Sen nä­kee kaik­ki­al­la. Ka­dul­la, bus­sis­sa, kah­vi­las­sa. Sen huo­maa kän­ny­köis­tä, tie­to­ko­neis­ta ja nap­pi­kuu­lok­keis­ta. Se vie ih­mis­ten ajan ja huo­mi­on – joi­den­kin mie­les­tä jär­jen­kin. Ni­mek­si sil­le on an­net­tu di­gi­ta­li­saa­tio.

Di­gi­ta­li­saa­ti­on sa­no­taan muut­ta­van kai­ken – min­kä kai­ken? Help­po vas­taus on se, et­tä di­gi­ta­li­saa­tio muut­taa käyt­täy­ty­mis­täm­me ja ajan­käyt­tö­äm­me yhä tek­no­lo­gi­sem­paan ja lai­te­riip­pu­vai­sem­paan suun­taan.

Tui­jo­tam­me tie­to­ko­neen näyt­töä her­ke­ä­mät­tä, pos­taam­me kom­ment­te­ja so­meen, pu­hum­me ko­va­ää­ni­ses­ti kän­nyk­kääm­me tai rii­te­lem­me las­tem­me kans­sa ruu­tu­a­jas­ta. Ha­em­me tie­toa verk­ko­läh­teis­tä tai kes­kus­te­lu­pals­toil­ta, mak­sam­me las­kut tai teem­me lai­na­ha­ke­muk­sen ver­kos­sa, os­tam­me lo­ma­mat­kan tai ti­laam­me ruo­kaa verk­ko­kau­pas­ta, käym­me lää­kä­rin vir­tu­aa­li­sel­la vas­taa­no­tol­la tai teem­me an­si­o­työ­tä di­gi­taa­li­sel­la alus­tal­la.

Aika haastaa rakenteet

Di­gi­ta­li­saa­tio on dra­maat­ti­sel­la ta­val­la val­lan­nut ar­kem­me, hy­väs­sä ja pa­has­sa. Lait­teet ja so­vel­luk­set ei­vät kui­ten­kaan ole täs­sä näy­tel­mäs­sä pää­o­sas­sa. Tek­no­lo­gia luo kyl­lä ne käyt­tö­liit­ty­mät, joi­den kaut­ta ih­mi­set pää­se­vät osal­li­sik­si ai­van uu­den­lai­siin toi­min­toi­hin ja pal­ve­lui­hin, yh­tei­söi­hin ja ver­kos­toi­hin. Mut­ta tämä on toi­min­ta­ta­po­jen muu­tos­ta, ei yk­si­no­maan tek­no­lo­gi­an ke­hit­ty­mis­tä. Di­gi­ta­li­saa­tio tar­koit­taa­kin en­nen kaik­kea pe­rus­ta­van­laa­tuis­ta toi­min­ta­ta­po­jen muu­tos­ta, jota tek­no­lo­gi­nen mur­ros vauh­dit­taa. Täl­lä muu­tok­sel­la on kau­as­kan­toi­sia vai­ku­tuk­sia jär­jes­tö­jen­kin toi­min­taan.

Di­gi­ta­li­saa­tio on pal­jas­ta­nut ylei­sem­min­kin jär­jes­tö­jen heik­kouk­sia. Jär­jes­tö­toi­min­ta ei ylei­ses­ti ot­ta­en hou­kut­te­le uu­sia su­ku­pol­via mu­kaan­sa. Pe­rin­tei­nen ry-muo­toi­nen toi­min­ta ei oi­kein in­nos­ta, hal­lin­toon on vai­kea löy­tää vas­tuun­kan­ta­jia, ak­tii­vi­suus ka­sau­tuu ja po­la­ri­soi­tuu. Ih­mi­set kyl­lä ha­lu­a­vat ol­la mu­ka­na tär­ke­äk­si ko­ke­mis­saan asi­ois­sa, mut­ta jär­jes­tö­ken­tän 100-vuo­ti­aat ra­ken­teet ja toi­min­ta­ta­vat ei­vät kai­kil­ta osin vas­taa tä­hän tar­pee­seen.

Ei ole sat­tu­maa, et­tä jär­jes­tö­toi­min­nan muu­tos haas­tei­neen ajoit­tuu sa­maan ajan­koh­taan di­gi­taa­li­sen mur­rok­sen kans­sa. Verk­ko­maa­il­ma tar­jo­aa sii­hen tot­tu­neil­le su­ku­pol­vil­le lä­hes ra­jat­to­mat mah­dol­li­suu­det ha­kea tie­toa ver­kos­ta, löy­tää sa­man­hen­ki­siä ih­mi­siä va­paa­muo­toi­sis­ta ryh­mis­tä sekä vai­kut­taa suo­raan it­sel­leen tär­keis­sä asi­ois­sa. Kuka nuo­ri jak­saa enää pus­kea läpi jär­jes­tön mo­ni­ker­rok­sis­ten ra­ken­tei­den ja pit­kien pää­tök­sen­te­ko­ket­ju­jen, kun verk­ko­maa­il­ma tar­jo­aa ti­lai­suuk­sia hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­ki­tyk­sel­li­seen, pai­kal­li­seen ja konk­reet­ti­seen toi­min­taan, osal­li­suu­teen ja vai­kut­ta­mi­seen täs­sä ja nyt?

