2019-20. Ylem­män tu­lo­ta­son ko­ti­ta­louk­sien me­di­aa­ni­tu­lot sen si­jaan py­syi­vät lä­hes en­nal­laan. Noin 30 pro­sent­tia pie­ni­tu­loi­ses­ta ai­kui­ses­ta oli työt­tö­mä­nä ai­na­kin osan ai­kaa vuon­na 2020.  

Mis­tä nämä mas­sair­ti­sa­nou­tu­mi­set joh­tu­vat, vaik­ka sa­maan ai­kaan mo­nien tu­lot ale­ni­vat? Mi­ten tämä yh­tä­lö voi toi­mia?

On väi­tet­ty, et­tä ame­rik­ka­lai­set ei­vät ha­lua enää teh­dä töi­tä, kos­ka sti­mu­lus­s­he­kit, pan­de­mi­an ai­ka­na val­ti­ol­ta saa­dut ta­lou­den el­vy­tys­mak­sut, te­ki­vät heis­tä lais­ko­ja. Raa­ka työ ei mais­tu pe­ru­sa­me­rik­ka­lai­sel­le.  Tämä voi se­los­taa pie­nen osan ka­kus­ta, mut­ta ei koko ta­ri­naa.

Us­koi­sin, et­tä enem­män on kyse va­lin­nan­va­pau­des­ta. Ko­ro­na-ai­ka mur­si työ­mark­ki­noi­ta ja kä­si­tyk­sen sii­tä, mi­ten työ­tä teh­dään. Ame­rik­ka­lai­set sai­vat mais­taa va­paut­ta.  Va­paut­ta va­li­ta mi­ten, mis­sä ja mil­loin - ke­nen eh­doil­la töi­tä teh­dään. Joil­le­kin sii­hen tuo vas­tauk­sen alus­ta­ta­lou­den tuo­mat mah­dol­li­suu­det ja yrit­tä­jyys.  

En yri­tä sa­noa täl­lä epä­tie­teel­li­sel­lä kent­tä­tut­ki­muk­sel­la­ni, et­tä kaik­ki ir­ti­sa­nou­tu­neet ovat pää­ty­neet Uber-kus­keik­si. Vaan et­tä usein vas­tauk­set ovat pal­jon mo­ni­mut­kai­sem­pia kuin mitä ha­lui­sim­me näh­dä. Maa­il­ma ei ole mus­ta­val­koi­nen, ei­vät­kä rat­kai­sut­kaan ole sitä.  

Maahanmuuttajien rooli yhteiskunnassa 

Jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä on kuin kir­ja. Täyn­nä suu­ria odo­tuk­sia, haa­vei­ta, pet­ty­myk­siä ja voit­to­ja. Maa­il­mas­sa on vie­lä pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ovat val­mii­ta te­ke­mään tau­ko­a­mat­ta työ­tä taa­tak­seen lap­sil­leen pa­rem­man elä­män. Suu­rin osa heis­tä on maa­han­muut­ta­jia. Vaik­ka Yh­dys­val­lois­sa on par­hail­laan täys­työl­li­syys, syö­kö kas­va­va inf­laa­ti­o­nuh­ka mo­nen ame­rik­ka­lai­sen unel­maa pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä, vai on­ko ame­rik­ka­lai­sen unel­man saa­vut­ta­mi­nen mah­dol­lis­ta enää vain maa­han­muut­ta­jil­la? 

Yh­dys­val­to­jen me­nes­tys on kaut­ta his­to­ri­an­sa pe­rus­tu­nut sii­hen, et­tä Yh­dys­val­lat ovat hou­ku­tel­lut edel­lä­kä­vi­jöi­tä ja ah­ke­ria yrit­tä­jiä kaik­ki­al­ta maa­il­mas­ta ame­rik­ka­lai­sen unel­man pe­rään. Maa­han­muut­ta­jien avul­la, ovat he sit­ten en­sim­mäi­sen tai toi­sen pol­ven maa­han­muut­ta­jia, maa­il­man suu­rim­mat tie­teen lä­pi­mur­rot ja kor­kein kou­lu­tus ovat ta­pah­tu­neet juu­ri Yh­dys­val­lois­sa. Nyt Yh­dys­val­to­jen pe­rus­kou­lu­tus on krii­sis­sä ja tu­le­vai­suu­den osaa­jia ei vält­tä­mät­tä kas­va si­säl­tä päin. Kou­luis­ta­kin on tul­lut po­li­tii­kan so­ta­tan­ner ei­kä mah­dol­li­suuk­sien ta­sa­puo­li­suu­teen enää edes py­ri­tä. 

 Yh­dys­val­lat on maa, joka pe­rus­tuu va­pau­den ta­voit­te­luun ja de­mok­ra­ti­aan, ei­kä esi­mer­kik­si et­ni­seen yh­tey­teen tai sa­maan us­kon­toon. Se on edel­leen maa­il­man mah­ta­vin maa ja täs­tä syys­tä sil­lä on myös suu­ri vas­tuu.  Se on maa, jo­hon edel­leen tur­vaam­me, kun ajat ovat vai­ke­at.

Kui­ten­kin yh­des­sä olem­me vie­lä vah­vem­pia. Tämä pä­tee niin kou­lu­tuk­sen, tie­don ja osaa­mi­sen ja­ka­mi­seen kuin puo­lus­tus­rin­ta­man vah­vis­ta­mi­seen. 

Täs­tä syys­tä on tär­ke­ää, et­tä pi­däm­me ovet avoi­me­na ja opim­me toi­nen toi­sil­tam­me, jot­ta jäl­ki­pol­vil­la­kin oli­si tur­val­li­nen maa­il­ma, jos­sa jo­kai­nen voi ta­voi­tel­la omia unel­mi­aan. 

***
Lena Gre­nat on SAM:n toi­min­nan­joh­ta­ja. Mi­kä­li ha­lu­at jat­kaa kes­kus­te­lua ai­hees­ta, lai­ta vies­ti lena.gre­nat@sam­suo­mi.fi-osoit­tee­seen.