Jär­jes­töt ei­vät ole tur­vas­sa di­gi­ta­li­saa­ti­on vauh­dit­ta­mil­ta toi­min­ta­ta­po­jen muu­tok­sil­ta. Nii­den on haas­tet­ta­va omat ra­ken­teen­sa ja toi­min­ta­ta­pan­sa säi­lyt­tääk­seen paik­kan­sa yh­tei­söl­li­se­nä käyt­tö­liit­ty­mä­nä ja yk­si­löl­li­sen iden­ti­tee­tin ra­ken­ta­mi­sen alus­ta­na.

Van­han maa­il­man jär­jes­tö­toi­min­nas­sa nä­kö­kul­ma­na on hal­lin­non tar­jon­ta ja or­ga­ni­saa­ti­on tar­peet, jol­loin jär­jes­tö on it­se­tar­koi­tus ja jä­sen ha­lu­taan py­sy­väk­si re­surs­sik­si. Toi­min­ta­ta­pa­na on kes­ki­tet­ty pää­tök­sen­te­ko ja edus­ta­mi­nen. Auk­to­ri­tee­tit ja asi­an­tun­ti­jat toi­mi­vat toi­min­ta-aja­tuk­sen ja ta­voit­tei­den mää­rit­te­li­jöi­nä. Joh­ta­mi­nen on oh­jaa­mis­ta ja val­mii­den vas­taus­ten an­ta­mis­ta. Va­paa­eh­tois­ten osal­lis­tu­mi­ses­sa ole­tuk­se­na on pit­kä­jän­tei­nen si­tou­tu­mi­nen ja vah­va kiin­nit­ty­mi­nen. Jär­jes­töt ja nii­den yh­dis­tyk­set ovat ’eri­kois­liik­kei­tä’, jot­ka ku­kin kes­kit­ty­vät ra­ja­tus­ti vain omaan toi­min­taan­sa.

Uudenlaisen toiminnan kotipesä

Van­han maa­il­man jär­jes­tö­toi­min­ta ei tue di­gi­ta­li­saa­ti­on mah­dol­lis­ta­maa uut­ta toi­min­ta­ta­paa, jota luon­neh­tii muun mu­as­sa yk­si­löl­li­syys, hen­ki­lö­koh­tai­suus, osal­li­suus ja it­se­oh­jau­tu­vuus. Se, mitä on py­rit­ty tuup­paa­maan pe­rin­tei­seen kes­ki­tet­tyyn jär­jes­tö­put­keen, ka­na­voi­tuu nyt di­gi­taa­li­sil­le alus­toil­le mo­ni­ar­voi­se­na ja mo­ni­ää­ni­se­nä osal­li­suu­te­na, osal­lis­tu­mi­se­na ja vai­kut­ta­mi­se­na.

Uu­den maa­il­man jär­jes­tö­toi­min­nas­sa läh­tö­koh­ta­na ovat ih­mi­sen tar­peet ja on­gel­mat, ih­mi­sen elä­män­kul­ku. Jär­jes­tö on vä­li­ne, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on jä­se­nel­le mer­ki­tyk­sel­li­sen asi­an to­teu­tu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­nen. Toi­min­ta­ta­pa­na on osal­lis­ta­mi­nen ja jouk­kois­ta­mi­nen, jota tu­kee it­se­oh­jau­tu­vuus ja oma­eh­toi­suus. Joh­ta­mi­nen on in­nos­ta­mis­ta, on­gel­man­rat­kai­su­jen suun­nan näyt­tä­mis­tä, asi­a­koh­tais­ten ver­kos­to­jen ja yh­teis­toi­min­nan alus­to­jen luo­mis­ta. Va­paa­eh­tois­ten osal­lis­tu­mi­ses­sa ole­tuk­se­na on pro­jek­ti­mai­suus, ker­ta­luon­toi­suus ja vaih­te­le­va si­tou­tu­mi­nen. Jär­jes­töt yh­dis­tyk­si­neen ovat ’kaup­pa­kes­kuk­sia’, jot­ka ko­ko­a­vat si­säl­tö­jä ja osaa­mis­ta yh­teen ja jot­ka pal­ve­le­vat usei­ta tar­pei­ta yh­tä ai­kaa.

Jär­jes­töt ei­vät ole vie­lä me­net­tä­neet pe­liä, mut­ta odot­te­le­maan ei voi jää­dä. Uu­det su­ku­pol­vet toi­mi­vat jo nyt di­gi­ta­li­saa­ti­on mah­dol­lis­ta­mil­la uu­sil­la toi­min­ta­ta­voil­la. Pa­him­mil­laan jär­jes­töt ont­tou­tu­vat val­ta­kun­nal­li­sik­si edun­val­von­ta­kuo­rik­si, kun va­paa­muo­toi­set ryh­mät ja ver­kos­tot löy­tä­vät mie­lek­käi­tä te­ke­mi­sen paik­ko­ja mo­bii­leil­ta ja vir­tu­aa­li­sil­ta alus­toil­ta. Par­haim­mil­laan jär­jes­töt muut­tu­vat uu­den­lai­sen toi­min­nan ko­ti­pe­sik­si, säi­lyt­tä­en pe­rin­tei­sen toi­min­ta-aja­tuk­sen­sa, mut­ta uu­dis­ta­en jä­sen­suh­teen­sa di­gi­ta­li­saa­ti­on edel­lyt­tä­mil­lä ta­voil­la.

***

Juha Heik­ka­la, YTT, on toi­mi­nut yli 20 vuot­ta jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten spar­raa­ja­na ja fa­si­li­taat­to­ri­na.